Rannikkopanssarilaiva
Rannikkopanssarilaiva oli kokoonsa nähden raskaasti aseistettu ja panssaroitu uppoumaltaan risteilijän kokoinen sota-alus. Se oli usein kuitenkin hitaampi kuin risteilijä. Ne oli suunniteltu ensisijaisesti rannikko- ja saaristo-olosuhteisiin.
Alusten uppouma oli noin 4 000 tonnia. Niiden pääaseina oli yleensä kaksi omiin panssaroituihin tykkitorneihin asennettua 210-240 millimetrin tykkiä. Apuaseina oli lisäksi muutama 120-150 millimetrin tykki sekä erilaisia ilmatorjunta-aseita. Aluksissa oli raskas panssarisuojaus, kun niiden kyljissä oli 150-200 millimetrin panssari. Tykkitorneissa 150-195 millimetriä ja kannessakin 50 millimetriä. Propulsiojärjestelmänä oli mäntähöyrykoneet ja vesiputkikattilat, joiden tuottama koneteho oli 5 000-7 000 hevosvoimaa tuottaen 15-18 solmun nopeuden.[1]
Aluksia käytettiin yleisimmin rannikon puolustukseen, mihin viittaa myös tyypistä useissa kielissä käytetty nimitys (saks. Küstenpanzerschiff, engl. Coastal Defence Ship, rannikkopuolustusalus). Niitä kutsuttiin myös vaihtelevasti panssarilaivoiksi. Useimmat panssarilaivat rakennettiin 1860–1920-luvuilla. Viimeiset panssarilaivat poistettiin käytöstä vasta 1970-luvulla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Niklander, Tauno: Meidän panssarilaivamme. Gummerus, 1996. ISBN 952-90-7775-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Niklander 1996, s. 42.