Karjalohjan kirkko
| Karjalohjan kirkko Karislojo kyrka |
|
|---|---|
 Vuonna 1860 valmistunut Jean Wiikin suunnittelema Karjalohjan kirkko. |
|
| Sijainti | Karjalohjan kirkonkylä, Lohja, Uusimaa |
| Koordinaatit | |
| Kirkkokunta | Suomen evankelis-luterilainen kirkko |
| Hiippakunta | Espoon hiippakunta |
| Seurakunta | Lohjan seurakunnan Karjalohjan alueseurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1860 |
| Suunnittelija | Jean Wiik |
| Materiaali | kivi |
 |
|
Karjalohjan kirkko (ruots. Karislojo kyrka) on vuonna 1860 valmistunut lääninarkkitehti Jean Wiikin suunnittelema kivikirkko. Se sijaitsee Lohjan kaupungissa Karjalohjan kirkonkylällä harjun huipulla niin, että se näkyy sekä Puujärven että Lohjanjärven puolelta Karjalohjaa. Myös Carl Ludvig Engel teki suunnitelmia paikalle, mutta Engelin oppilas Wiik teki lopulta toteutetun suunnitelman. Wiik sai vaikutteita Italian ja Saksan romaanisesta kirkkoarkkitehtuurista.
Kirkko on harmaakivinen päätytornillinen pitkäkirkko. Kustannusarvio oli 15 354 ruplaa 70 kopeekkaa. Rakennustyön aikana seurakuntalaiset osallistuivat töiden valvontaan. Kirkko oli käytössä 110 vuotta, kunnes se paloi 21. syyskuuta 1970 salamaniskusta, niin että jäljelle jäivät pelkät seinät. Kirkossa oli ollut meneillään ikkunoiden maalaus. Kirkon vasta uusittu kuparikatto suli. Kirkosta pelastettiin palon aikana Alexandra Såltinin alttaritaulu, kynttiläkruunu, ehtoollismalja, pienempiä tauluja sekä Maija af Ursinin suunnittelemat ja paikallisen seppä Sillanpään takomat kyntteliköt. Rauniot jäivät suojaamatta kahdeksikymmeneksi vuodeksi, jona aikana sisälle ehti kasvaa koivua, pajua ja heinää.[1]
Museovirasto vaati 1987, että rauniot oli suojattava enemmän rapautumisen estämiseksi. Pioneerikoulu olisi halunnut räjäyttää rauniot harjoitustyönä, minkä Museovirasto torjui.[2] Kattokeräys käynnistyi 1989,[2], ja rahaa tuli hyväntekeväisyyskonserteista ja myyjäisistä.[3] Sortumiskunnossa ollut kivikirkko katettiin 1990. Helsingin piispa Eero Huovinen toimitti kesällä 1991 kirkon käyttöönoton.[4] Kivikirkkoa alettiin 1990-luvulla vähin erin korjata lahjoitusvaroin. Uusi tapuli rakennettiin kolmessa osassa, ja se valmistui 1995.[5]
Votiivilaivan, kirkkolaiva Adelen, on seurakunnalle lahjoittanut Karl Immonen. Siihen lastattiin 1999 kirjeitä, jotka otetaan laivasta 50 vuoden kuluttua ja lähetetään kirjeen osoitteeseen. Laiva on nimetty Karjalohjalle 1934 tulleen terveyssisaren, sisar Adelen mukaan.[6]
Kirkon viereen rakennettiin 1977 uusi matala ”lasikirkkona” tunnettu seurakuntatalo, jonka suunnittelijoina olivat arkkitehdit Paavo Mänttäri ja Sakari Laitinen. Rakennuksen materiaaleina ovat teräs, lasi ja tiili.[4]
Karjalohjan seurakunta sai kirkonkellot vuosiksi 1970–1977 lainaksi entisestä Pitäjänmäen kyläkirkosta.[7]
Peruskorjattu kirkko on Karjalohjan seurakunnan pääkirkko. Kirkossa on digitaaliset urut.[8]
Karjalohjalla on ollut kirkkorakennus jo 1467 Pappilanniemessä Lohjanjärven rannassa. 1647 ja 1745 rakennetut kirkot olivat Pyhän Ristin hautausmaan alueella. Niiden paikalla on muistomerkki.[4]
-
Kirkko sisältä -
Seurakuntatalo Lasikirkko -
Karjalohjan Lasikirkon kirkkosali. -
Karjalohjan Lasikirkon seurakuntasali. -
Karjalohjan hautausmaa -
Karjalohjan kirkko, sankarihaudat kesällä 2011
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Liisa Mantere, Karjalohjan seurakunta 400 vuotta. Ihmisiä ja tarinoita kotikirkolta, Lohjan seurakunta 2014
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Veikko Kallio (toim.): Karjalohja. Itsenäisen väen pitäjä. Karjalohjan historiayhdistys, 2005. ISBN 952-91-8574-X
- Heikki Linnavirta (toim.): Punaista limonadia ja papinleukoja. Karjalohjan seurakunta: muistoja Karjalohjan hyvämaineisesta seurakunnasta, 1995. ISBN 952-90-6537-X
- Heikki Linnavirta (toim.): Sinistä suklaata ja sielunhoitoa : enemmän kuin vain muistoja Karjalohjan hyvämaineisesta seurakunnasta. Karjalohjan seurakunta, 1998. ISBN 952-90-9705-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Punaista limonadia, s. 9, 51
- ↑ a b Punaista limonadia, s. 65
- ↑ Punaista limonadia, s. 67
- ↑ a b c Punaista limonadia, s. 9
- ↑ Punaista limonadia, s. 78
- ↑ Sinistä suklaata, s. 23
- ↑ Pitäjänmäki muistelee
- ↑ Karjalohjan kirkossa soi digiaika[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karjalohjan kirkko Wikimedia Commonsissa
Askola – Bromarv – Capella (Siuntio) – Degerby – Fagervik – Haapajärvi – Hanko – Hyvinkää (ev.lut.) – Hyvinkää (ortod.) - Hyvinkää (vanha) – Inkoo – Järvenpää (ev.lut.) – Järvenpää (ortod.) – Karjaa – Karkkila – Karjalohja – Kauniainen – Kellokoski – Kerava – Kirkkonummi – Klaukkala (ev.lut.) – Klaukkala (ortod.) – Kytäjä – Kärkölä – Lapinjärvi – Lapinjärvi (pikku kirkko) – Lappohja – Liljendal – Lohja – Lohja (tsasouna) – Loviisa – Masala – Merikappeli (Upinniemi) – Mustio – Myrskylä – Mäntsälä – Nummi – Nurmijärvi – Pernaja – Pohja – Porvoo – Porvoon Kristuksen kirkastumisen kirkko – Pornainen – Pukkila – Pusula - Rajamäki – Ruotsinpyhtää – Sammatti – Sipoo (uusi) – Sipoo (vanha) – Siuntio – Snappertuna – Söderkulla – Tammisaari – Tenhola – Tuusula – Täktom (kappeli) – Vihti