Matti Läheniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Matti Erikinpoika Puputti Läheniemi (2. marraskuuta 1861 Räisälä12. helmikuuta 1942 Räisälä) oli suomalainen radikaali talonpoikaispoliitikko. Läheniemi aloitti poliittisen toimintansa autonomian ajan Suomessa ja hän joutui usein konflikteihin suuriruhtinaskunnan viranomaisten kanssa. Läheniemellä oli 1900-luvun alussa yhteyksiä mm. aktivisteihin, jääkäriliikkeeseen ja radikaaliin vasemmistoon. 1920-luvulla Läheniemi oli Karjalan talonpoikien liikkeen ja Talonpoikaiskansan puolueen keskeisin vaikuttaja.[1]

Läheniemen vanhemmat olivat Läheniemen taloon kotivävyksi tullut Mikko Puputti ja Katrina Matintytär Lavonen. Hän suoritti 1875–1877 kahdessa vuodessa kansakoulun oppimäärän ja palveli sitten 1878–1881 Suomen kaartissa yleten reservin vänrikiksi. Räisälän säätyläiset eivät hyväksyneet talonpoikaisen Läheniemen seurustelua entisen opettajansa ja tulevan vaimonsa Anna Maria Strengin kanssa ja tästä saivat alkunsa hänen yhteenottonsa virkavallan kanssa.[1]

Autonomian aikana Läheniemi oli usein riidoissa tsaarin edustajien kanssa, ja hänen väitettiin kannattaneen jopa terroritekoja näitä vastaan. Osallistumisestaan niin sanottuihin "Räisälän rettelöihin" Läheniemi sai vankeustuomion. 1900-luvun alussa Läheniemi oli poliittisesti lähellä Venäjän sosialistivallankumouksellisia. 1906 hän oli perustamassa Karjalan kansan mahti -järjestöä, joka oli eräänlainen Punakaartien ja Voimaliiton välimuoto. Läheniemi nousi järjestön johtajaksi, kun voimaliittolaiset hylkäsivät sen, mitä perusteltiin liian radikaaleilla toimintatavoilla.[2]

Läheniemi oli perustamassa kotikuntansa Maalaisliittoa, mutta hän erkani puolueesta pian. Eduskuntavaaleissa 1907 Läheniemi yritti päästä Suomen sosialidemokraattisen puolueen listalle, mutta hänet torjuttiin.[2] Niinpä hän oli ehdokkaana kolmen henkilön Totuus perii maan -vaaliliitossa, jonka menestys jäi vaatimattomaksi.[3]

Vaikka Läheniemellä oli paljon yhteyksiä vasemmistolaisiin, hän oli sisällissodassa mukana valkoisten puolella. Läheniemi oli perustamassa Räisälän suojeluskuntaa. Monet kuitenkin suhtautuivat Läheniemeen epäillen johtuen miehen menneisyydestä. Sodan aikana Läheniemi riitautui vihaamiensa ruotsinkielisten upseerien kanssa niin sanotussa Kiviniemen kapinassa, ja hän joutui vetäytymään sivummalle. Läheniemen irtautumista edisti myös hänen jääkäripoikansa Veikko Matti Läheniemen kuolema.[2]

1920-luvulla Läheniemi pyrki edistämään talonpoikien asiaa perustamalla vuodenvaihteessa 1926–1927 Talonpoikaiskansan puolueen, jota edelsi eduskuntavaaleihin 1924 osallistunut Talonpoikain vaaliliitto. Vaaleissa 1927 puolue sai 1 341 ääntä (0,15%). Läheniemeläisiksi kutsuttu yhteenliittymä osallistui kehnolla menestyksellä myös vuosien 1929 ja 1933 vaaleihin.

Tutkija Matti Lackmanin mukaan Läheniemen ajattelussa oli populistisia ja anarkistisia piirteitä. Läheniemi vastusti kiivaasti kaikenlaisia herroja, ja hän oli aina oppositiossa hallintoa vastaan. Läheniemi oli köyhän kansan ja erityisesti talonpoikien etujen puolustaja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Robert Rainio : Matti Läheniemi - värikäs karjalainen patriootti
  2. a b c d Matti Lackman: Taistelu talonpojasta (Pohjoinen 1985), s. 365–366.
  3. Eduskuntavaalit vuosina 1907 & 1908. Suomen virallinen tilasto XXIX. Vaalitilasto 1. (Helsinki 1909), s. 45.