Kagerō-luokka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kagerō-luokka / 陽炎型駆逐艦
Luokkaan kuulunut Yukikaze.
Luokkaan kuulunut Yukikaze.
Naval Ensign of Japan.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 2 033 t (kuiva)
2 490 t (kuormattu)
Pituus 118,5 m
Leveys 10,8 m
Syväys 3,76 m
Koneteho 52 000 shp
Nopeus 35 kn
Miehistöä 240
Aseistus
Meritorjunta 6 × 127 mm/50 type 3 -tykkiä
8 × 24″ torpedoputkea
36 syvyyspommia
Ilmatorjunta 4 × 25 mm ilmatorjuntatykkiä

Kagerō-luokka (jap. 陽炎型駆逐艦, kagerō-kei kuchikukan) oli keisarillisen Japanin laivaston hävittäjäluokka toisessa maailmansodassa. Kagerō-luokkaan kuului yhteensä 18 alusta. Luokan laivoja pidetään usein Japanin laivaston parhaimpina, koska niillä oli hyvä nopeus, tulivoima, toimintasäde ja vakaus. Valmistumisensa aikaan Kagerō-luokan laivat olivat maailman huippuluokkaa, ainoastaan tutkan ja kaikuluotaimen puute heikensivät kokonaisuutta.

Tausta ja vaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin irtauduttua vuonna 1937 Lontoon laivastosopimuksesta, maa kykeni hyödyntämään kaiken hävittäjistä kerätyn suunnittelukokemuksen, jonka se oli saanut Erikoisluokasta Asashio-luokan hävittäjiin. Nyt maa suunnitteli alusluokkaa, joka vastaisi täydellisesti keisarillisen laivaston strategisia ja taktisia tarpeita ilman tonnistorajoitusta. Aluksille määritettiin neljä tavoitetta[1]:

  1. nopeuden tuli olla yli 36 solmua
  2. kantama 5 000 merimailia 18 solmun nopeudella
  3. aseistuksen tuli vastata Erikoisluokan alusten aseistusta
  4. runko ei saanut olla suurempi kuin Erikoisluokan aluksilla

Toteutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnittelussa jouduttiin kuitenkin tekemään kompromisseja ja lopulta hyväksyttiin 25 solmun huippunopeus riittäväksi. Alusten suunnittelussa kiinnitettiin suurta huomiota vakauteen, jolloin alusten leveyttä kasvatettiin 45 senttimetrillä ja uppouma kasvoi vastaavasti. Alusten siltarakenteet olivat vaatimattomat ja hitsausta käytettiin runsaasti kansi- ja sisärakenteissa. Alusten rungonverhoilu oli kuitenkin pultattu. Rungon muotoa oli muutettu varsinkin perästä, jotta työntövastusta saataisiin vähennettyä.[1]

Luokan aluksista 15 sai tilausvaltuudet vuoden 1937 laivasto-ohjelmassa ja kolme muuta vuoden 1939 laivasto-ohjelmassa.[2]

Voimanlähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alusten voimanlähde oli kehittyneempi, kevennetty ja tehokkaampi kuin aikaisemmissa luokissa. Voimanlähde tuotti 52 000 hevosvoimaa. Se koostui kolmesta kattilasta, joihin oli asennettu ilman esilämmittimet ja ne oli asennettu kolmeen erilliseen tilaan. Etummainen ja keskimmäinen kattilahuone oli liitetty etummaiseen savuhormiin. Alusten kattiloihin oli kytketty kaksi turbiinia, jotka oli asennettu rinnakkain turbiinihuoneeseen. Tarvittava polttoaine oli varastoitu kaksoispohjaan ja suureen polttoainevarastoon etummaisen kattilahuoneen etupuolelle.[1]

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alusten pääaseena olivat viiden tuuman /L50 tyypin 3 tykit, jotka oli asennettu kaksoistykkitorneihin mallia C. Torneissa olevilla tykeillä oli mahdollisuus ampua jopa 55 asteen korotuskulmilla. Tykkitorni numero 3 ampui taaimmaisen tornin ylitse. Aluksilla oli kahdeksan 24 tuuman tyypin 93 torpedoputkea asennettuna kahteen neljän putken ryhmään. Torpedoiden latausjärjestelyt oli parannettu aiemmista luokista. Ilma- ja sukellusveneentorjuntavarustus oli vastaava kuin aiemmissa luokissa.[2]

Muutostyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten suurimmassa osassa muissakin ennen toista maailmansotaa valmistetuissa hävittäjiä, olivat Kagerō-luokan laivatkin lähes täysin aseettomia sukellusveneitä ja lentokoneita vastaan. Ilmatorjunta-aseistusta parannettiin vuonna 1943 asentamalla kaksiputkinen 25 millimetrin jalustalle sillan eteen ja aluksille vaihdettiin kaksiputkiset 25 millimetrin tykit takimmaisen savuhormin sivuilta kolmiputkisiin. Vuoden 1943 lopulla tykkitorni numero 3 poistettiin ja korvattiin kahdella kolmiputkisella 25 millimetrin ilmatorjuntatykillä. Jäljellä oleville luokan aluksille asennettiin vuoden 1944 puolessavälissä vielä 14 yksiputkista 25 millimetrin ilmatorjuntatykkiä ylä- ja etukansille.[2]

Aluksille asennettiin sodan kuluessa myös tutkia vuodesta 1943 alkaen. Tutkat olivat malleja 13 ja 22.[2]

Sotakokemukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan tuomat tappiot Kagerō-luokalle olivat kovat: luokan 18 aluksesta 17 upposi. Lentokoneet upottivat kuusi, sukellusveneet neljä, viisi taistelussa muita laivoja vastaan, yksi törmäsi miinaan ja kaksi viimeistä törmäsivät miinaan ja lentokoneet viimeistelivät tuhon. Ainoastaan Yukikaze selvisi sodan loppuun asti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Whitley 1988, s. 200.
  2. a b c d Whitley 1988, s. 201.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]