Karjalan väliaikainen hallitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karjalan väliaikainen hallitus
1919–1920
Itäkarjalaisten lippu.svg Coat of Arms of East Karelia (1920-1922).svg
Lippu Vaakuna

Republic of Uhtua.svg
Väliaikaisessa hallituksessa edustetut volostit vihreällä, hallituksen hallussa ollut alue katkoviivalla.

Valtiomuoto tasavalta
Pääkaupunki Uhtua
Väkiluku 100 000
Edeltäjä(t) Flag of the Russian Soviet Federative Socialist Republic (1918–1937).svg Neuvosto-Venäjä
Seuraaja(t) Red flag.svg Karjalan työkansan kommuuni
Itäkarjalaisten lippu.svg Karjalan keskushallitus

Karjalan väliaikainen hallitus perustettiin 21. maaliskuuta 1920 Uhtuan kirkonkylässä järjestetyillä maapäivillä, ja se oli kesällä 1919 Uhtualla perustetun Vienan Karjalan väliaikaisen toimikunnan jatkaja.

Vienan Karjalan väliaikainen toimikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkangelin kuvernementtiin kuulunut Karjala, eli Vienan Karjala, oli tullut Yhdistyneen kuningaskunnan tukeman Karjalan rykmentin haltuun syksyllä 1918, jolloin karjalaisjoukot ajoivat pois maaliskuussa Suomen puolelta tulleet eversti Carl Wilhelm Malmin heimosotajoukot. Suhtautuminen Malmin joukkoihin oli sotaan pitkästyneiden paikallisten keskuudessa ollut alusta alkaen varsin kielteinen, muun muassa heimosotureiden huonosta käytöksestä johtuen.[1]

Vuoden 1919 lopulla Britannia alkoi vetämään joukkojaan pois Pohjois-Venäjän alueelta, jolloin karjalaisjoukkojen tuki loppui ja alueelle syntyi valtatyhjiö. Tätä täyttääkseen karjalaiset perustivat Vienan Karjalan väliaikaisen toimikunnan, joka järjesti vuoden 1920 maalis-huhtikuussa maakuntapäivät. Toimikunta kutsui koolle 117 maapäiväedustajaa Kiestingin, Vuokkiniemen, Uhtuan, Kontokin, Pistojärven, Jyskyjärven, Kiimasjärven, Vitsakylän ja Oulangan volosteista, minkä lisäksi jo maapäivien alettua niille liittyi vielä Rukajärven ja Tunkuan volostien edustajat. Kaikkiaan maapäivillä oli edustettuina kolmasosa Venäjän silloisen Karjalan volosteista ja neljäsosa väestöstä. Maakuntapäivien aikana väliaikainen toimikunta muutti nimekseen Karjalan väliaikainen hallitus, sillä Rukajärven volostin katsottiin kuuluvan Aunuksen, ei Vienan Karjalaan.[2]

Karjalan väliaikainen hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maapäiväkokous julisti Karjalan Venäjästä itsenäiseksi ja valitsi uudet Karjalan väliaikaisen hallituksen jäsenet, jotka muodostivat Karjalan väliaikaisen hallituksen. Hallitus perusti oikeus-, varainhoito-, sosiaalihuolto-, metsätalous- ja koulutusosaston.

Suomen hallitus lähetti Vienaan edustajakseen entisen kansanedustajan Santeri Haapasen. Suomi tarjosi väliaikaiselle hallitukselle myös taloudellista tukea.[2]

Karjalan väliaikaisen hallituksen valtiolippu.

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan valtion tunnusten, valtion vaakunan ja lippujen suunnittelu tilattiin Akseli Gallen-Kallelalta, joka ilmoitti 25. toukokuuta 1920 Karjalan väliaikaisen hallituksen Helsingin edustajalle Iivo Ranteelle, että ne olivat valmiit. Gallen-Kallela teetti väliaikaiselle hallitukselle kansallislipuksi suunnitellun viher-puna-mustan pohjoismaisen ristilipun lisäksi viisi kansallislipun muunnelmaa eri hallintotahojen tarpeita varten. Muunnelmista ainoastaan valtio- ja sotalipuista ehdittiin tehdä oikeat mallit.[3]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volostien muodostama alue jaettiin hallinnollisesti Uhtuan, Vuokkiniemen, Kiestingin ja Rukajärven ujesteihin.

Uskonnonvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan väliaikainen hallitus julisti uskonnonvapauden ja päätti erottaa Karjalan ortodoksiset seurakunnat Venäjän ortodoksisesta kirkosta sekä myöhemmin liittää ne mahdollisesti Suomen tai Viron ortodoksiseen kirkkoon.

Maareformi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan väliaikainen hallitus luovutti puolet pelloista ja neljänneksen metsistä maanviljelijöille, neljänneksen pelloista ja metsistä volostien käyttöön jättäen neljänneksen viljelyalasta ja puolet metsistä Karjalan valtion hallintaan.

Sotilaallinen kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan väliaikaisen hallituksen tilanne kiristyi toukokuuhun 1920 mennessä, kun Neuvosto-Venäjän talonpoikien ja työläisten puna-armeija oli voittanut maaliskuun 1920 alussa Pohjois-Venäjän valkoiset joukot Vienanmerellä onnistuen ottamaan haltuunsa myös osan Muurmannin rataa.

25. huhtikuuta 1920 Venäjän talonpoikien ja työläisten puna-armeijan 6. suomalaisrykmentin eteneminen Vienan Kemistä kohti Uhtuaa alkoi. Rykmentti onnistui valtaamaan Uhtuan taisteluitta 18. toukokuuta 1920 mennessä. Uhtualta paennut Karjalan väliaikainen hallitus oli siirtynyt Vuokkiniemelle yrittäen siellä perustaa vapaaehtoisen vapautusarmeijan sekä aikaansaada yleisen liikekannallepanon, mikä ei onnistunut. Kesäkuun loppuun mennessä Karjalan väliaikainen hallitus siirtyi Suomen puolelle ja lakkasi 10. joulukuuta 1920, jolloin sen jäsenet perustivat yhdessä Aunuksen Karjalan väliaikaisen toimikunnan jäsenten sekä Repolan ja Porajärven volostien edustajian kanssa Karjalan keskushallituksen.[3]

Puna-armeijan 6. suomalaisrykmentti oli alun perin 164. jalkaväkirykmentin 2. pataljoona, jolle annettiin elokuussa 1919, 6. suomalaisrykmentin nimi ja jota komensi kesäkuusta 1919 alkaen Eyolf Mattsson. Joukko taisteli kesäkuussa 1919 puolustaen Suolusmäen kukkuloita ja osallistui valkoisten hyökkäyksen torjumiseen.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paškov, Aleksandr Mihailovitš: Karjalan vaakunat ja liput, s. 173–202. KAREKO, Petrozavodsk, 1994. ISBN 5-88129-010-0

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aapo Roselius, Oula Silvennoinen: Villi itä, s. 54–56. Tammi, 2019.
  2. a b Jussi Niinistö: Heimosotien historia, s. 225. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
  3. a b Kari K. Laurla: Itä-Karjalan tunnuksia, s. 42–43. Airut, 1997.
  4. http://carelia.onego.ru/2002-12/61.html
  5. http://heninen.net/jaakariprikaatti/suomeksi.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]