Kalle Achté

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalle Achté 1950-luvulla.

Karl Aimo (Kalle) Achté (s. 11. syyskuuta 1928 Mikkeli) on suomalainen psykiatri, psykoanalyytikko, Helsingin yliopiston psykiatrian professori ja HYKSin psykiatrian klinikan ylilääkäri 1969–1991. Hän on kirjoittanut runsaasti alan kirjallisuutta.

Achté valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1954 ja hän suuntautui mielenterveysongelmista kärsiviin potilaisiin. Hänestä tuli lääketieteen ja kirurgian tohtori vuonna 1961, hermo- ja mielitautien erikoislääkäri vuonna 1960 ja psykiatrian erikoislääkäri vuonna 1966. Achté aloitti työuransa Siikaisten kunnanlääkärinä vuosina 1955–1956. Helsingin yliopiston professorina hän 1968–1992 ja Lääketieteen historian laitoksen ja museon esimiehenä 1982–1992. Achtélla oli myös yksityispraktiikka.[1] Achté on Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1982[2].

Lapinlahden sairaalassa Achté aloitti potilashaastattelujen nauhoittamisen televisionauhalle. Yhdessä tohtori Leo Jarhon kanssa hän vaikutti sotilasvammalain muuttamiseen vastaamaan paremmin sodassa vammautuneiden tarpeita. Vakuutuspsykiatriassa hän kehitti post-traumaattisen neuroosin käsitteen. Laajassa tieteellisessä tutkimustyössään hän tutki erityisesti skitsofreniaa, mutta myös itsemurhia ja niiden ehkäisyä. Achtén aloitteesta alettiin psykiatrisessa hoidossa käyttämään hypnoosia. [1]

Achté osallistui myös kansainväliseen toimintaan pitäen yhteyttä muun muassa neuvostoliittolaisiin psykiatreihin. Tämä aiheutti kritiikkiä, sillä Neuvostoliitossa psykiatrisia sairaaloita käytettiin myös toisinajattelijoiden rangaistuslaitoksina. Achté kuitenkin käytti yhteyksiään psykiatrian uusien hoitomuotojen levittämiseksi esimerkiksi Viroon. [1]

Achté on tullut tunnetuksi myös erilaisten seksuaalisten suuntautumisten psykopatologisoinnista. Achtén mukaan esimerkiksi lesbous johtuu yksinkertaisesti siitä, että nainen ”toivoo olevansa mies, jolla on penis”.[3]

Achtén mukaan on nimetty Psykiatrian Tutkimussäätiön Kalle Achté -palkinto.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalle Achtén vanhemmat olivat metsänhoitaja Aimo Karl Achté ja Hilma Elina Mustonen. Hänen vaimonsa vuodesta 1950 on hammaslääkäri Hilkka Terttu Tellervo Toiviala. Heillä on kolme tytärtä.[1]

Teokset (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Syksystä jouluun: Aleksis Kivi psykiatrin silmin. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06973-X.
  • Achté, Kalle (toim.): 150 vuotta psykiatriaa: Lapinlahden sairaalan historia 1841–1991. Klaukkala: Recallmed, 1991. ISBN 951-9221-37-9.
  • Kun lääkäri sairastuu. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18678-3.
  • Optimistisen psykiatrin muistelmat. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23671-3.
  • Uuno Kailas: Runoilija psykiatrin silmin. Helsinki: Yliopistopaino, 2001. ISBN 951-570-505-3.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Aura Korppi-Tommola: Achté, Kalle (1928 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.9.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 5.1.2016.
  2. Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 2.9.2014. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 29.6.2015.
  3. Stålström, Olli: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu, s. 146. Helsinki: Gaudeamus, 1997. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 10.2.2011).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saarinen, Päivi (toim.): Kalle Achté muiden silmin. Klaukkala: Recallmed, 1998. ISBN 951-9221-93-X.