KDM Niels Juel (1918)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Tanskan laivaston rannikkopanssarilaivasta. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
KDM Niels Juela
Aluksen vaiheet
Rakentaja Kööpenhaminan laivastontelakka
Kölinlasku 21. syyskuuta 1914
Laskettu vesille 3. heinäkuuta 1918
Palveluskäyttöön 23. toukokuuta 1923
Poistui palveluskäytöstä vallattu 29. elokuuta 1943
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 1952
Tekniset tiedot
Uppouma 4 100 t (normaali)
Pituus 90,0 m
Leveys 16,3 m
Syväys 5,0 m
Koneteho 6 026 ihp
Propulsio 2 × VTE-höyrykonetta ja 4 Yarrow-kattilaa
Nopeus 16,1 solmua
Miehistöä 310-369
Aseistus
Aseistus 10 × 15 cm/45 tykkiä
2 × 57 mm/30 tykkiä
2 × 45 cm torpedoputkea

KDM Niels Juel oli Tanskan laivaston vuonna 1918 vesillelaskettu rannikkopanssarilaiva.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Kööpenhaminen laivastontelakalta, missä köli laskettiin 21. syyskuuta 1914. Alus laskettiin vesille 3. heinäkuuta 1918 ja valmistui 23. toukokuuta 1923.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heti palvelukseenoton jälkeen alukselle siirrettiin miehistö. Alus kuormattiin ja oli 28. toukokuuta - 6. elokuuta 1923 vastaanottopurjehduksella, jonka aikana se vieraili Norjassa Bergenissä, Färsaarilla Thorshavnissa, Britanniassa Leithissä, Ruotsissa Göteborgissa ja Odensessa. Aluksella oli purjehduksen ajan kruununprinssi Frederik.[2]

Aluksen seuraava purjehdus suuntautui Etelä-Amerikkaan. Matka alkoi 21. lokakuuta Kööpenhaminasta ja matkalla etelään alus vieraili Dartmouthissa, Cadizissa, Madeiralla, Cap Verdellä, Rio de Janeirossa ja Buenos Airesissa. Alus palasi Tanskaan 23. helmikuuta 1924 vierailtuaan paluumatkalla Montevideossa, Pernambucossa ja Azoreilla, mistä lähdettyään alkoi kova vastatuuli pakottaen aluksen hidastamaan matkantekoa. Myrskyssä aluksen gyrokompassi rikkoutui sekä syntyi muita vikoja, joista vakavin oli peräsinkaapelin katkeaminen. Tilanne oli vakava ja alusta kyettiin ohjaamaan ainoastaan potkureilla ennen hätäperäsimen asentamista. Osa aluksen pelastusveneistä huuhtoutui mereen ja osa murskautui taaveteissa. Myrskyn päätyttyä alus vieraili Plymouthissa korjaamassa pahimmat vauriot.[2]

Kesällä 1924 alus nimettiin tykistökoulutuslaivueen lippulaivaksi ja syksyllä koulutuslaivueen lippulaivaksi. Joulukuussa alus osallistui pieneen merisotaharjoitukseen. Se oli koulutuslaivueen lippulaivana jälleen seuraavana purjehduskautena 25. kesäkuuta - 25. heinäkuuta tehtäessä koulutuspurjehdus Helsinkiin, Tallinnaan, Riikaan, Danzigiin ja Lyypekkiin. Matkan aikana alus oli ensimmäinen tanskalainen sotalaiva, joka vieraili Latviassa.[2]

Vuonna 1926 alus teki laivastovierailun Färsaarille ja Islantiin kuljettaen kuninkaallista perhettä, minkä vuoksi osa hyteistä oli varustettu kuninkaallisen perheen majoitustiloiksi. Seuraavana vuonna alus oli jälleen koulutuslaivueen lippulaivana. Vuonna 1928 alus jälleen varustettiin kuninkaalliseksi jahdiksi kuningasperheen vieraillessa Suomessa, jolloin saattajana oli risteilijä KDM Heimdal. Matka oli samalla kadettien koulutuspurjehdus. Matkalta palattuaan alus palasi koulutuslaivueen lippulaivaksi.[3]

Alus ennen modernisointia vuonna 1936.

Vuonna 1929 alus teki koulutuspurjehduksen Välimerelle vieraillen Ranskassa Marseillessa, Barcelonassa Espanjan maailmannäyttelyssä, Italiassa Napolissa ja Amalfissa, Libyassa Tripolissa ja Portugalissa Lissabonissa. Kotimaahan palauttaan alus jatkoi koulutuslaivueen lippulaivana. Seuraavana vuonna se varustettiin 22. toukokuuta jälleen kuninkaalliseksi jahdiksi. Alus kuljetti kuningasperheen Färsaarille ja Islantiin saattajanaan kalastuksenvalvonta-alus KDM Fylla. Matka oli samalla kadettien koulutuspurjehdus.[4]

Alus teki 1931 koulutuspurjehduksen Välimerelle ja Mustallemerelle vieraillen Konstantinopolissa (nyk. Istanbul) ja Odessassa. Alus oli kaikkien aikojen ensimmäinen Tanskan laivaston sotalaiva Mustallamerellä. Paluumatkalla alus vieraili vielä Pireuksessa, Genovassa, Algierissa ja Bordeaux'ssa. Matkan jälkeen alus poistettiin palveluksesta 3. syyskuuta ja se oli poissa palveluksesta aina vuoteen 1934, jolloin se siirrettiin telakalle modernisoitavaksi. Alus palasi telakalta vuoden 1936 alussa ja se oli vuoden lopun koulutuksessa.[5]

Alus lähti 10. toukokuuta 1937 Spitheadiin Yrjö VI:n kruunajaisissa pidettävään laivastokatselmukseen, mistä se palasi 25. toukokuuta Tanskaan Suomen laivaston Väinämöisen kanssa. Kesän alus oli osallistui erilaisiin harjoituksiin, joiden päätteeksi se vieraili 17. syyskuuta Hälsingborgissa Ruotsissa. Kontra-amiraali Trapin johtaman laivasto-osaston muut alukset olivat torpedoveneet KDM Glenten, KDM Högen ja KDM Örnen, miinalaiva KDM Lossen, miina-alus KDM Kvinten ja sukellusveneiden emälaiva KDM Henrik Gerner sekä viisi sukellusvenettä.[6]

Vuonna 1938 alus vieraili torpedovenelaivueen kanssa Turussa, jonne laivasto saapui 5. elokuuta ja poistui kolme päivää myöhemmin. Alus teki 2. syyskuuta laivastovierailun koulutuslaivueen kanssa Sönderbergiin. Suunniteltu laivastovierailu ja kadettien koulutuspurjehdus Yhdysvaltoihin New Yorkin maailmannäyttelyyn toukokuun puolivälissä 1939 peruuntui kiristyneen maailmantilanteen vuoksi. Tilanteen vuoksi vanha rannikkotaistelulaiva KDM Peder Skram palautettiin palvelukseen ja alukset valvoivat Tanskan aluevesiä toukokuusta heinäkuuhun.[6]

Elokuun lopulla Niels Juel oli Holmenilla valmistautumassa Oslon matkaan. Aluksen miehistö sai 25. elokuuta määräyksen kiinnittää kaikkiin kranaatteihin sytyttimet. Sikringsstyrken oli perustettu 1. elokuuta kuten elokuussa 1914, mutta laivasto oli merkittävästi pienempi ja heikompi kuin vuonna 1914. Vuosien 1937–1938 varusmiehet kutsuttiin palvelukseen täydentämään aluksen miehistö määrävahvuiseksi. Alus siirtyi 4. syyskuuta laivaston pääosan kanssa sodan ajan valmiusasemaansa Århusin alueelle.[6]

Saksalaismiehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1940 alus joutui palaamaan Kööpenhaminaan jäätilanteen vuoksi. Sataman ollessa jään sulkemana pääosa miehistöstä päästettiin lomalle, mistä miehistö määrättiin palaamaan 8. huhtikuuta. Seuraavana aamuna kello neljä Saksa hyökkäsi Tanskaan. Noin kilometrin päässä aluksesta oli sataman toisella laidalla Langelinie-laiturissa Hansestadt Danzig, josta Kööpenhaminan avainkohteet vallannut Saksan maavoimien pataljoona nousi maihin.[7]

Tanskan hallinto oli 9. huhtikuuta 1940 alkaen yhteistoiminnassa Saksan miehitysjoukkojen kanssa. Maa sai pitää pienet asevoimat ja elämä oli lähes saman kaltaista kuin ennen sotaa. Kesästä 1943 alkaen vastarinta lisääntyi ja vastarintaliike aktivoitui. Saksasta saapui käsky riisua aseista Tanskan asevoimat ja rauhanomainen rinnakkaiselo päättyi 29. elokuuta 1943. Tuona päivänä Niels Juel oli Holbäkissä saman nimisen vuonon pohjukassa koulutuspurjehduksella. Aamulla kello 04.10 alus vastaanotti viestin valmiuden nostamisesta. Aluksen päällikkö komentaja Carl Westermann määräsi aluksen miehistön taisteluasemiin ja kattiloiden höyrynpaineen nosto aloitettiin. Kaksi minuuttia myöhemmin alukselle saapui koodattu viesti, jonka mukaan aluksen pitäisi pyrkiä Ruotsiin internoitavaksi.[8]

Aluksella oli vaikeuksia poistua laiturista, koska tuuli paino sitä maihin ja vesi oli alhaalla. Laiva irtosi laiturista siksi vasta hieman ennen kuutta. Juuri ennen aluksen lähtöä paikallinen poliisi toi aluksen päällikölle tiedon, että Holmenilla olleet alukset olivat upottautuneet saksalaisten pyrkiessä saamaan alukset haltuunsa. Samassa tiedonannossa saatiin tieto parlamentin ja muiden hallintorakennusten valtauksesta. Westermann suunnitteli ohittavansa Hundestedin ja sitten menevänsä kanavaa pitkin itään, mikä näyttäisi aluksen pyrkivän Kööpenhaminaan. Kattegatin eteläisen majakka-aluksen ohittamisen jälkeen oli tarkoitus tehdä syöksy kohti Ruotsin rannikkoa.[9]

Matkalla vuonoa pohjoiseen aluksen tähystäjä havaitsi kello 06.10 saksalaisen tiedustelukoneen ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin alus poistui vuonosta siirtyen Isefjordiin matkaten 12 solmun risteilynopeudella. Saksan Tanskaan sijoitetun laivaston komentaja vara-amiraali Wurmbach sai kello 06.44 tiedon Niels Juelin liikkeellä olosta. Puoli kahdeksalta alus oli täydessä taisteluvalmiudessa. Saksalaiset olivat edellisen yön aikana miinoittaneet Isefjordin suun, mistä Niels Juelille oli valvovalta poliisilta toimitettu tieto. Samalla oli annettu aluksen päällikölle tiedoksi, että saksalaiset olivat kieltäneet kaiken liikenteen Isefjordiin ja sieltä pois.[9]

Niels Juel Saksan ilmavoimien pommituksessa 29. elokuuta 1943

Wurmbach määräsi Tanskan laivaston komentajan vara-amiraali Vedelin lähettämään käskyn alukselle pysyä Isefjordissa. Saksalaisamiraali tiesi miinoituksen olevan vain harhautusta. Niels Juelin saapuessa vuonon suulle havaittiin vuonon edustalla kolme Saksan laivaston alusta, jotka tunnistettiin apuristeilijäksi ja kahdeksi torpedoveneeksi. Tosiasiassa kyseessä oli torpedovene T17 ja kaksi moottoritorpedovenettä. Lisäksi yläpuolella lensivät Saksan ilmavoimien pommikoneet ja syöksypommittajat. Westermann päätti jatkaa matkaa, vaikka sai uudelleen tiedon miinakentästä.[10]

Amiraali Wurmbach määräsi ilmavoimien koneet pysäyttämään aluksen, jos se jatkaisi matkaansa pois vuonosta. Kello 08.55 ensimmäinen lentokone hyökkäsi tulittaen konekiväärein ja pudottaen kaksi pommia, jotka räjähtivät noin 30 metriä aluksesta. Westermann piti hyökkäystä varoituksena eikä määrännyt tulenavausta. Lentokoneet uudistivat hyökkäyksensä. Kello 09.35 tuli viides hyökkäys, jonka pommit räjähtivät 5-10 metrin päässä aluksen kyljestä. Alus vaurioitui pahoin ja viisi merimiestä loukkaantui. Tällöin Westermann määräsi tykit miehitettäväksi.[11]

Alus menetti pommin räjähtäessä sähköt, minkä seurauksena kannen alla piti työskennellä hätävaloilla ja taskulampuilla. Sähköjen puuttuminen esti myös tulenjohtojärjestelmien käytön. Lisäksi kranaattihissit ja gyrokompassi menivät epäkuntoon. Räjähdyksen paine oli murtanut etummaisen etäisyysmittarin ja pääaseiden sytyttimin varustetut kranaatit olivat pudonneet hyllyiltään. Kahden torpedoputkissa olevan torpedon moottorit olivat käynnistyneet. Lisäksi konehuoneiden kattolevyt olivat irronneet eikä niitä voitu kiinnittää takaisin ja kansi ja kylkilevyjä oli irronnut pulteistaan. Aluksen päällikön saatua tiedon vaurioista hän päätteli, ettei aluksella ollut mahdollista paeta Ruotsiin.[12]

Hän ajoi aluksen matalikolle Annebergsgårdin maatalon edustalla muutama kilometri etelään Nyköping Själlandista. Loukkaantuneet toimitettiin kaupungin sairaalaan, mutta heistä yksi kuoli vammoihinsa sairaalassa 2. syyskuuta. Kaupungin saksalainen komendantti ilmoitti alukselle, että jokainen maihin pyrkivä ammuttaisiin. Seuraavana aamuna kaksi Saksan laivaston moottoritorpedovenettä toi alukselle valtausmiehistön, minkä jälkeen tasnkalainen miehistö sai laskea aluksen lipun ja alus luovutettiin saksalaisille.[13]

Saksalaishallinto konsultoi 30. elokuuta tanskalaista pelastusyritystä Svitzeriä hylyn tutkimiseksi. Seuraavana päivänä pelastusalus Garm saapui hylylle ja sukeltajat aloittivat vaurioiden kartoittamisen. Saksalaiset nostivat aluksen lokakuussa ja hylky hinattiin Kieliin korjattavaksi. Telakalla aluksen aseistus poistettiin ja kahdeksan kymmenestä tykistä siirrettiin rannikkotykistöpattereihin Tanskaan: neljä Fredrikshavniin ja neljä Lökkeniin. Loppujen tykkien kohtalo ei ole tiedossa.[14]

Nordland[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordland

Syyskuussa 1944 alus palautettiin palvelukseen koululaiva Nordlandina. Alus oli Stolpmündessä (nyk. Ustka Puolassa) helmikuuhun 1945. Alus lähti 18. helmikuuta Kieliin puna-armeijan edetessä kohti länttä. Kaksi päivää myöhemmin alus saapui Kieliin kohtaamatta liittoutuneiden ilmavoimien koneita. Alus jatkoi koululaivana 3. toukokuuta saakka, jolloin aluksen päällikkö Eckerförden lahteen upotettavaksi.[15]

Sodan jälkeen eräs romuyrittäjä romutti hylkyä, kunnes vuonna 1952 Tanskan valtio myös aluksen hylyn saksalaiselle Firma Eisen und Metall KG:lle Hampuriin. Seuraavina vuosina hylky hävitettiin meren pohjan yläpuolisilta osin.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wismann, Tom: Niels Iuel: 'A funny little Danish warship'. Warship 2018, 2018, XL. vsk, s. 8 - 27. Oxford, UK: Osprey Publishing. 978-1-4728-2999-3. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Wismann, Tom s. 10-11
  2. ↑ a b c Wismann 2018 s. 18
  3. ↑ Wismann 2018 s. 18-19
  4. ↑ Wismann 2018 s. 19
  5. ↑ Wismann 2018 s. 19-21
  6. ↑ a b c Wismann 2018 s. 21
  7. ↑ Wismann 2018 s. 22
  8. ↑ Wismann 2018 s. 22-23
  9. ↑ a b Wismann 2018 s. 23
  10. ↑ Wismann 2018 s. 23-24
  11. ↑ Wismann 2018 s. 25
  12. ↑ Wismann 2018 s. 25-26
  13. ↑ Wismann 2018 s. 26
  14. ↑ Wismann 2018 s. 26-27
  15. ↑ a b Wismann 2018 s. 27

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=KDM_Niels_Juel_(1918)&oldid=21341023”