Rannikkopanssarilaiva

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomalainen rannikkopanssarilaiva Väinämöinen.
Ruotsalainen rannikkopanssarilaiva HMS Oden.
Saksalainen rannikkopanssarilaiva SMS Oldenburg.
Norjalainen rannikkopanssarilaiva KNM Tordenskjold.

Rannikkopanssarilaivallalähde? tarkoitetaan useimmissa tapauksissa uppoumaltaan risteilijän kokoista, mutta hitaampaa, voimakkaasti aseistettua ja panssaroitua sota-alusta, joka on suunniteltu ensisijaisesti rannikko- ja saaristo-olosuhteisiin.

Panssarilaivat käytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän tyyppisiä aluksia käytettiin yleisimmin maan rannikon puolustukseen, mihin viittaa myös tyypistä useissa kielissä käytetty nimitys (saks. Küstenpanzerschiff, engl. Coastal Defence Ship, rannikkopuolustusalus). Niitä kutsuttiin eri maissa vaihtelevasti panssarilaivoiksi, Hollannissa myös risteilijöiksi tai taistelulaivoiksi. Useimmat panssarilaivat rakennettiin 1860–1920-luvuilla. Risteilijän koostaan huolimatta alukset olivat hitaampia, mutta ne olivat kokoonsa nähden vahvasti aseistettuja ja panssaroituja. Toisaalta raskas varustelu suhteelliseen pieneen kokoon nähden tekivät aluksista varsin hitaita. Niitä käyttivät erityisesti valtiot, joilla ei ollut mahdollisuutta tai tarvetta raskaampiin sota-aluksiin. Alustyyppi sopi huonosti avomerelle, ja yleensä niitä käytettiinkin liikkuvana rannikkotykistönä. Toisaalta ne olivat omiaan saarien rikkomilla rantaviivoilla.

Itämerellä sekä Tanskan, Ruotsin että Suomen laivastot käyttivät rannikkopanssarilaivoiksi luokiteltavia aluksia. Viimeiset panssarilaivat poistettiin käytöstä vasta 1970-luvulla.

Seuraavien maiden laivastot ovat jossain vaiheessa käyttäneet tämän tyyppisiä aluksia suurimpina aluksinaan: Argentiina, Belgia, Brasilia, Ecuador, Suomi, Kreikka, Alankomaat, Norja, Portugali, Ruotsi, Thaimaa sekä Britannian Intian ja Victorian siirtokunnat. Niitä rakennettiin myös Saksassa ja keisarillisella Venäjällä.