Shinano

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Shinano / 信濃
Shinano
Shinano
Naval Ensign of Japan.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Yokosukan laivastontelakka
Kölinlasku 4. toukokuuta 1940
Laskettu vesille 8. lokakuuta 1944
Palveluskäyttöön 19. marraskuuta 1944
Palveluskäytöstä upotettu 29. marraskuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 64 000 t (kuiva)
71 890 t (kuormattu)
Pituus 266,1 m
Leveys 36,3 m (vesilinja)
40 m (lentokansi)
Syväys 10 m
Koneteho 12 Kanpon-höyrykattilaa, 4 höyryturbiinia, 4 kolmilapaista 6 metrin potkuria
150 000 shp (110 MW)
Nopeus 28 kn (52 km/h)
Miehistöä 2 400
Panssarointi 127 mm (kyljet)
100 mm (kansi)
79 mm (lentokansi)
Aseistus 47 lentokonetta
16 × 10 cm tykkiä
12 × 12 cm tykkiä
145 × 2,5 cm ilmatorjuntatykkiä
12 × 127 mm 28-putkista ilmatorjuntaohjuspatteria

Shinano (jap. 信濃) oli keisarillisen Japanin laivaston lentotukialus toisessa maailmansodassa. Sen rakentaminen aloitettiin alun perin kolmantena Yamato-luokan taistelulaivana, mutta Midwayn taistelussa kärsittyjen tappioiden takia japanilaiset ryhtyivät muuttamaan sitä aikansa suurimmaksi lentotukialukseksi. Aluksen status maailman suurimpana lentotukialuksena säilyi aina vuoteen 1955 saakka, jolloin USS Forrestal laskettiin vesille.

Alus upposi 29. marraskuuta 1944 saatuaan neljä osumaa Yhdysvaltain laivaston Balao-luokan sukellusvene USS Archerfishin (komentajana Joseph F. Enright) laukaisemista torpedoista.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen rakennustyöt keskeytettiin kesäkuussa 1942, jolloin aloitettiin muutostyöt lentotukialukseksi. Alus laskettiin vesille 5. lokakuuta 1944 täyttämällä telakka-allas vedellä, jolloin se törmäsi altaan reunaan. Törmäyksessä vahingoittui aluksen keulan hydrofoni, joka korjattiin varustamisen ja viimeistelyn aikana.[1]

Yhdysvaltain maavoimien B-29 Superfortress kuvasi 1. marraskuuta 1944 Yokosukan sataman suulla ankkurissa olleen aluksen. Yhdysvaltain havaittua aluksen, se päätettiin siirtää töiden jatkamiseksi Kureen. Alus oli koeajossa Kisarazunlahdella 11. marraskuuta. Alus otettiin palvelukseen 19. marraskuuta Yokosukassa, jolloin sen ensimmäiseksi päälliköksi tuli Abe Toshio.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus lähti 28. marraskuuta Kureen kuljettaen kuutta Shinyo-itsemurhavenettä, 50 Ohka-rakettipommia sekä kamikaze-yksikön henkilöstöä. Aluksen suojana oli 17. hävittäjäviirikkö, johon kuuluivat Isokaze, Yukikaze ja Hamakaze.[1]

Alus oli ollut vesillä vain muutamia tunteja, kun USS Archerfishin miehistö huomasi sen. Sukellusveneen miehistö menetti kontaktin lentotukialukseen kymmeneksi tunniksi, jonka jälkeen he löysivät laivan uudestaan Omaezakin majakan edustalla. Tällöin sukellusvene laukaisi kuusi torpedoa, joista kaksi meni ohitse. Shinano upposi kello 11.00 29. marraskuuta, vieden useita miehistönjäseniä mukanaan. Suunnittelijat olivat lisänneet Shinanon runkoon metallisia ”rakkuloita” vesirajan alapuolelle. Tarkoituksena oli, että torpedot räjähtäisivät niihin, ja vahinko itse laivan rungolle olisi minimaalinen. Kuitenkaan tämä suunnitelma ei toiminut, ja alus upposi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – An Illustrated Encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909–1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c IJN Shinano: Tabular Record of Movement CombinedFleet.com. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)