Tämä on hyvä artikkeli.

Käymälät Japanissa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vesisuihku, joka on tarkoitettu puhdistamaan tämän bideetyylisen WC:n käyttäjän peräaukko tai naiskäyttäjän häpyalue.
Modernin japanilaisen WC:n ohjauspaneeli.

Käymälät Japanissa voidaan yleisesti jakaa kahteen tyyppiin.[1][2] Vanhin tyyppi on yksinkertainen kyykkykäymälä, joka on edelleen yleinen julkisissa käymälöissä. Toisen maailmansodan jälkeen nykyaikaiset, länsimaalaistyyliset vettä käyttävät WC-pöntöt ja pisuaarit ovat yleistyneet. Tämänhetkinen länsimaalaistyylisen käymälän kehittynein muoto on bidee-WC, jollainen oli maaliskuuhun 2010 mennessä asennettu 72 prosenttiin japanilaisista kodeista.[3][4][5] Japanissa tällaisia bideitä kutsutaan yleisesti nimellä washlet (jap. ウォシュレット, woshuretto), joka on Toton luoma tuotenimi ja johon on liitetty lukuisia kehittyneitä ominaisuuksia, joita harvoin nähdään Aasian ulkopuolella. Mallista riippuen WC:t on ohjelmoitu nostamaan kantensa, kun mahdollinen käyttäjä havaitaan lähistöllä, pesemään käyttäjän peräaukon ympärys tai häpyalue (myös käyttäen hierovia tai sykkiviä toimintoja), kuivaamaan käyttäjän alapään toimituksen jälkeen lämpimällä ilmalla, huuhtelemaan itsensä automaattisesti ja sulkemaan kantensa käytön jälkeen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nara-kauden puista "WC-paperia". Modernit rullat taustalla ovat kokovertailua varten.

Jōmon-kaudella asutuskeskuksia rakennettiin hevosenkengän muotoon, niin että kylän keskelle jäi keskusaukio ja sen ympärille kerättiin jätekasoja. Näistä jätekasoista on löydetty fossilisoituneita ihmisen tai koiran ulosteita eli koproliittejä.[6] Tämä osoittaa, että jätekasoja käytettiin käymälöinä. Varhaisimmat viemärijärjestelmät rakennettiin Japanissa Yayoi-kaudella (noin 300 eaa.–250 jaa.).[7][8] Näitä järjestelmiä käytettiin suuremmissa asutuskeskuksissa, luultavasti yhdessä käymälöiden kanssa. Mahdollinen 200-luvun alun rituaalipaikka, joka on saattanut myös olla juoksevaa vettä käyttänyt WC, on löydetty Sakuraista Naran prefektuurista.[6] Toinen, arkeologien yksityiskohtaisesti tutkima käymäläpaikka löydettiin Fujiwara-palatsin alueelta Kashiharasta. Alue oli Japanin ensimmäisen keisarillisen pääkaupungin sijaintipaikka vuosina 694–710.[6]

Nara-kaudella 700-luvulla rakennettiin viemärijärjestelmä maan pääkaupunkiin Naraan. Se koostui 10–15 senttimetriä leveistä virroista, joiden päällä henkilö voi kyykistyä jalat virran molemmin puolin ja toimittaa asiansa. Puisia tikkuja käytettiin WC-paperin vastineena.[6][9] Aiemmin puhdistamiseen oli käytetty merilevää,[10] mutta Edo-kauteen mennessä japaninpaperista valmistettu WC-paperi oli korvannut nämä keinot.[11][12] Vuoristoalueilla käytettiin myös puisia kaapimia[9] ja suuria lehtiä. Usein käymälät rakennettiin virtaavan veden ylle; yksi ensimmäisistä tunnetuista vesikloseteista rakennettiin Akitan linnaan jo 700-luvulla paikalle ohjatun virran ylle.[6] Historiallisesti kuoppakäymälät olivat kuitenkin yleisempiä, sillä ne sallivat ulosteen käytön lannoitteena,[13] mikä oli tärkeää maassa, jossa buddhalaisuus ja siihen liittyvä vegetarismi eivät suosineet karjan käyttöä ruoaksi (vaikka merenelävät ovatkin aina olleet merkittävä osa japanilaista ruokavaliota). Rikkaiden ihmisten käymäläjätteitä myytiin muita korkeampaan hintaan, sillä heidän ruokavalionsa oli muita laadukkaampi.[10] Erilaiset historialliset dokumentit 800-luvulta kuvaavat puhtaan- ja jäteveden kanavien rakentamista varten säädettyjä lakeja ja kertovat yksityiskohtaisesti käymäläjätteiden käsittelytavoista.[6]

»Vangit tulee ohjata puhdistamaan viemärit palatsissa ja valtion virastoissa sekä käymälät idässä ja lännessä aamulla sateisen yön jälkeen.»
(Kerättyjä tulkintoja hallintolaeista)

Ihmisen tuottaman jätteen myyminen lannoitteeksi harvinaistui voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen, sekä hygieniasyistä että kemiallisten lannoitteiden yleistymisen vuoksi. Alle yksi prosentti jätteistä käytetään lannoitteena.[14][15] Japanissa on ollut historiallisesti huomattavasti korkeampi hygieniataso kuin esimerkiksi Euroopassa, ja ihmisten tuottamien jätteiden järjestelmällinen hoito on ollut yleistä, kun taas Euroopassa jätteet heitettiin yksinkertaisesti kaduille pitkään maanosan historiassa. Ensimmäisen Edossa vierailleen länsimaalaisen onkin sanottu järkyttyneen kaupungin puhtaudesta.[15]

Meiji-kauden varakkaan japanilaisen kyykkyvessa lähellä Nakatsugawaa.

Okinawalla käymälä oli usein sikakarsinan yhteydessä, ja sioille syötettiin ihmisten jätteitä. Yhdysvaltalaiset viranomaiset kielsivät käytännön epähygieenisenä toisen maailmansodan jälkeen.[16]

Azuchi-Momoyama-kaudella (1568–1600) "Taiko-viemäriverkko" rakennettiin Osakan linnan ympärille. Se on edelleen toiminnassa.[7] Nykyaikaisten viemärijärjestelmien käyttö aloitettiin vuonna 1884, kun ensimmäinen tiili- ja keramiikkaviemäri asennettiin Kandaan Tokiossa.[7] Lisää putki- ja viemärijärjestelmiä rakennettiin suuren Kantōn maanjäristyksen jälkeen, jotta tautien leviäminen vältettäisiin uusien maanjäristysten jälkeen. Viemärien rakentaminen lisääntyi todella kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen, jotta kasvavien kaupunkien jätteet voitaisiin käsitellä helpommin. Vuoteen 2000 mennessä 60 prosentilla väestöstä oli yhteys viemäriverkkoon.[17] Kansallista viemäripäivää vietetään 10. syyskuuta.[18]

[19]

Länsimaalaistyylisiä WC:itä ja pisuaareja alettiin käyttää Japanissa 1900-luvun alussa, mutta niiden käyttö yleistyi vasta toisen maailmansodan loputtua Yhdysvaltojen miehityksen vaikutuksesta.[3] Vuonna 1977 länsimaalaistyylisten käymälöiden myynti ylitti perinteisen kyykkykäymälöiden myynnin. Sveitsistä ja Yhdysvalloista tuotujen WC:iden, joissa oli sisäänrakennettu bidee, perusteella maailman suurin WC-valmistaja Toto julkisti washlet-WC:n vuonna 1980.[3] Tällä hetkellä japanilaiset yhtiöt tuottavat maailman kehittyneimpiin kuuluvia high-tech-vessoja.[20]

Terminologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin kielen sana toire (jap. トイレ) on lyhenne englannin kielen sanasta "toilet",[21] ja sillä tarkoitetaan sekä itse WC-istuinta että huonetta, jossa se sijaitsee. Yleinen kiertoilmaus on otearai (jap. お手洗い, "käsienpesu"), joka tiukasti tulkittuna tarkoittaa vain lavuaaria. Se on käännöslaina sanasta "lavatory".[22] Tämä vastaa englannin sanan "bathroom", joka kirjaimellisesti viittaa kylpyammeen sisältävään huoneeseen, käyttöä. Myös toinen käännöslaina, keshōshitsu (jap. 化粧室, "puuterihuone"), on yleinen tavaratalojen ja supermarkettien kylteissä, julkista käymälää osoittavalla kuvalla varustettunalähde?.

WC:tä tarkoittava perussana on benjo (jap. 便所, "mukavuus- tai ulostepaikka"), joka on suhteellisen yleinen.[22] Sitä käytetään usein peruskouluissa, julkisissa uimahalleissa ja muissa samantyyppisissä julkisissa paikoissa, eikä se ole erityisen epäkohtelias, vaikka jotkut käyttävätkin mieluummin hienostuneempaa sanaa. Monissa lastenleikeissä lapsi, joka "jää", lähetetään benjo-nimiseen paikkaan kuten esimerkiksi maahan piirretyn ympyrän keskelle. Japanin kielessä on lukuisia muitakin käymälää tarkoittavia sanoja, kuten kawaya (jap. 厠) ja habakari (jap. 憚り), mutta suurin osa niistä on harvinaisia tai vanhentuneita.lähde?

Itse WC-astiaan eli WC-istuimeen tai lattiaan rakennettuun altaaseen sekä vesisäiliöön viitataan termillä benki (jap. 便器). WC-istuin itsessään on benza (jap. 便座).[23] Pottaa, pienille lapsille tai vanhuksille ja sairaille, nimitetään termillä omaru.lähde?

Japan Toilet Association viettää epävirallista "käymäläpäivää" 10. marraskuuta, sillä japanin kielessä numerot 11/10 voidaan lukea ii-to[ire], joka tarkoittaa myös "hyvä WC".[24]

Käymälätyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyykkykäymälä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikainen japanilainen "reikä lattiassa" ja WC-tossut. Käsinkirjoitettu merkki putken vasemmalla puolella pyytää "kyykistämään hieman lähempänä".

Perinteinen japanilaistyylinen (jap. 和式, washiki) käymälä on kyykyssä käytettävä käymälä, joka tunnetaan myös "aasialaisena käymälänä"[25] sillä käymälöillä on suhteellisen samantyyppinen muoto koko Aasiassa. Kyykkykäymälä eroaa länsimaisesta käymälästä sekä suunnittelultaan että käyttötavaltaan. Se näyttää jonkin verran 90 astetta käännetyltä, lattiaan asennetulta pisuaarilta. Suurin osa japanilaisista kyykkykäymälöistä on valmistettu posliinista, vaikka joissakin tapauksissa (kuten junissa) käytetään myös ruostumatonta terästä. Istumisen sijaan käyttäjä kyykistyy WC:n ylle niin, että hänen kasvonsa ovat viereisessä kuvassa näkyvää puolipallon muotoista "huppua" eli käytännössä käymälän takaseinää kohti.[26] Jätteet kerätään matalaan kaukaloon, länsimaalaistyyppisen syvän kulhon sijaan. Kaikki muut laitteet, kuten vesisäiliö, putket ja huuhtelumekanismi, voivat olla identtisiä länsimaisen käymälän kanssa. Huuhtelu saa jätteet valumaan kaukalosta keräysastiaan, joka sitten tyhjenee viemäriin. Huuhtelua käytetään usein samalla tavalla kuin länsimaisessa käymälässä, vaikka joissakin WC:issä onkin käytössä kahvoja tai polkimia. Monissa japanilaisissa käymälöissä voi valita "pienen" (jap. 小) ja "suuren" (jap. 大) huuhtelun välillä.lähde?

Kyykkykäymälästä on kaksi yleistä variaatiota: toisessa WC-kaukalo on lattian tasolla ja toisessa se on nostettu noin 30 senttimetriä korkealle jalustalle.[27] Jälkimmäinen on helppokäyttöisempi miesten virtsatessa seisaaltaan, mutta kumpaakin tyyppiä voi käyttää tähän tarkoitukseen. Ulostettaessa tai virtsattaessa kyykyssä eroa käyttäjän asennossa ei ole. Käyttäjä seisoo WC-kaukalon yllä kasvot "huppua" kohti ja laskee housunsa ja alusvaatteensa (tai nostaa ylös hameensa) polviinsa. Sen jälkeen käyttäjä kyykistyy kaukalon ylle, niin lähelle etureunaa kuin mahdollista, sillä ulosteet voivat pudota kaukalon reunan väärälle puolelle, jos käyttäjä kyykistyy liian taakse. Tämän vuoksi monissa julkisissa kyykkykäymälöissä on kyltti, jossa käyttäjää muistutetaan sanoin "olkaa hyvä ja ottakaa yksi askel eteenpäin". Ulostettaessa on tärkeää säilyttää tasapaino.[2]

Aloittelijat ja ulkomaalaiset pitävät usein kiinni takaseinän putkesta, joka onkin saanut lempinimen grunt bar ("murahdustanko") käyttäjän pitämien äänien mukaan.[28] Jos putket on piilotettu tai ne ovat liian heikkoja, seinään voidaan asentaa erityinen kahva auttamaan käyttäjää säilyttämään tasapainonsa, sekä käytettäessä WC:tä että seisottaessa jälkeenpäin. Toinen ulkomaalaisten yleisesti soveltama tapa välttää mahdollisesti noloja tapaturmia on ottaa kaikki vaatteensa pois ja ripustaa ne koukkuun ennen WC:n käyttämistä.lähde?

Eräs kyykkykäymälöiden etu on se, että ne on helppo puhdistaa. Niiden valmistaminen on myös halpaa, ne käyttävät vähemmän vettä huuhtelukertaa kohti kuin länsimaiset WC:t ja, koska suoraa kosketusta WC-istuimeen ei ole, ne ovat joidenkin mukaan hygieenisempiä.[29] Kontakti istuimen kanssa ei kuitenkaan ole todellinen terveysriski,[30]

[31] ja kyykkykäymälät mahdollistavat roiskeet käyttäjän jaloille. Vedetön kaukalo kuitenkin minimoi roiskeiden riskin ulostamisen aikana. Koska ulosteet ovat yhteydessä ilmaan ennen huuhtelemistaan alas, ne tuottavat yleisesti pahemman hajun kuin veden alla länsimaisessa WC:ssä, minkä voi usein huomata japanilaisessa käymälässä.lähde?

Kyykkykäymälään on lisäksi liitetty useita lääketieteellisiä etuja.[32] On ehdotettu, että kyykistyminen vahvistaa naisilla lantionpohjan lihaksia, mikä vähentää inkontinenssin riskiä.[33] Kyykyssä käytettävän WC:n sanotaan myös vahvistavan lantiota, parantavan hengitystä ja keskittymistä. Suora kyykkyasento sallii myös suuremman määrän kiinteää jätettä poistua suolesta, mikä lyhentää ulosteen suolistossa viettämää aikaa, joka voi olla suolistosyövän riski. Muiden tutkimusten mukaan kyykkyasento estää peräpukamien syntymistä ja parantaa niitä.[34] Kyykkyasennon ottaminen ja pitäminen säännöllisin väliajoin voi myös auttaa polvien notkeuden ylläpitämisessä.[35]

On olemassa myös kyykky- ja istuin-WC:iden yhdistelmiä, joissa istuin voidaan kääntää alas kyykkykäymälän kaukalon päälle, jolloin WC:tä voidaan käytännössä käyttää länsimaalaistyylisen käymälän tavoin.[36] Tämä hybridi näyttää olevan yleinen vain maaseutualueilla. Adaptorit, jotka asetetaan japanilaisen WC:n päälle muuttamaan se länsimaalaistyyliseksi istuin-WC:ksi, ovat paljon yleisempiä. On käytössä myös pysyvästi asennettavia lisäosia, jotka muuntavat kyykkykäymälän länsimaalaistyyppiseksi washletiksi. Sitä vastoi on myös olemassa laitteita, jotka sallivat kyykkykäymälästä pitävän nostaa itsensä länsimaalaisen istuin-WC:n tasolle.[37]

Hana tämän länsimaalaistyyppisen WC:n vesisäiliön päällä sallii käyttäjän säästää vettä pesemällä kätensä seuraavaa huuhtelua varten kertyvällä vedellä. Vesi ei ole tarkoitettu juotavaksi.

Länsimaalaistyylinen käymälä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Standardi, maailmanlaajuisesti käytetty vesiklosetti tunnetaan Japanissa länsimaalaistyylisenä (jap. 洋式, yōshiki) käymälänä. Länsimaalaistyyliset käymälät, mukaan lukien high-tech-käymälät, ovat nykyään japanilaisissa kodeissa yleisempiä kuin perinteiset kyykkykäymälät,[2] mutta joissakin vanhempien asuntojen WC:issä on yhä tarroja, joissa näytetään kuvin niiden käyttöohjeet. Vaikka useimmissa julkisissa rakennuksissa, kuten kouluissa, temppeleissä ja rautatieasemilla, on usein vain kyykkykäymälöitä,[2] omissa kodeissaan japanilaiset mieluummin istuvat. Tämä koskee erityisesti vanhoja tai vammautuneita henkilöitä, joille pitkäkestoinen kyykistyminen on fyysisesti vaativaa tai epämukavaa.lähde?

Länsimaalaistyylisissä vesikloseteissa on japanissa yleisesti vettä säästäviä toimintoja, kuten mahdollisuus valita suuren ja pienen huuhtelun välillä. Monet WC:t myös johtavat säiliönsä täyttämiseen tarkoitetun veden säiliön yläpuolella olevan hanan kautta, niin että WC:n käyttäjä kykenee huuhtelemaan kätensä.lähde?

Japanilaiset bideet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Langaton WC:n ohjauspaneeli, jossa on 38 painiketta.

Moderni japanilainen WC, jota kutsutaan englanniksi joskus nimellä super toilet ja joka tunnetaan Japanissa yleisesti nimillä washlet (jap. ウォシュレット, woshuretto) tai lämpimällä vedellä puhdistava WC-istuin (jap. 温水洗浄便座, onsui senjō benza), on yksi maailman kehittyneimmistä WC-tyypeistä, johon voidaan liittää lukematon määrä ominaisuuksia.[4] Toton tuote Washlet Zoe on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan maailman edistyneimpänä WC:nä seitsemän ominaisuutensa avulla. Koska malli tuotiin markkinoille vuonna 1997, se on nykyisin luultavimmin vähemmän kehittynyt kuin Toton uusin malli Neorest.[20] Washletin idea tuli Japaniin ulkomailta, ja ensimmäinen WC, johon oli liitetty bideetoiminto, valmistettiin Japanin ulkopuolella vuonna 1964. High-tech-käymälöiden aikakausi alkoi Japanissa vuonna 1980,[5] kun Toto toi markkinoille Washlet G -sarjan; siitä lähtien tuotenimeä washlet on käytetty viittaamaan kaikkiin uudentyyppisiin korkeateknologisiin WC-istuimiin. Vuoteen 2002 mennessä lähes puoleen japanilaisista yksityiskodeista oli asennettu washlet, joita oli siten useammissa kodeissa kuin henkilökohtaisia tietokoneita.[3][4] Vaikka washlet näyttää ensi silmäykseltä länsimaalaistyyppiseltä WC-istuimelta, siihen kuuluu useita lisäominaisuuksia, kuten kuivain, istuinlämmitys, hierontatoiminto, vesisuihku, automaattinen kannen avaus, automaattinen huuhtelu, langaton ohjauspaneeli, lämmitys ja ilmastointi huonetta varten ja niin edelleen, joko WC-huoneen tai -istuimen mukana.[2] Näitä toimintoja voi käyttää joko istuimen toiselle puolelle tai viereiselle seinälle asennetun paneelin kautta. Se lähettää komennot istuimelle usein langattomasti.[2]

Perusominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkein perustavanlaatuisin ominaisuus on integroitu bidee, kynän kokoinen hana, joka työntyy esiin istuimesta ja ruiskuttaa vettä. Sillä on kaksi asetusta, toinen peräaukon ja toinen naisen hävyn pesemiseen.[1][3] Edellinen tunnetaan termeillä "takapuolen pesu", "yleiskäyttö" tai "perhepesu", jälkimmäinen taas termeillä "naisten puhdistus" tai "naisten pesu". Hana ei missään vaiheessa kosketa käyttäjän vartaloa. Se on itsepuhdistuva, ja puhdistaa itsensä ennen ja jälkeen käytön. Käyttäjä voi valita pesevänsä peräaukkonsa tai häpynsä painamalla vastaavaa nappia ohjauspaneelissa. Yleensä samaa hanaa käytetään molempiin operaatioihin niin, että hanan pää on eri asennoissa ja että hanan eri aukkoja käytetään ruiskuttamaan vettä eri kulmissa oikealle alueelle osumiseksi. Harvemmin käytetään kahta kiinteästi paikallaan olevaa hanaa, jotka ruiskuttavat vettä eri alueille. Ohjauspaneeli on myös liitetty painekytkimeen WC-istuimessa ja toimii vain, jos istuimella on painetta eli joku istuu sillä. Aivan ensimmäisissä malleissa ei ollut tätä automaattista kytkinominaisuutta. Useat uteliaat käyttäjät painoivat nappia katsellessaan istuinta ja sen toimintaa ja saivat lämpimän vesisuihkun kasvoillensa.[19]

Muut ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmassa osassa high-tech-käymälöitä käyttäjä voi myös valita itselleen sopivan vedenpaineen. Perusasetuksin naisen häpyyn kohdistetaan vähemmän painetta kuin peräaukkoon. Yleensä myös veden lämpötilaa voidaan säätää. Tutkijat Japanissa ovat huomanneet, että suurin osa WC:iden käyttäjistä pitää eniten hieman ruumiin lämpötilaa lämpimämmästä, 38-asteisesta vedestä. Myös hanan tarkkaa asentoa voidaan säätää eteen- tai taaksepäin manuaalisesti. Korkealuokkaisissa washleteissa on lisäksi hierovan tai sykkivän vesisuihkun mahdollisuus. Valmistajien mukaan ne auttavat ummetukseen tai peräpukamiin.[10] Kaikkein kehittyneimmät washletit sekoittavat jopa veteen saippuaa puhdistuksen tehostamiseksi.

Washletilla voidaan korvata WC-paperi kokonaan, mutta monet käyttäjät valitsevat sen puhdistustoimintojen käytön paperin mekaanisen puhdistuksen lisäksi. Tämä riippuu myös puhdistettavasta alueesta, sillä hävyn puhdistukseen ei välttämättä tarvita paperia. Jotkut käyttävät paperia ennen pesua, jotkut sen jälkeen, jotkut käyttävät vain bideetä ja toiset taas eivät käytä bideetä lainkaan pitäytyen WC-paperissa. Toinen yleinen washlet-ominaisuus on kuivain, jonka puhaltaman ilman lämpötila voidaan säätää usein 40 ja 60 asteen välille ja joka kuivaa intiimialueet bideehanan suorittaman puhdistuksen jälkeen.[19]

Kehittyneet ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muihin ominaisuuksiin voivat kuulua lämmitetty istuin, jonka lämpötila voi olla säädettävissä 30 ja 40 asteen välillä, ja automaattinen sensorilla varustettu kannenavaaja, joka avaa ja sulkee istuimen kannen käyttäjän sijainnin perusteella.[4] Jotkut istuimet jopa soittavat musiikkia rentouttaakseen niiden käyttäjää (esimerkiksi jotkin Inaxin washletit soittavat Felix Mendelssohnin Frühlingsliedin Op. 62 Nr. 6:n alkusäkeitä). Lisäksi washletin ominaisuuksiin voivat kuulua automaattinen huuhtelu, automaattinen ilmanraikastus ja bakteereja hylkivä pinta.[4][20][38] Joissain erityisesti vanhoille henkilöille suunnitelluissa malleissa voi olla käsinojat ja laitteisto, joka auttaa käyttäjää nousemaan seisomaan käytön jälkeen. "Pehmeä sulkeutuminen" -toiminto hidastaa istuinkantta sen laskeutuessa, ettei se paiskaudu istuinta vasten, tai joissakin malleissa istuin sulkeutuu automaattisesti tietyn ajan kuluttua huuhtelusta. Uusin innovaatio on otsonideodoranttijärjestelmä, joka eliminoi nopeasti WC:n hajut. Uusimmat mallit tallentavat myös istuimen käyttökertojen määrän, ja niissä on energiansäästötila, jossa istuin lämpenee vain niinä aikoina, jolloin WC:tä todennäköisesti käytetään aikaisemman käyttöhistorian perusteella. Jotkut washletit loistavat lisäksi pimeässä, tai niissä voi jopa olla ilmastointi istuimen reunan alla kuumia kesäpäiviä varten. Eräs uusi keksintö ovat älykkäät sensorit, jotka havaitessaan jonkun seisovan istuimen edessä nostavat kannen automaattisesti (jos henkilö seisoo kasvot poispäin istuimesta) tai nostavat sekä istuimen kannen että renkaan samanaikaisesti (jos henkilö seisoo kasvot istuinta kohti).[4]

Washletin ohjaimiin liittyvä teksti on yleensä vain japaniksi. Vaikka monissa näppäimissä on usein piktogrammeja, huuhtelunäppäin on osoitettu usein vain kirjoitusmerkein, joten japania huonosti osaavat käyttäjät eivät välttämättä kykene huuhtelemaan WC:tä muuten kuin painelemalla näppäimiä satunnaisesti. Niinpä monet washletit ovat kehittyneistä ominaisuuksistaan huolimatta käyttökelvottomia joillekin ulkomaalaisille.lähde?

Kehitys tulevaisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime aikoina tutkijat ovat lisänneet WC-istuimiin lääketieteellisiä sensoreita, jotka voivat mitata käyttäjän verensokerin hänen virtsastaan tai pulssin, verenpaineen ja kehon rasvapitoisuuden.[3][4] Myös käyttäjää tervehtiviä puhuvia istuimia on alettu valmistaa.[4] Muita mittausominaisuuksia tutkitaan; mittauksista saatua tietoa voidaan lähettää automaattisesti lääkärille sisäänrakennetun, internetiin pääsevän matkapuhelimen kautta.[38] Tällaiset laitteet ovat kuitenkin Japanissa vielä erittäin harvinaisia, ja niiden tulevaa kaupallista menestystä on vaikea arvioida. Äänellä käytettävä WC, joka ymmärtää puhuttuja komentoja, on myös kehitteillä.[4] Toto, NAIS ja muut yhtiöt tuottavat myös kannettavia, akuilla toimivia "matkawashletteja", jotka täytyy täyttää lämpimällä vedellä ennen käyttöä.lähde?

Vesisuihkua voidaan käyttää korkeapaineisella asetuksella peräruiskeena, ja jotkut käyttäjät käyttävät tätä avuksi ummetukseensa.[39] On myös raportoitu, että naiset voivat käyttää vesisuihkua kiihottuakseen seksuaalisesti.[39]

Istuinlämmitin on yleinen ominaisuus, joka voi löytyä jopa istuimista, joissa ei ole bideeominaisuutta. Sitä käytetään usein esimerkkinä teknologian turhasta käytöstä, mutta koska useimmissa japanilaisissa asunnoissa ei ole keskuslämmitystä, WC:n lämpötila voi talvella olla vain muutamia asteita nollan yläpuolella, jolloin esilämmitetty istuin ei ehkä tunnukaan joutavalta idealta.[4] [19]

Miesten ja naisten pisuaarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikainen japanilainen pisuaari.

Pisuaarit muistuttavat Japanissa huomattavasti muualla maailmassa käytettäviä pisuaareja. Niitä käytetään pääasiassa julkisissa käymälöissä tai muissa miesten käymälöissä, joissa on paljon käyttäjiä. Ne on kuitenkin usein asennettu alemmas kuin pisuaarit länsimaissa.lähde?

Meiji-kaudella ja sitä ennen sekä miehet että naiset käyttivät yleisesti pisuaareja. Perinteisesti kimonoa käytetään ilman alusvaatteita, joten naiset vain vetivät kimononsa ylös ja nostaen sukuelimiään ylöspäin ohjasivat virtsansa pisuaariin. Tapa katosi 1900-luvulla, kun suurin osa naisista ryhtyi käyttämään länsimaalaistyylisiä vaatteita. Nykyisin kimonojakin käytetään lähes aina alusvaatteiden kanssa. Naisten pisuaari tuli lyhyeksi aikaa uudelleen käyttöön vuosina 1951–1968, kun Toto valmisti pisuaareja myös naisille. Ne olivat tötterön muotoisia ja ne asetettiin lattialle. Niistä ei kuitenkaan tullut koskaan erityisen suosittuja, ja niitä on jäljellä vain muutamia, esimerkiksi Tokion olympiastadionin alla vuoden 1964 kesäolympialaisten jäljiltä.[10]

Japanille spesifiset lisävarusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käymälöissä käytetään Japanissa hyvin samantyyppisiä varusteita kuin muuallakin maailmassa, kuten WC-paperia, WC-harjoja, lavuaareja ja niin edelleen. Joitakin lähes yksinomaan Japanissa käytettyjä varusteita on kuitenkin olemassa.lähde?

Ääniprinsessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otohime naistenhuoneessa: musta neliö on liikesensori, jolla käynnistetään ja lopetetaan ääni.

Monet japanilaiset naiset pitävät virtsaamisestaan syntyvää, muiden kuulemaa ääntä nolona.[40] Peittääkseen ruumiintoimintojensa äänen monet naiset vetivät WC:tä jatkuvasti käyttäessään sitä, tuhlaten samalla runsaasti vettä.[40] Koska valistuskampanjat eivät lopettaneet käytäntöä, 1980-luvulla tuotiin markkinoille laite,[3] joka käynnistämisensä jälkeen pitää huuhtoutuvan veden ääntä ilman tarvetta vedenkäytölle. Eräs yleinen tuotemerkki on Otohime (jap. 音姫), joka tarkoittaa kirjaimellisesti "ääniprinsessaa" ja joka on nimetty japanilaisen mytologian Otohime-prinsessan (tosin Otohimen nimi kirjoitetaan eri kanjeilla, 乙姫, jotka tarkoittavat "nuorempaa prinsessaa"), merikuningas Ryūjinin kauniin tyttären, mukaan. Laite asennetaan nykyisin rutiininomaisesti suurimpaan osaan uusista julkisista naisten käymälöistä, ja monet vanhat käymälät on myös varustettu laitteella.[40] Otohime voi olla joko erillinen paristokäyttöinen laite, joka on asennettu käymälän seinälle, tai se voidaan sisällyttää olemassa olevaan washletiin. Laite aktivoidaan painamalla nappia tai heilauttamalla kättä liiketunnistimen edessä. Käynnistyksen jälkeen se pitää kovaäänistä huuhteluääntä, joka muistuttaa WC:n vetämistä. Ääni pysähtyy joko ennalta määrätyn ajan kuluttua tai napin painalluksesta. Laitteen on arvioitu säästävän jopa 20 litraa vettä käyttökertaa kohden.[3] Jotkut naiset kuitenkin uskovat Otohimen kuulostavan keinotekoiselta ja mieluummin vetävät WC:tä jatkuvasti kuin käyttävät Otohimen äänitettyä huuhteluääntä. Miesten julkisia käymälöitä varten laitteilla ei toistaiseksi ole ollut kysyntää eikä niitä lähes koskaan asenneta miesten käymälöihin.[41]

WC-tohvelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pari WC-tohveleita.

Japanilaisessa kulttuurissa yritetään erottaa alueet "puhtaisiin" ja "epäpuhtaisiin", ja vähentää kontaktit näiden alueiden välillä minimiin. Esimerkiksi talon sisäpuolista aluetta pidetään puhtaana, ulkopuolta taas epäpuhtaana. Jotta alueet pidettäisiin erillään, kengät riisutaan ennen astumista sisälle taloon, jotta "epäpuhtaat" kengät eivät kosketa sisätilojen "puhdasta" aluetta. Historiallisesti käymälät sijaitsivat talojen ulkopuolella, ja kengät laitettiin jalkaan WC-käyntiä varten. Nykyisin WC:t ovat lähes aina sisällä kodeissa ja hygieniataso on parantunut huomattavasti, mutta käymälää pidetään yhä epäpuhtaana alueena, vaikka muissa paikoissa onkin paljon todennäköisemmin enemmän bakteereja.[42] Jotta kontakti epäpuhtaan käymälän lattian ja talon muun, puhtaan lattian välillä saataisiin mahdollisimman pieneksi, monissa yksityiskodeissa ja myös julkisissa käymälöissä käytetään WC-tohveleita (jap. トイレスリッパ, toilet slipper), jotka on asetettu WC:n oven eteen käytettäväksi WC:n sisäpuolella ja jotka kuuluu myös riisua heti WC:stä poistumisen jälkeen.[2] Ne toimivat myös osoituksena siitä, onko WC varattu vai ei. Ne voivat olla vain pari kumitossuja, koristeltuja tohveleita, joissa on esimerkiksi animehahmojen kuvia pienille lapsille tai jopa eläinten karvasta valmistettuja tohveleita varakkaammille. Ulkomaalaisten yleinen faux pas on unohtaa ottaa tohvelit pois jalasta WC-käynnin jälkeen ja käyttää tohveleita muualla rakennuksessa, sekoittaen puhtaan ja epäpuhtaan alueen.[43]

[44]

[45]

Julkiset käymälät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisia käymälöitä on runsaasti ympäri Japania, esimerkiksi tavarataloissa, supermarketeissa, kirja- ja levykaupoissa, puistoissa, ruokakaupoissa ja kaikilla rautatieasemilla syrjäisimpiä lukuun ottamatta. Joissain vanhoissa julkisissa käymälöissä ei ole ovia, joten niissä pisuaareja käyttävät miehet ovat ohikulkijoiden nähtävillä. Ei kuitenkaan ole harvinaista nähdä japanilaisten miesten virtsaavan julkisesti, humaltuneena tai ei.[46][47]

Monissa julkisissa käymälöissä on nykyään sekä länsimaalaistyylinen että japanilaistyylinen WC, monissa taas vain jommankumman tyyppinen WC.[2] Esimerkiksi monilla rautatieasemilla Tokion alueella ja kouluissa ympäri Japania on vain kyykkykäymälöitä. Lisäksi junissa, puistoissa, temppeleissä, perinteisissä ravintoloissa ja vanhoissa rakennuksissa on tyypillisesti vain japanilaistyylisiä käymälöitä. Länsimaiseen käymälään osoitetaan yleensä kanjeilla 洋式 (yōshiki), englannin kielen sanoilla "Western-style", käymälätyypin symbolilla tai näiden kolmen millä tahansa yhdistelmällä. Invalideille tarkoitetut käymälät ovat aina länsimaalaistyylisiä.lähde?

WC-paperia on saatavilla yleensä mutta ei aina, joten monet japanilaiset kantavat mukanaan pieniä nenäliinapakkauksia käytettäväksi WC-paperina.[2] Tämäntyyppisiä pakkauksia annetaan rutiininomaisesti jalankulkijoille mainoksina. Kolikkokäyttöisiä WC-paperiautomaatteja on joskus asennettu käymälöiden ulkopuolelle viimeiseksi keinoksi epätoivoisille tai huonosti valmistautuneille.lähde?

Monissa julkisissa käymälöissä ei ole saippuaa käsien pesuun tai pyyhkettä käsien kuivaamiseen. Monet kantavatkin tältä varalta mukanaan nenäliinaa[2] ja jotkut jopa saippuaa. Joissain käymälöissä on voimakkaat kuivauskoneet, jotta paperipyyhkeistä kertyvän jätteen määrää saataisiin vähennettyä. Käsienkuivauskoneet ja hanat on usein varustettu liikkeentunnistimilla vaivan säästämiseksi. Jotkut eivät yksinkertaisesti pese käsiään, mitä kuitenkin pidetään Japanissa yhtä pahana kömmähdyksenä kuin muissakin kulttuureissa. Puhtausasteikon häntäpäähän asettuvat rautatieasemien ja puistojen julkiset käymälät.lähde?

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin kulttuurissa puhtautta pidetään tärkeänä, ja esimerkiksi joitakin japanin kielen "puhdasta" tarkoittavia sanoja voidaan käyttää kuvaamaan myös kauneutta. Sana kirei (jap. きれい) voidaan kääntää sanoin "kaunis" tai "puhdas", "siisti". Maassa on suuret markkinat deodoranteille ja ilmanraikastimille, jotka tuovat käymälään raikkaan tuoksun. Eräs yhtiö on jopa kehittänyt ruoan kanssa otettavan pillerin, jonka väitetään tekevän suoliston tuotokset hajuttomiksi.[48]

Usein tiiviissä japanilaisten kaupunkien elinolosuhteissa ja perinteisten japanilaisten rakennusten lukottomissa huoneissa käymälä saattaa olla yksi harvoista yksityisyyden sallivista huoneista. Joissain käymälöissä on kirjahylly, joihinkin mennään sanomalehden kanssa. Käymälät on aina erotettu kylpyhuoneesta kun mahdollista. Tämä johtuu puhtaan ja epäpuhtaan määrittelevästä etiikasta. Erottelu on myyntietu vuokrattavissa asunnoissa.[49]

Sekä perinteiset kyykkykäymälät että uudet high-tech-käymälät voivat aiheuttaa hämmennystä ulkomaalaisessa, joka ei ole tottunut niihin. Käymälää käyttävistä ulkomaalaisista, jotka painelevat summanmutikassa ohjauspaneelin nappeja uteliaisuudesta tai etsiessään huuhtelua ja yhtäkkiä saavat kauhistuksekseen suihkun sukuelimiinsä tai peräaukkoonsa, on tehty humoristisia raportteja. Vesisuihkun jatkuessa muutamia sekunteja henkilön hypättyä ylös henkilö itse tai kylpyhuone on kastunut.[19][33] Monissa japanilaisissa käymälöissä onkin lyhyt käyttöopas englannin kielellä ohjauspaneelin lähellä, tai paneelin napeissa on englanninkielinen teksti kulttuurišokin lievittämiseksi.lähde?

Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikaisten washlet-istuinten ympäristövaikutukset eroavat tavallisten vesiklosettien vaikutuksista. Modernit WC:t käyttävät vähemmän vettä kuin vanhat, ja itsepuhdistavat vaihtoehdot vähentävät myös puhdistusaineen käyttöä.[50] Jotkut WC:t jopa muuttavat käytetyn veden määrää riippuen siitä, pidetäänkö istuinrengasta ylhäällä (miehen virtsatessa) vai ei.[20] Ne kuluttavat myös vähemmän WC-paperia. Toisaalta tämäntyyppiset WC:t kuluttavat myös sähköä: niiden arvioidaan vievän noin viisi prosenttia keskimääräisen japanilaisen kodin sähkönkulutuksesta.[51] Maaseutualueille on suunniteltu myös WC:itä, jotka kuluttavat vettä hyvin vähän tai ei lainkaan.[3] Niitä pidetään myös hätäkäymälöinä maanjäristysten sattuessa.[52]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköisesti nouseva WC-istuin vanhuksille

Toto on maailman suurin WC:iden, mukaan lukien washlet-istuinten, tuottaja.[53] Washletteja ja muita WC-tuotteita valmistavat myös Inax, NAIS ja Panasonic. Maailmanlaajuinen korkeateknologisten WC:iden markkina oli noin 800 miljoonan dollarin suuruinen vuonna 1997. Suurimmalla valmistajalla Totolla on 65 prosentin markkinaosuus, ja toiseksi suurin on Inax 25 prosentin osuudellaan.[5][19] Washlet-istuinten päämarkkina on edelleen Japani, ja Toto on ilmoittanut myynnin ulkomailla muodostavan vain viisi prosenttia kokonaistuotosta.[5] Tärkein ulkomainen markkina on Kiina, jossa Toto myy yli miljoona washlet-istuinta vuodessa. Yhdysvalloissa myynti on pientä, vaikka se kasvoikin 600 istuimesta kuukaudessa vuonna 2001 tuhanteen istuimeen kuukaudessa vuonna 2003. Euroopassa Toto myy vain 5 000 istuinta vuodessa.[5] Vaikka suurin osa eurooppalaisista pitäisi japanilaistyyppisiä washlet-istuimia lähinnä kuriositeettina, niiden asennusten määrä on kasvussa. Tämä johtuu pääosin vammaisten tarvitsemista erikoisistuimista. Vamman tyypistä riippuen joillakin voi olla vaikeuksia itsensä puhdistamisessa WC:n käytön jälkeen. Vesisuihkua ja kuivainta käyttävät WC-istuimet sallivat puhdistautumisen ilman erillistä apua.lähde?

Huonoille myyntiluvuille Japanin ulkopuolella on useita syitä. Eräs pääsyy on se, että tottuminen washletin ideaan vie aikaa. Myyntiluvut olivat alhaisia myös Japanissa, kun laite tuotiin markkinoille vuonna 1980, mutta muutaman vuoden jälkeen vuodesta 1985 lähtien myynti alkoi kasvaa huomattavasti. Vuoden 1990 tienoilla kymmenessä prosentissa japanilaisista kodeista oli washlet, ja määrä lisääntyi huomattavasti yli 50 prosenttiin vuonna 2002.[5] Toto odottaa samanlaista parannusta myynnissä ulkomailla seuraavien vuosien aikana. Toinen syy on sähköliitännän puute WC-istuimen lähellä. Lähes kaikissa japanilaisissa käymälöissä on pistorasia istuimen takana, toisin kuin monissa ulkomaisissa WC:issä. Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Irlannissa, Britanniassa ja monissa muissa maissa veden tai paikkojen, joissa henkilö voi kastua, lähelle asennettavat pistorasiat on kielletty terveys- tai turvallisuussyistä.[5] Lisäksi Euroopassa perinteinen länsimainen bidee toimii washletin kilpailijana, ja yhdysvaltalaiset eivät taas ole tottuneita minkäänlaiseen bideeseen.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j Japanese toilets Japan-Guide.com. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i High-Tech Toilets Web Japan. Arkistoitu 1.1.2007. Viitattu 20.7.2008. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j James Brooke: Japanese Masters Get Closer to the Toilet Nirvana 8.10.2002. The New York Times. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h US, Europe unready for super-toilets, but Japan is patient 28.9.2003. Taipei Times. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f Akira Matsui, Masaaki Kanehara, Masako Kanehara: Palaeoparasitology in Japan - Discovery of toilet features. Scielo, 2003, nro 98, s. 127–136. Rio de Janeiro: Memórias do Instituto Oswaldo Cruz. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Sewer History: Photos and Graphics: Japan sewerhistory.org. (englanniksi)
  7. ↑ Making Great Breakthroughs: All about the Sewage Works in Japan Japan Sewage Works Association. (englanniksi)
  8. ↑ a b Invitation: The Heijo Palace Site Museum nabunken.go.jp. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Mark Magnier: Japan Is Flush With Obsession Los Angeles Times. Arkistoitu 30.10.2006. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  10. ↑ What is "washi" and why is it used in Japanese toilet paper? Toilet Paper World.
  11. ↑ Eva Pietzcker: Japanese Papermaking - Kami-suki 2004. Druckstelle Berlin. (englanniksi)
  12. ↑ The History of Toilets in Japan Web Japan. Arkistoitu 1.1.2007. Viitattu 20.7.2008. (englanniksi)
  13. ↑ Masao Ukita ja Hiroshi Nakanishi: Pollutant Load Analysis for the Environmental Management of Enclosed Sea in Japan emecs.or.jp. 1999.
  14. ↑ a b Junko Edahiro, Hiroyuki Tada: Japan's sustainable society in the Edo period (1603–1867) 31.3.2003. Japan for Sustainability. Arkistoitu 28.6.2008. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  15. ↑ Keiichi Kato: Study on Okinawa's Development Experience in Public Health and Medical Sector December 2000. Institute for International Cooperation, Japan International Cooperation Agency. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  16. ↑ Tracking Down the Roots Chronology: Japan sewerhistory.org. (englanniksi)
  17. ↑ Numazu's Newsletter city.numazu.shizuoka.jp. 15.8.2006. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d e f Mary Jordan, Kevin Sullivan: But Do They Flush? Japan's High-Tech Toilets Do Nearly Everything, Even Redden Faces 15.5.1997. The Washington Post. (englanniksi)
  19. ↑ a b c d Alan Bellows: Modern Movements in Toilet Technology 2.1.2006. Damn Interesting. (englanniksi)
  20. ↑ Takashi Ichikawa: 三省堂現代新国語辞典 [Sanseidō gendai shinkokugojiten]. Tokio: Sanseido Co., Ltd., 1998. ISBN 4-385-14034-0.
  21. ↑ a b The Japanese Toilet 2001. The Japanese Page. (englanniksi)
  22. ↑ List about toilet neverland.to. Arkistoitu 28.5.2007. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  23. ↑ Japan Toilet association toilet.or.jp. (englanniksi)
  24. ↑ Lim Tai Wei: A Study of Japanese Toilets worldtoilet.org. Arkistoitu 11.3.2008. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  25. ↑ How to use Japanese style toilet. asahi-net.or.jp. (englanniksi)
  26. ↑ Living in Japan - Toilet Japanguide.com. (englanniksi)
  27. ↑ Curtis Hoffmann: More on Living in Japan robkelk.ottawa-anime.org. 1992. (englanniksi)
  28. ↑ A Brief Guide to Daily Life in Japan web.kyoto-inet.or.jp. Arkistoitu 3.1.2007. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  29. ↑ Myth: Toilet Seats Are the Dirtiest Thing in the Bathroom 14.10.2005. ABC News.
  30. ↑ Lifting the lid on computer filth March 12 2004. BBC News. (englanniksi)
  31. ↑ Health Benefits of the Natural Squatting Position Nature's Platform. (englanniksi)
  32. ↑ a b Lim Tai Wei: A Study of Japanese Toilets 2002. World Toilet Organization. Arkistoitu 11.3.2008. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  33. ↑ Christine Dimmer, Brian Martin, Noeline Reeves ja Frances Sullivan: Squatting for the Prevention of Hemorrhoids? 1996. Townsend Letter for Doctors & Patients. Arkistoitu 4.9.2007. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  34. ↑ Saeed Rad: Impact of Ethnic Habits on Defecographic Measurements Archives of Iranian Medicine. Arkistoitu 8.10.2018. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  35. ↑ Julie Parsons: Iwate Pre-Departure Handbook handaweb.com. 1995. Arkistoitu 16.4.2012. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  36. ↑ スワレット (Swaret) Toto. Arkistoitu 19.7.2006. Viitattu 20.3.2008.
  37. ↑ a b Fitzpatrick, M: Japanese offer the world hi-tech toilet training.. Daily Telegraph, May 14 1998. (englanniksi)
  38. ↑ a b Ryann Connell: Girls gush over pleasures of new age bathroom relief 29.7.2002. Mainichi Shinbun. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  39. ↑ a b c Sapa: Sound Princess eliminates toilet noises 4.10.2004. IOL. (englanniksi)
  40. ↑ Perfecting the Washlet Web Japan. Arkistoitu 15.9.2006. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  41. ↑ M. Ojima, Y. Toshima, E. Koya, K. Ara, S. Kawai, N. Ueda: Bacterial contamination of Japanese households and related concern about sanitation March 01, 2002. International Journal of Environmental Health Research. (englanniksi)
  42. ↑ Japanese customs for foreigners - part 1: toilet slippers Genki Japanese and Culture School. (englanniksi)
  43. ↑ Doug Jardine: What's with toilet slippers? aacircle.com.au. September 5 2006. (englanniksi)
  44. ↑ Anne R. LaVin: Origami Tanteidan Convention - The Gaijin Guide: Weather & Clothing web.mit.edu. (englanniksi)
  45. ↑ Daniel Laursen: I never expected... that public urination was something people would do daninjapan.com. 14.4.1999.
  46. ↑ K. Yamagishi: Ⅰ Different in Many Ways: Encroaching on Privacy? jiten.cside3.jp. (englanniksi)
  47. ↑ Chuck Shepherd: News of the Weird langston.com. (englanniksi)
  48. ↑ Gregg Mann: Tokyo Apartments greggman.com. (englanniksi)
  49. ↑ Daisuke Yamanouchi: Reducing Environmental Problems Caused by Domestic Water Consumption 2001. 2nd International Symposium on Environmentally Conscious Design and Inverse Manufacturing (EcoDesign'01). (englanniksi)
  50. ↑ How Life Cycle Assessment (LCA) can enhance the Fight against Global Warming (Research Report No. 45) August 2004. Development Bank of Japan, Economic and Industrial Research Department. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  51. ↑ Saiko Sakamoto, Atsuhiro Katsumata: The Next Generation Toilet And Its Maintenance Japan Toilet Association Maintenance Study Institute. Arkistoitu 12.1.2006. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)
  52. ↑ John C Flood Plumbing Heating and A/C - Products johncflood.com. Arkistoitu 9.5.2008. Viitattu 20.3.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin teemasivu
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Käymälät_Japanissa&oldid=21952276”