127 mm/50 type 3

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
127 mm/50 type 3
Hävittäjä Sagiri jossa oli kolme kaksiputkista Malli B -tornia
Hävittäjä Sagiri jossa oli kolme kaksiputkista Malli B -tornia
Aseen tyyppi laivatykki
Alkuperämaa Japani
Palvelushistoria
Palvelusvuodet 1928-196
Valtion käytössä Japani
Sodissa Toinen maailmansota
Valmistushistoria
Valmistusmäärä noin 700
Tekniset tiedot
Paino 4 205 kg
Pituus 6,483 m
Piipun pituus 6,265 m
Kaliiperi 127 mm
Tulinopeus 5 - 10 ls/min
Lähtönopeus 910 - 915 m/s
Maksimikantama 18 400 m

127 mm/50 type 3 oli keisarillisen Japanin laivaston keskiraskas laivatykki, joka oli palveluskäytössä toisessa maailmansodassa. Tykki oli 1928-1944 valmistettujen hävittäjien pääaseena lukuun ottamatta Akizuki- ja Matsu-luokkien aluksia. Se oli luokiteltu pinta-ammunnan lisäksi ilmatorjuntaan soveltuvaksi, mutta todellisuudessa suuntaus- ja tulinopeus eivät riittäneet ilmamaalien ammuntaan.

Toisen maailmansodan jälkeen ase oli edelleen käytössä kahdella japanilaisvalmisteisella hävittäjällä, jotka oli luovutettu Kiinaan ja Neuvostoliittoon sotakorvauksena.

Lavetit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykkien lavettina oli aluksi tyypin A kaksiputkinen torni, joka otettiin käyttöön Fubuki-luokan aluksilla. Torni oli ensimmäinen hävittäjille asennettu sää-, sirpale- ja kaasusuojattu tuliasema. Tornin tykkien korkeuskulma voitiin määrittää kummallekin aseelle erikseen. Tornin kokonaispaino oli noin 35 tonnia ja niitä voitiin kääntää kuudesta kahteentoista astetta sekunnissa, mutta jopa 27 asteen suuntausnopeuksia on raportoitu.

Mallissa A asekilpi oli 9-12 millimetriä ja tykkejä oli mahdollista suunnata viiden asteen alakorosta aina 40 asteen yläkoroon. Malli A asennettiin kymmeneen ensimmäiseen Fubuki-luokan alukseen. Mallin B korotuskulmaa kasvatettiin 75 asteeseen ja se asennettiin seuraaviin Fubuki-ja Akitsuki-luokkien aluksiin. Painon pienentämiseksi kilven paksuutta ohennettiin 3,2 millimetriin, mikä osoittautui kovassa merenkulussa särkyväksi. Neljään ensimmäiseen Hatsuharu-luokan alukseen asennettiin Malli B mod 2, mutta ero edelliseen malliin ei ole tiedossa. Kahteen viimeiseen Hatsuharu-luokan alukseen asennettiin sekä Shiratsuyu-, Asashio- ja Kagero-luokkien aluksiin asennettiin Malli C, jossa korotuskulma oli laskettu 55 asteeseen ja alakorotuskulmaa kasvatettu seitsemään asteeseen. Malli D asennettiin Yugumo- ja Shimakaze-luokkien aluksiin, jossa korotuskulma oli palautettu 75 asteeseen.

Yksiputkisen Malli A:n korotuskulma oli -7 - +75 astetta, mutta Malli B:ssa korotuskulma laskettiin 55 asteeseen. Kumpikin yksiputkinen asennus painoi noin 20,4 tonnia. Malli A:ta asennettiin Hatsuharu- ja Malli B:tä Shiratsuyu-luokkien aluksille.

Ampumatarvikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykillä ammuttiin normaalisti sirpalekranaatteja, valaisuammuksia tai erityisiä ilmatorjuntaan tarkoitettuja sirpalekranaatteja (jap. Sankaidan). Kaikki kranaatit painoivat noin 23 kilogrammaa ja niiden ampumiseen tarvittiin 7,7 kilogrammaa 30 DC propellanttia. Vuoden 1943 jälkeen sukellusveneentorjuntakranaatti otettiin käyttöön. Sen minimiampumaetäisyys oli 800 metriä ja maksimi noin 4 300 metriä.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:12.7 cm/50 Type 3 naval gun