Käärmesaari (Ukraina)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Käärmesaari
Острів Зміїний (Ostriv Zmijinyi)
Селище Біле, острів Зміїний (2008).jpg

Valokuvassa vuodelta 2008.

Muut nimet
insula Șerpilor
Fidonísi
Leukḗ
Sijainti
Korkein kohta
40
Pinta-ala
0,17 km²
Väestö
Asukasluku
50 [1]View and modify data on Wikidata

Käärmesaari (ukr. Острів Зміїний, Ostriv Zmijinyi, romaniaksi insula Șerpilor, kreik. Φιδονήσι, Fidonísi, m.kreik. Λευκή, Leukē) on Ukrainalle kuuluva saari Mustallamerellä. Saari sijaitsee noin 45 kilometrin päässä mantereesta. Antiikin aikana saari tunnettiin Akhilleuksen kulttipaikkana. Ukraina ja Romania ovat kiistelleet siitä, onko saarella merkitystä merirajojen määrittelyssä. Romania vei kiistan vuonna 2004 Kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tuomioistuin päätti vuonna 2009 jakaa merirajan Ukrainan ja Romanian välillä.

Venäjä valtasi saaren hyökättyään Ukrainaan helmikuussa 2022, mutta menetti sen saman vuoden kesäkuun lopussa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren kartta.

Käärmesaari on Ukrainaan kuuluva saari Mustallamerellä. Se on yksi harvoista Mustanmeren saarista.[2] Hallinnollisesti se kuuluu Odessan alueeseen.[3] Saarella on pinta-alaa noin 17 hehtaaria[4] ja sen korkeus merenpinnasta on suurimmillaan 40 metriä. Sillä on jyrkät rantakalliot.[2] Matkaa mantereelle Tonavan suistolla on noin 45 kilometriä. Meren syvyys saaren ympärillä on noin 6–16 metriä. Saarella ei ole omia juomavesivarantoja. Ympäröivällä merialueella on öljy- ja maakaasuesiintymiä.[3]

Saaren nykyinen nimi on johdettu rantakäärmeistä (Natrix natrix). Rantakäärmeet olivat aikanaan hyvin yleisiä saarella, mutta ne hävitettiin siltä kokonaan Neuvostoliiton kaudella.[3] Muuten saari tunnetaan lintusaarena.[2] Kasvillisuus on arokasvillisuutta. Paikalliset kasvilajit ovat sopeutuneet kuivaan ja suolaiseen ympäristöön.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aikaisen temppelin alttarin kappale Käärmesaarelta.

Käärmesaari mainitaan historiallisissa lähteissä jo antiikin ajoilta. Antiikin kreikkalaiset liittivät tarinoissaan Leuken saaren etenkin tarinaan Akhilleuksen kuolemasta. Tarun mukaan Akhilleus haudattiin Käärmesaarelle. Ehkä ensimmäinen maininta on 700-luvulla eaa. kirjoittaneen miletoslaisen Arktinoksen runoudessa.[2] Miletoslaiset siirtolaiset olivat tuoneet alueelle Akhilleuksen kultin, jonka pyhin paikka Mustallamerellä Käärmesaari eli muinaiskreikaksi Leuke oli.[3] Nimi tarkoitti valkoista saarta.[4] Mahdollisesti jo 500-luvulla eaa. ja historiallisten lähteiden perusteella viimeistään 400-luvulla saarelle rakennettiin Akhilleuksen temppeli. Temppeli oli pystyssä vielä 200-luvulla jaa. Sen rauniot löydettiin 1800-luvun alkupuolella.[3]

Saarta alettiin myöhemmin kutsua nimellä Fidonísi.[2] Antiikin jälkeen saari oli ensin osa Bysantin valtakuntaa. Keskiajalta lähtien sitä hallitsivat myös Genova, Venetsia, Valakia ja Moldavia. Kun kaksi viimeisintä alistettiin osmaneille saaresta tuli osa Osmanien valtakuntaa. Osmanit hallitsivat saarta aina 1700-luvun lopulle saakka, jolloin sen valtasi tuolloin kohti Balkania leviämään pyrkinyt Venäjä. Saari vallattiin vuosien 1768–1774 Venäjän–Turkin sodan yhteydessä, vaikka se ei varsinaisesti ollut osa sodan päättänyttä Kutšuk Kainardžin rauhaa.[4] Vuosien 1787–1792 Venäjän–Turkin sodan aikana sen tuntumassa käytiin Venäjän ja osmanien laivastojen välinen Fidonísin taistelu. Amiraali Fjodor Ušakov johti taistelun voittanutta venäläislaivastoa.[2] Vuosien 1828–1829 sodan jälkeen saari miellettiin osana Venäjään liitettyä Bessarabiaa.[4] Saarelle rakennettiin vuonna 1843 valmistunut majakka, sekä rajavartijoiden asema. Majakan rakennuttamiseen käytettiin muinaisen temppelin raunioita.[2] Venäjä menetti saaren Krimin sodan jälkeen. Se kävi kuitenkin jälleen sodan osmaneja vastaan niin sanotussa Turkin sodassa vuosina 1877–1878. Tällä kertaa saaresta tuli osa sodan yhteydessä itsenäistynyttä Romaniaa.[4]

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saari ja sen majakka piirroksessa vuodelta 1896.
Valokuva vuodelta 2014.

Neuvostoliitto esitti uhkavaatimuksen kesäkuussa 1940 tuolloin Romanian hallitseman Bessarabian evakuoimiseksi. Molotov-Ribbentropin sopimuksen perusteella Saksa vaati Käärmesaarta itselleen sotilaskäyttöön.[4] Toisen maailmansodan aikana sen lähettyvillä upposi kaksi neuvostoliittolaista sukellusvenettä.[2] Neuvostoliiton laivasto valtasi saaren 28. elokuuta 1944. Sodan päätyttyä saari oli periaatteessa Romaniaa, mutta käytännössä sitä miehitti Neuvostoliitto. Maat sopivat tarkemmin välisistään rajoista vuonna 1948. Sopimusta ei ratifioitu, mutta saari luovutettiin Neuvostoliitolle.[4] Saaresta tuli suljettu sotilasalue.[2] Neuvostoliitto rakennutti sille tutka- ja viestitukikohdan, ja vuonna 1961 solmitun sopimuksen jälkeen saari jäi Neuvostoliitolle, tosin Romania ei ratifioinut sopimusta.[4]

Kysymys saaren omistuksesta nousi esiin jälleen Neuvostoliiton romahtaessa. Saaren hallinta siirtyi vuonna 1991 itsenäistyneelle Ukrainalle. Asiaan vaikutti erityisesti ympäröivältä merialueelta tehdyt öljy- ja kaasulöydökset.[4] Romanian ja Ukrainan kiista saareen liittyen koski saaren hallinnan perusteella Ukrainaan kuuluvaa mannerjalustaa. Romania piti Käärmesaarta luotona, kun taas Ukraina piti sitä saarena. Erolla on merkitystä kansainvälisen lain ja mannerjalustan hallinnan puolesta. Asian ratkaisi 3. helmikuuta 2009 Kansainvälinen tuomioistuin antamallaan mannerjalustan jakopäätöksellä.[2] Romania ei ole virallisesti allekirjoittanut päätöstä. Romania sai päätöksellä lähes 80 prosenttia kiistanalaisesta alueesta ja siten osuuden mahdollisista kaasu- ja öljyvaroista.[4] Ukrainan edustajan Volodymyr Vasylenkon mukaan lähes kaikki meren pohjassa olevat öljy- ja kaasuvarannot päätyivät kuitenkin Ukrainan haltuun.[5] Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko piti päätöstä ”oikeudenmukaisena ja lopullisena” ja toivoi, että se avaisi ”uusia mahdollisuuksia hedelmälliseen yhteistyöhön kaikilla Romanian ja Ukrainan keskinäisillä yhteistyön alueilla”.[6]

Käärmesaaren taistelu ja miehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Käärmesaaren taistelu

Ukrainan rajavartiolaitos tiedotti venäläisten joukkojen vallanneen saaren 24. helmikuuta 2022 Venäjän hyökätessä Ukrainaan.[7] Ukrainan asevoimat ilmoitti tehneensä miehityksen kuluessa useita tykistö-, ohjus- ja ilmaiskuja saarelle, jonne venäläiset olisivat halunneet sijoittaa esimerkiksi ilmatorjuntaa ja tiedustelulaitteistoa. Tämä oli erityisen tärkeää, kun venäläiset olivat menettäneet ohjusristeilijä Moskvan huhtikuussa ja yhteysaluksen, jossa oli Tor-ilmatorjuntajärjestelmän kalustoa. Venäläiset vetivät kuitenkin 30. kesäkuuta joukkonsa saarelta väittäen vetäytymistä hyvän tahdon eleeksi. Monet asiantuntijat pitivät kuitenkin käytännön syynä saaren hankalasti järjestettävissä olevaa puolustusta.[8] Ukrainan edustajan mukaan venäläiset poistuivat kun Ukraina oli kohdistanut saarelle tykistön tulitusta 2S222 Bohdana telatykillä. Tiedot ovat toistaiseksi ristiriitaisia.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. https://gromada.info/gromada/vylkivska/. Arvo on haettu Wikidatasta.
  2. a b c d e f g h i j Sergei R. Grinevetsky, Igor S. Zonn, Sergei S. Zhiltsov, Aleksey N. Kosarev, Andrey G. Kostianoy: The Black Sea Encyclopedia, s. 840-841. Springer, 2015. ISBN 978-3-642-55227-4. (englanniksi)
  3. a b c d e f Anna S. Rusyaeva: The Temple of Achilles on the island of Leuke in the Black Sea (pdf) An International Journal of Comparative Studies in History and Archaeology Vol. 9 No. 1-2. Brill. Viitattu 25.2.2022. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i j Constantin Tanase: The Serpent Island – Its History and Current Affairs Journal of Danubian Studies and Research Vol. 10 No. 2. 2020. Danubius University. Viitattu 25.2.2022. (englanniksi)
  5. Ukraine gets bulk of oil, gas reserves in delimitation dispute with Romania, says commissioner to international court Interfax-Ukraine. 4.2.2009. Arkistoitu 16.7.2011. Viitattu 25.2.2022. (englanniksi)
  6. Yuschenko: UN International Court Of Justice's Decision On Delimitation Of Black Sea Shelf Between Ukraine And Romania Just 5.2.2009. Ukrainian News Agency. Arkistoitu 18.10.2009. Viitattu 25.2.2022. (englanniksi)
  7. Jonny Hallam: Ukraine's State Border Guard says island south of country's coast falls into Russian hands CNN World. 24.2.2022. CNN. Viitattu 25.2.2022. (englanniksi)
  8. Yaroslav Lukov & Paul Kirby: Snake Island: Why Russia couldn't hold on to strategic Black Sea outcrop BBC News. 30.6.2022. BBC. Viitattu 30.6.2022. (englanniksi)
  9. Jari Alenius, Ukrainalle suuri voitto: Venäjä vetäytyi Käärmesaarelta Ilta-Sanomat 30.6.2022. Viitattu 30.6.2022

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]