Karjalan Kansan Mahti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karjalan Kansan Mahti (myös Karjalan mahti) oli Viipurissa vuonna 1905 perustettu aktivistien järjestö, jonka tarkoituksena oli toimia Venäjän keisarikunnan viranomaisia vastaan. Se edusti kaikkia yhteiskuntaluokkia, järjestöön kuului niin työläisiä, kaupunkilaissivistyneistöä kuin maanviljelijöitäkin.[1] Sen johtohahmona pidettiin Karjalan kannaksella vaikuttanutta vallankumouksellista aktivistia Matti Läheniemeä.

Karjalan Kansan Mahti toimi aluksi pelkästään poliittisena järjestönä, jossa oli mukana sosialidemokraattisten työväenjärjestöjen jäseniä sekä perustuslaillisia aktivisteja. Vuoden 1906 aikana se kuitenkin siirtyi kohti suoraa toimintaa, jonka vuoksi järjestöä aikoinaan kutsuttiin myös anarkistiseksi. Asevarkauksien lisäksi Karjalan Kansan Mahdin jäsenet tekivät muun muassa posti- ja pankkiryöstöjä sekä syyllistyivät lukuisiin väkivallantekoihin, kuten ryöstömurhiin.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestö sai alkunsa vuonna 1905 Viipurissa, kun tsaarinvaltaa vastustaneet paikalliset aktivistit kutsuivat Matti Läheniemen neuvonpitoon. Saman kesänä järjestetyssä toisessa tapaamisessa olivat Läheniemen ja porvarillisten aktivistien lisäksi paikalla myös maakuntaan perustettujen työläisaktivistien ryhmien edustajat. Neuvottelujen jälkeen päätettiin perustaa kokonaan uusi Kannaksella toimiva aktivistijärjestö, jonka nimeksi Läheniemen ehdotuksesta tuli Karjalan Kansan Mahti. Sen johtajina toimivat Suomen aktiivisen vastustuspuolueen edustajina tuomarit Victor Furuhjelm ja Otto Åkesson, työväenjärjestöjen edustajina työmiehet Nestori Valavaara ja Juho Oikkonen sekä maalaisväestön edustajana Matti Läheniemi.[1]

Karjalan Kansan Mahti oli läheisessä kytköksessä Suomen aktiivisen vastustuspuolueen taistelujärjestöön Voimaliittoon, jonka Kannaksella toimineena osana sitä pidettiin. Aktiivinen vastustuspuolue vastasi myös pääosin sen rahoituksesta. Aseistusta Karjalan Kansan Mahti sai syksyllä 1905, jolloin järjestölle toimitettiin SS John Grafton -aluksella Suomeen salakuljetettuja kiväärejä. Kesällä 1906 Matti Läheniemi järjesti Räisälän Hussaaressa suuren kansanjuhlan, jonka tuotoilla järjestölle hankittiin lisää aseita sekä muuta varustusta.[1]

Väkivaltaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimintansa aikana Karjalan Kansan Mahti syyllistyi myös lukuisiin veritekoihin, vaikka niiden tekijöitä onkin vaikea suoraan yhdistää järjestöön. Tunnetuin on Äyräpään Vuosalmessa kesäkuussa 1906 tapahtunut väkivaltainen A. Ahlström Oy:n Suursaaren sahan toimihenkilöiden ryöstö, jonka yhteydessä kasööri Fredrik Oscar Geffert sai surmansa.[2] Hieman myöhemmin ryöstömurhan uhreiksi joutuivat Popoffin pariskunta Sakkolassa ja Suikin pariskunta Muolaassa sekä vielä helmikuussa 1907 rautatiekasööri K. P. Hahl Viipurissa. Rikoksiin oli osallisina useita eri henkilöitä, mutta Hahlin murhaa lukuun ottamatta kaikissa oli tiettävästi mukana Suojärveltä kotoisin ollut tukkilainen Juho Savinainen.[1] Ryöstöjen tarkoituksena oli rahoittaa järjestön toimintaa, mutta esimerkiksi Popoffin pariskunnan ryöstön syyksi Savinainen kertoi oikeudessa asianajajan palkkaamisen Geffertin ryöstömurhasta syytetyille miehille.[3]

Väkivallantekojen myötä järjestö menetti runsaasti kannattajiaan, kunnes sen toiminta käytännössä loppui vuoden 1907 aikana Läheniemelle ja Savinaiselle langetettujen vankeustuomioiden johdosta.[1]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1907 sosialidemokraatit tekivät eduskunnassa välikysymyksen poliisien määrän lisäämisen vuoksi. Keskustelussa käsiteltiin pitkään suuriruhtinaskunnassa esiintyneitä levottomuuksia ja väkivaltasiuuksia, jolloin runsaasti huomiota saivat myös Karjalan kannaksen tapahtumat. Nuorsuomalaisten kansanedustaja Nestor Huoponen puhui Karjalassa toimivista "rosvoliigoista" ja kuvasi Juho Savinaista "petomaiseksi".[4] Saman puolueen Jonas Castrén taas kutsui järjestöä "rikosliittokunnaksi", viitaten myös anarkismiin.[5] Karjalan Kansan Mahdin perustajiin kuulunut sosialidemokraattien edustaja Nestori Valavaara sen sijaan puolusteli aktivistien toimintaa ja asetti kyseenalaiseksi poliisivoimien kasvattamisen.[6] Toinen sosialidemokraatti N. R. af Ursin taas sanoi puolueen jo selkeästi vuotta aikaisemmin ilmoittaneen, ettei se ole kytköksissä työväenjärjestöjen anarkistisena pidettyyn toimintaan.[7] Samaan viittasi myös Taavi Tainio, joka mainitsi Matti Läheniemen ja Karjalan Kansan Mahdin olleen perustuslaillisten aktivistien suosiossa jo vuoden 1905 suurlakosta lähtien.[8]

Karjalan Kansan Mahdin toiminta herätti arvostelua myös politiikan ulkopuolella. Järjestöä paheksui esimerkiksi Johan Jacob Ahrenberg vielä vuonna 1910 julkaistussa muistelmiensa viimeisessä osassa.[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Rainio, Robert: Matti Läheniemi - värikäs karjalainen patriootti Räisälä - muistojen pitäjä Karjalan kannaksella. Viitattu 13.12.2015.
  2. Työmies: Weriteko 13.6.1906. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.12.2015.
  3. Wiborgs Nyheter: Sakkolamordet 23.2.1907. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.12.2015.
  4. Eduskunta, s. 1380.
  5. Eduskunta, s. 1394.
  6. Eduskunta, s. 1409–1415.
  7. Eduskunta, s. 1426.
  8. Eduskunta, s. 1434.
  9. Ahrenberg, Jac: Människor som jag känt : personliga minnen, utdrag ur bref och anteckningar / Femte delen, s. 181, 273. Helsinki: Söderström & C:o Förlagsaktiebolag, 1910. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lackman, Matti: ”Mikä oli Karjalan Kansan Mahti?”, artikkeli teoksessa Scripta historica 2, Oulun historiaseura, Oulu, 1969.
  • Vuorinen, V.: ”Eräs murhenäytelmä Kiviniemessä”, Suvannon Seutu 1/1964. Teoksen verkkoversio