Kalifornium

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
BerkeliumKaliforniumEinsteinium
Dy

Cf

-  
 
 
Cf-TableImage.png
Yleistä
Nimi Kalifornium
Tunnus Cf
Järjestysluku 98
Luokka aktinoidi
Lohko f-lohko
Ryhmä -
Jakso 7
Tiheys 15,1×103 kg/m3
Väri luultavasti hopeanvalkoinen tai metallinharmaa
Löytövuosi, löytäjä 1950, Stanley G. Thompson, Kenneth Street Jr., Albert Ghiorso ja Glenn T. Seaborg
Atomiominaisuudet
Atomipaino 251,0796 amu
Orbitaalirakenne [Rn] 5f107s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 28, 8, 2
Hapetusluvut +II, +III (yleisin), +IV
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto
Sulamispiste 1173±30[1](s. 1522) K (900±30 °C)
Kiehumispiste 1745 (arvio)[1](s. 1523) K (1472 °C)
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,3 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
CAS-numero 7440-71-3
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Kalifornium on keinotekoinen aktinoideihin kuuluva alkuaine. Sen kemiallinen merkki on Cf (lat. californium) ja järjestysluku 98. Radioaktiivisena transuraanina kaliforniumilla on hyvin vähän käyttöä, ja se löydettiin pommittamalla curiumia alfa-hiukkasilla (helium-ioneilla).

Kaliforniumia

Kaliforniumin isotooppi Cf-252 (puoliintumisaika 2,6 vuotta) on hyvin vahva neutronisäteilijä ja siten äärimmäisen radioaktiivinen ja ilman tarvittavia säteilysuojauksia, terveydelle haitallinen. Sitä on käytetty syövän sädehoidossa. Kaliforniumia käytetään neutronikosteusmittarina, joita käytetään löytämään vesi- ja öljykerroksia öljylähteissä ja kannettavana neutronilähteenä kullan ja hopean etsimisessä aktivointianalyysillä.[2][1](s. 1505-1507)

Kaliforniumia valmistivat ensimmäisenä Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä Stanley G. Thompson, Kenneth Street Jr., Albert Ghiorso ja Glenn T. Seaborg vuonna 1950. Se löydettiin vain kaksi kuukautta alkuaine berkeliumin jälkeen. Kalifornium on nimetty Kalifornian osavaltion mukaan.

Isotoopit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliforniumin pysyvin isotooppi on Cf-251, jonka puoliintumisaika on 898 vuotta. Kaliforniumille tunnetaan ainakin 20 radioisotooppia, joiden massaluvut ovat 237 ja 256 välillä.

Isotooppi Puoliintumisaika Hajoamistyyppi
237Cf* 2,1 s EC, SF
238Cf* 21 ms EC, SF
239Cf 39 s α
240Cf 1,06 min α
241Cf 3,8 min α
242Cf 3,7 min α
243Cf 10,7 min α (~14%), EC (~86%)
244Cf 19,4 min α
245Cf 45,0 min EC, α
246Cf 35,7 h (α) tai 2,0 · 103 v (SF) α, SF
247Cf 3,11 h EC, α
248Cf 334 d (α) tai 3,2 · 104 v (SF) α, SF
249Cf 351 v (α) tai 6,9 · 1010 v (SF) α, SF
250Cf 13,08 v (α) tai 1,7 · 104 v (SF) α, SF
251Cf 898 v α
252Cf 2,645 v α (96,91%), SF (3,09%)
253Cf 17,81 d β- (99,69%), α (0,31%)
254Cf 60,5 d α, SF
255Cf 1,4 h β-
256Cf 12,3 min SF

Cf* = isotoopin olemassaoloa ei varmistettu.
Lähde:[1](s. 1500)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Richard G. Haire (2006) Californium, luku 11 kirjasta Morss, Lester R.; Edelstein, Norman M.; Fuger, Jean, toim. The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements (PDF) (3. painos). Dordrecht: Springer. ss. 1499–1576. (englanniksi)
  2. Marko Hamilo: Kaliforniumista apua kohdunkaulan syöpään Helsingin Sanomat 6.9.2005 (alkuainesarjan artikkeli kaliforniumista). Viitattu 1.12.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]