Yukikaze

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yukikaze / 雪風 
Yukikaze
Yukikaze
Naval Ensign of Japan.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Sasebon laivastoarsenaali
Kölinlasku 2. elokuuta 1938
Laskettu vesille 24. maaliskuuta 1939
Palveluskäyttöön 20. tammikuuta 1940
Palveluskäytöstä 1966
Loppuvaihe romutettu 1970
Tekniset tiedot
Uppouma 2 065 t (kuiva)
2 529 t (kuormattu)
Pituus 118,5 m (kokonaispituus)
116,2 m (vesiraja)
Leveys 10,8 m
Syväys 3,76 m
Koneteho 52 000 hv
Nopeus 35 kn
Miehistöä 240
Aseistus 6 × 5″/L50 (127 mm) 3 vuoden tykkiä kaksiputkisissa tyypin C torneissa
28 × 25 mm ilmatorjuntatykkiä
4 × 13 mm ilmatorjuntatykkiä
8 × 24″ torpedoputkea
36 syvyyspommia

Yukikaze (jap. 雪風, yukikaze) oli keisarillisen Japanin laivaston Kagerō-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Sodan päätyttyä alus siirrettiin Kiinan laivastolle.

Yukikaze oli luokkansa ainut alus, joka selvisi toisesta maailmansodasta ja se ansaitsi lisänimen ”taiottu laiva” (jap. 奇跡の駆逐艦, kiseki no kuchikukan). Todennäköisyys, jolla japanilainen hävittäjä upposi sodassa oli suuri johtuen suuresta tarpeesta suojata ja huoltaa hajallaan olevia saaria.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseen otettaessa Yukikaze liitettiin 2. laivaston 2. hävittäjälaivueen 16. hävittäjäviirikköön päällikkönään Tobita Kenjiro. Alus oli viirikön komentajan Shibuya Shiron komentoalus. Se lähti 26. marraskuuta laivueen mukana merelle purjehtien Terashimansalmen kautta Palaulle, jonne saavuttiin 1. joulukuuta. Alus lähti 6. joulukuuta Palaulta Etelä-Filippiinien hyökkäysosaston mukana tehtävänään suojata lentotukialus Ryujoa, jonka koneiden piti iskeä Davaolle.[1]

Tämän jälkeen alus suojasi useita maihinnousuja muun muassa Hollannin Itä-Intiaa vallattaessa, kuten 12. joulukuuta Legaspissa, 24. joulukuuta Lamoninlahdella, 11. tammikuuta 1942 Menadossa, 24. tammikuuta Kendarissa, 31. tammikuuta Ambonissa, 20. helmikuuta Timorissa ja lopulta 27. tammikuuta Jaavan itäosiin tehtyä maihinnousua. Alus osallistui Jaavanmeren taisteluun 27.–28. helmikuuta.[1]

Maaliskuussa alus teki sukellusveneentorjuntapartioita Jaavanmerellä, kunnes se 29. maaliskuuta alkaen suojasi Ambonista läntiseen Uuteen-Guineaan lähetettu maihinnoususaattueita. Se tuki Sorongin, Manokwarin ja Sarmin valtausta. Operaatioista vapauduttuaan alus siirtyi Davaoon. Se ajoi operaatioiden aikana koralliriutalle ja aluksen potkuri vaurioitui. Alus lähti 26. huhtikuuta Davaosta telakalle Kureen, jonne se saapui 2. toukokuuta.[1]

Yukikaze palasi palvelukseen lähtien 21. toukokuuta Kuresta laivueensa mukana Saipanille, jonne laivue saapui 25. toukokuuta. Se osallistui 3.–6. kesäkuuta Midwayn, Santa Cruzin, Leytenlahden sekä Filippiinienmeren taisteluihin, sekä pitkäkestoiseen joukkojen kuljetus- ja huolto-operaatioon ja laivastotaisteluihin Guadalcanalin taistelun aikana. Taisteluiden välillä Yukikaze osallistui laivojen suojausoperaatioihin ja vietti viimeiset kuukautensa vartioiden Japanin satamia. Sodan jälkeen Yukikaze kuljetti kotiin yhä ulkomailla olevia japanilaisia sotilaita, yhteensä hieman yli 3 000 miestä.[1]

Kiinan laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yukikaze luovutettiin 6. heinäkuuta 1947 Kiinalle osana sotakorvauksia. Alus nimettiin Tang Yaniksi (丹陽). Pian tämän jälkeen siitä tuli Kiinan kansantasavallan laivaston lippulaiva. Tang Yan siirrettiin reserviin vuonna 1966 ja laivan alkuperäinen japanilainen miehistö yritti saada sen museolaivaksi Japaniin, mutta taifuuni vaurioitti laivaa sen ollessa satamassa, ja luovuttaminen takaisin muuttui mahdottomaksi. Lopulta se romutettiin 1970-luvulla.

Museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen alkuperäistä aseistusta ja esineistöä on nähtävissä Koudashiman saarella sijainneessa entisessä keisarillisen Japanin laivaston koulutustukikohdassa, joka on muutettu museoksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Dull, Paul S.: A Battle History of the Imperial Japanese Navy (1941–1945). Annapolis, MD, USA: Naval Institute Press, 2007. ISBN 978-1-59114-219-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d IJN Yukikaze: Tabular Record of Movement CombinedFleet.com. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]