Juudaksen evankeliumi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Juudaksen evankeliumi on kainiittien, varhaisen gnostilaisen ryhmän, käyttämä apokryfinen evankeliumi. Evankeliumi on laitettu Juudas Iskariotin, Jeesuksen pettäneen opetuslapsen, nimiin. Evankeliumi suhtautuu Juudaksen tekoihin myönteisesti. Evankeliumi ei kuitenkaan esitä olevansa Juudaksen itsensä kirjoittama. Juudaksen evankeliumi ei kuulu kristilliseen Raamatun kaanoniin eli se ei ole kristillinen evankeliumi.

Juudaksen evankeliumi antaa varhaiskristillisyydestä jossain määrin toisenlaisen kuvan kuin kanoniset evankeliumit. Kanonisten evankeliumien mukaan Juudas petti Jeesuksen ja myi hänet juutalaisille kirjanoppineille, jotka puolestaan luovuttivat hänet roomalaisille vallanpitäjille ristiinnaulittavaksi. Juudaksen evankeliumin mukaan Juudas oli Jeesuksen suosikkiopetuslapsi, joka petti tämän vain hänen omasta käskystään. Tämä seuraa gnostilaista ajatusta siitä, että ihmisen ruumis on vankila, josta sielun on vapauduttava. Näin Juudas olisi auttanut Jeesuksen sielua vapautumaan sen ruumiillisista rajoituksista. Evankeliumin mukaan Jeesus opetti Juudakselle salaisia opetuksia, joita muut opetuslapset eivät tienneet.

Evankeliumin ainoa tunnettu versio, 26-sivuinen koptinkielinen käsikirjoitus, on ajoitettu varmuudella 200- tai 300-luvulle. Se on todennäköisesti käännös varhaisemmasta kreikankielisestä kirjoituksesta, joka on peräisin toisen vuosisadan puolivälistä. Evankeliumi löytyi Egyptistä 1970-luvulla,[1] ja sitä on luonnehdittu yhdeksi 1900-luvun merkittävimmistä tekstilöydöistä.[2] Evankeliumin julkaisi suurelle yleisölle National Geographic Society 6. huhtikuuta 2006.

Juudaksen evankeliumia ei tule sotkea Tuomaan evankeliumiin, jonka joistakin versioista on käytetty myös nimeä Juudaan evankeliumi apostoli Juudas Tuomaksen mukaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On olemassa noin 50 teosta, jotka esittävät olevansa varhaiskristillisiä evankeliumeja. Näistä ainoastaan kahdestakymmenestä on säilynyt enemmän tietoja, ja ainoastaan neljä varhaisinta, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kanoniset evankeliumit, kuuluvat Raamattuun. Juudaksen evankeliumi on yksi 16:sta muusta evankeliumista, joista on säilynyt merkintöjä kirkkoisien varhaisissa kirjoituksissa. Sitä ei ole kuitenkaan koskaan luettu osaksi Uutta testamenttia, eikä se ole ollut edes varsinaisesti ehdolla — muiden apokryfisiin kirjoituksiin kuuluvien tekstien tavoin se kirjoitettiin niin myöhään, että varhaiskristillinen kaanon oli jo vakiintumassa.[3]

Antiikin ajalta olevat tiedot Juudaksen evankeliumista perustuvat ennen kaikkea kirkkoisä Irenaeuksen mainintaan. Hän viittaa evankeliumin sisältöön teoksessaan Harhaoppeja vastaan (Adversus haereses), jonka hän kirjoitti Lyonissa noin vuonna 180. Irenaeus kirjoitti, että:

»Toiset gnostikot puolestaan julistavat, että Kain on peräisin ylhäällä asuvasta voimasta. He myös väittävät, että Esau, Korah, sodomalaiset ja muut näiden kaltaiset henkilöt ovat heille sukua [..] He sanovat, että petturi Juudas tiesi tarkalleen nämä asiat. Koska hän tunsi totuuden kaikkia muita paremmin, hän toteutti petoksen mysteerin. Hänen vuokseen sekä maalliset että taivaalliset asiat joutuivat sekasortoon. He ovat myös laatineet eräänlaisen sepitelmän, jota he kutsuvat Juudaksen evankeliumiksi.[4]»

Irenaeuksen kuvaamat kainiitit eli kainilaiset gnostilaiset ylistivät hänen mukaansa Kainia, Raamatun murhamiestä, sekä sodomalaisia ja Juudasta, ja pitivät heitä salaisen tiedon haltijoina. Osa kainiiteista katsoi, että Juudas oli valaistunut ja toimi, jotta ihmiskunta voisi saada sovituksen Jeesuksen kuoleman kautta. Tämän vuoksi he pitivät häntä kunnioituksen kohteena. Kainiitit, kuten monet muutkin gnostilaiset ryhmät, olivat puolimalteistisia ja uskoivat, että Vanhan testamentin Jumala, Jahve, oli paha demiurgi, ja erillinen jumaluus kuin korkein Jumala joka lähetti Jeesuksen. Tällaiset gnostilaiset ryhmät kunnioittivat kaikkia raamatullisia hahmoja, jotka olivat pyrkineet etsimään tietoa totuudesta tai haastamaan Jahven auktoriteetin, ja puolestaan demonisoivat monia henkilöitä, jotka olivat perinteisissä raamatuntulkinnoissa sankarin roolissa.

Synkretistinen kainiittien harhaoppi on alustaan asti ollut tuomittu varhaisessa kirkossa. Kristillinen kirkko on aina katsonut, että Jeesus kärsi ja kuoli vapaaehtoisesti ihmiskunnan syntien vuoksi, loputtomasta rakkaudestaan, jotta kaikki voisivat saada pelastuksen. Näin Juudaksen petos on nähty vain henkilökohtaisena petoksena ja Juudaksen apostolisen aseman rikkomisena.

Noin kaksisataa vuotta Irenaeuksen kirjoituksen jälkeen Epifanios kritisoi Juudaksen evankeliumia, koska se piti Jeesuksen pettänyttä henkilöä kiitettävänä, henkilönä joka "teki hyvän teon pelastukseksemme" (Panarion XXXVIII.1.4-5). Tämän lisäksi evankeliumin mainitsee myös Theodoretos (Haer. I.15.). Heidän tietonsa evankeliumista ovat kuitenkin peräisin Irenaeukselta.[5]

Evankeliumin löytäminen uudelleen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kertomusten evankeliumista ei ollut löytynyt jälkeäkään, kunnes koptilainen Juudaksen evankeliumin käsikirjoituskoodeksi eli nahkaan sidottu papyruskäsikirjoitus ilmestyi antiikkikaupan harmaille markkinoille. Ensimmäisen kerran se nähtiin hämärissä olosuhteissa geneveläisessä hotellihuoneessa toukokuussa 1983, jolloin se esiintyi yhdessä muiden sekalaisten kreikan- ja koptinkielisten käsikirjoitusten kanssa, joita tarjottiin Stephen Emmelille, Yalen yliopiston tohtorikandidaatille, jolle Southern Methodist University oli antanut tehtäväksi käsikirjoitusten tutkimisen.

Koodeksin, jonka osana evankeliumi on, nimi on Codex Tchacos. Siinä oli neljä osaa: Pietarin kirje Filippukselle (eri versio Nag Hammadista löydetystä kirjeestä), Ensimmäinen Jaakobin ilmestys (myös tunnettu Nag Hammadista), katkelma kirjoituksesta jossa esiintyy Allogenes-dialogin nimihenkilö (vaikka kyseessä ei ole sama kuin Nag Hammadista löydetty dialogi), sekä Juudaksen evankeliumi.[6] Noin kolmannes koodeksista ei ole tällä hetkellä luettavissa.

Kuinka koptilainen käsikirjoitus alun perin löydettiin ei ole tiedossa. Uskotaan kuitenkin, että nyt jo edesmennyt egyptiläinen antiikinharrastaja olisi löytänyt koodeksin Muhafazat al Minyasta, Egyptistä ja myynyt sen kairolaiselle antiikkikauppiaalle. Vuoden 1980 tienoilla käsikirjoitus ja suurin osa kauppiaan muusta esineistöstä varastettiin ja vietiin pois Egyptistä. Kauppias onnistui saamaan koodeksin takaisin yhteistyössä geneveläisen antiikkikauppiaan kanssa. Tämän jälkeen hän näytti koodeksia asiantuntijoille, jotka ymmärsivät sen merkityksen.

Kauppiaalta kesti kuitenkin kaksi vuosikymmentä, ennen kuin hän löysi ostajan joka oli valmis maksamaan pyydetyt 3 miljoona dollaria. Evankeliumin käsikirjoituksen ainoa tunnettu kappale oli näin tullut esiin oltuaan 1700 vuotta Egyptin autiomaassa.

Myynti ja tutkimuksen alkaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavina vuosina käsikirjoitusta tarjottiin hyvin hiljaisesti eri puolille, mutta mikään suurempi yhdysvaltalainen kirjasto ei ollut halukas hankkimaan käsikirjoitusta jonka alkuperä oli niin hämärä. Lopulta käsikirjoituksen osti baselilainen Maecenas-säätiö, yksityinen säätiö jota johti lakimies Mario Jean Roberty. Sen aikaisemmat omistajat väittivät nyt, että se olisi löydetty Al Minyasta Egyptistä 1950- tai 1960-luvulla, ja että sen merkitystä ei arvostettu kuin vasta viime vuosina. Muissa keskusteluissa löytöpaikaksi mainittiin kuitenkin muita paikkoja.

Geneven yliopiston aiempi professori Rodolphe Kasser julkisti kirjoituksen olemassaolon ja joitakin yksityiskohtia siitä koptin asiantuntijoiden konferenssissa Pariisissa heinäkuussa 2004. Maecenas-säätiön edustaja kertoi 30. maaliskuuta 2005 suunnitelmista julkaista englannin-, ranskan- ja saksankieliset käännökset, kunhan hauras papyrus oli ensin konservoitu. Työhön osallistunutta joukkoa koptin historian asiantuntijoita johti professori Kasser. Roberty sanoi, että radiohiilimenetelmällä käsikirjoitus voitiin ajoittaa 200- tai 300-luvuille, sata vuotta varhaisemmaksi kuin aiemmin oli luultu pelkästään tekstiin itseensä perustuen.

Alun perin evankeliumista oli tarkoitus julkaista tieteellinen kirjoitus vuonna 2005, mutta se viivästyi. National Geographic Society julkaisi evankeliumin kunnostetun ja käännetyn version 6. huhtikuuta 2006 Washington, D.C.:ssä pidetyssä lehdistökonferenssissa. Käsikirjoitus itse oli esillä säätiön päämajassa ja evankeliumin käännös saatavilla säätiön verkkosivuilla.

National Geographic on varmistanut kirjoituksen aitouden ja ajoituksen viidellä eri menetelmällä: radiohiiliajoituksella, musteanalyysillä, multispektrum-kuvauksella, kontekstuaalisella todistusaineistolla ja paleografisella todistusaineistolla.[7] Roberty lupasi, että konservoinnin ja tutkimuksen jälkeen käsikirjoitus palautettaisiin Egyptiin Kairon Koptilaiseen museoon.[8]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankeliumin ainoa säilynyt kappale on pahasti vaurioitunut ja katkelmallinen. Se on kirjoitettu papyrukselle, josta puuttuu osia, välillä yksittäisia sanoja, välillä kokonaisia rivejä. Vuosikymmenten aikana käsikirjoituksesta on kadonnut yksittäisiä sivuja antiikkimarkkinoille. Tekstistä arvioidaan puuttuvan neljännes. Professori Kasserin mukaan evankeliumin kieli on samaa sahidilaista koptin kielen murretta kuin Nag Hammadin kirjaston koptinkielisten tekstien. Teksti on monien muiden koptinkielisten gnostilaisten kirjoitusten tavoin todennäköisesti käännös kreikankielisestä alkutekstistä.

Kuten monet gnostilaiset kirjoitukset, myös Juudaksen evankeliumi oli tarkoitettu vain niille, jotka oli initioitu mysteereihin, väittäen olevansa: "Salainen kirjoitus, jossa paljastetaan, mitä Jeesus puhui Juudas Iskariotin kanssa" (s. 33). Evankeliumin kertomus Jeesuksesta ja Juudaksesta on ensisijaisesti kehyskertomus gnostilaisille opetuksille sielun alkuperästä ja päämäärästä. Evankeliumin gnostilaisesta taustasta kertovat erityisesti selkeät viittaukset setiläisen gnostilaisuuden luomismyytteihin, kuten Barbeloon (Juudas sanoo Jeesuksen olevan Barbelon kuolemattomasta maailmasta, s. 35), Sofiaan (s. 44) ja Jaldabaothiin (s. 51), sekä Setin sukupolveen (s. 49).

Evankeliumin mukaan Jeesus pyysi Juudasta ilmiantamaan hänet roomalaisille viranomaisille. Evankeliumissa Jeesus sanoo Juudakselle: "Sinusta tulee kolmastoista ja jäljelle jäävä sukukunta kiroaa sinut, mutta sinä saat hallita heitä päivien lopulla" (s. 46), ja että "sinusta tulee merkittävämpi kuin kenestäkään heistä. Sinä vielä uhraat ihmisen, joka pitää minua sisällään" (s. 56). Aikojen kuluessa useat teologit ovat esittäneet, että Juudaksen teko oli pakollinen, muutenhan Jeesus ei olisi voinut kuolla ristillä. Siitä huolimatta tällainen näkemys on aina katsottu harhaoppiseksi. Juudaksen evankeliumin mukaan Juudaksen teko, paitsi että oli häneltä oikein ja teolla oli selkeä tarkoitus, myös tapahtui Jeesuksen erityisestä käskystä.

Toisaalta evankeliumi näyttää, että Jeesus suosi Juudasta muiden opetuslasten kustannuksella, millä on saatettu jopa tarkoittaa, että Juudas olisi ollut niin sanottu rakastettu opetuslapsi eli Johanneksen evankeliumin todellinen kirjoittaja. Juudaksen evankeliumissa Jeesus sanoo Juudakselle: "Tule pois heidän luotaan, niin kerron sinulle valtakunnan salaisuudet" (s. 35), ja myöhemmin "nyt [kaikki] on kerrottu sinulle. Kohota katseesi, niin saat nähdä pilven, sen sisällä loistavan valon ja tähdet sen ympärillä. Ensimmäisenä kulkevä tähti on sinun tähtesi" (s. 57).

Jeesuksen ja Juudaksen suhde kuvataan siis paljolti eri valossa kuin kanonisissa evankeliumeissa. Erityinen ristiriita löytyy kanonisten evankeliumien kohtaan jossa Jeesus ilmoittaa, että hänet tullaan kavaltamaan, ja sanoo: "[..] voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään" (Mark. 14:21; Matt. 26:24). Evankeliumin kertomuksen ainoa merkittävämpi yhtymäkohta kanonisiin evankeliumeihin on sen loppuosa, jossa kerrotaan, kuinka Juudas petti Jeesuksen.

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulokset ja reaktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

National Geographic Societyn varapresidentti Terry Garcian mukaan tutkijat ja tiedemiehet pitävät koodeksia merkittävimpänä muinaisena ei-raamatullisena tekstinä, joka on löydetty viimeksi kuluneiden 60 vuoden aikana. Tämä arvio saikenen mukaan? kuitenkin laimean ja epäilevän vastaanoton.

James M. Robinson, joka on Yhdysvaltain johtavia vastaavien tekstien asiantuntijoita, ennusti, ettei uusi evankeliumi tarjoaisi mitään lisätietoa opetuslapsesta, joka petti Jeesuksen. Vaikka evankeliumi on vanha, se ei hänen mukaansa ole tarpeeksi vanha. Robinsonin mukaan evankeliumi perustuu todennäköisesti vanhempaan kirjoitukseen. Hänen mielestään evankeliumi on arvokas toisen vuosisadan tutkijoille, mutta ei siksi, että se tarjoaisi laajempaa ymmärrystä Raamatusta. National Geographic vastasi Robinsonin esittämään kritiikkiin sanomalla, että se "on ironista", koska hän on "vuosia yrittänyt epäonnistuneesti saada koodeksia itselleen, ja hän on julkaisemassa omaa kirjaansa huhtikuussa, vaikka hänellä ei ole suoraa pääsyä materiaaliin".lähde?

Robinson kuvasi teoksessaan The Secrets of Judas: The Story of the Misunderstood Disciple and His Lost Gospel[9] salailevia manööverejä, joilla kirjoitusta on yritetty kahdenkymmenen vuoden ajan myydä Yhdysvalloissa, Sveitsissä, Kreikassa ja muualla. Simon Mawerin novelli The Gospel of Judas[10] käsittelee Juudaksen evankeliumi -nimisen kirjoituksen löytämistä luolasta Kuolleenmeren alueelta ja sen vaikutusta erääseen pappiin.

Tuomas Rasimuksen mukaan Juudaksen evankeliumi ei selkeästi toisen vuosisadan kirjoituksena tarjoa uutta, todenperäistä tietoa ensimmäisen vuosisadan tapahtumista samalla tavalla kuin esimerkiksi Tuomaan evankeliumi, joka saattaa olla hyvin varhainen Jeesuksen sanojen kokoelma. Hänen mukaansa Juudaksen evankeliumi on myös selkeästi setiläinen kirjoitus, jonka teologia liittyy enemmän kirjoitusajankohdalle ominaiseen polemiikkiin opillisista kysymyksistä kuin historiallisiin tapahtumiin.[11]

Myöskään Antti Marjasen ja Ismo Dunderbergin mukaan evankeliumi "ei tuo lisävalaistusta Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumiin eikä anna uutta tietoa Juudaksesta historiallisena henkilönä. Tällaisten toiveiden herättäminen Juudaksen evankeliumin yhteydessä on yksinkertaisesti harhaanjohtavaa markkinointia". Heidän mukaansa teksti on kuitenkin hyvin arvokas antaessaan lisätietoa kristinuskon historiassa tappiolle jääneestä gnostilaisesta kristillisyydestä.[12]

Suomentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin yliopiston eksegetiikan laitoksen tutkijaryhmä on suomentanut evankeliumin koptin kielestä.[13] Ensimmäisen englannin ja koptin kielen sanakirjojen avulla tehdyn suomennoksen lyhyiden selitysten kera julkaisi keväällä 2006 Pihlajamäen seurakuntapiirin pastori Juha Molari.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marjanen, Dunderberg, 2006, s. 45.
  2. Marjanen, Dunderberg, 2006, s. 15.
  3. Marjanen, Dunderberg 2006, s. 114.
  4. Irenaeus: Harhaoppeja vastaan I.31.1, suomennos Marjanen & Dunderberg 2006, s. 105-106.
  5. Marjanen, Dunderberg 2006, s. 106.
  6. Marjanen, Dunderberg 2006, s. 49.
  7. The Lost Gospel of Judas: Authentication.
  8. The hunt for the Gospel of Judas.
  9. Robinson, 2006.
  10. Mawer, 2000.
  11. Rasimus, 2006.
  12. Marjanen, Dunderberg, 2006, s. 14-15.
  13. Marjanen, Dunderberg, 2006.
  14. Molari, 2006.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Churton, Tobias: Kohtalon suudelma: Tositarina Juudaksen evankeliumista. (Kiss of death: The true history of the Gospel of Judas, 2008.) Suomentanut Otto Lappalainen. Helsinki: Multikustannus, 2009. ISBN 978-952-468-215-2.
  • Marjanen, Antti ja Dunderberg, Ismo (toim.): Juudaksen evankeliumi. WSOY: Helsinki, 2006. ISBN 951-0-32399-3.
  • Mawer, Simo: The Gospel of Judas. Abacus, 2000. 0349113580.
  • National Geographic Suomi, nro 4/2006. "Juudaksen evankeliumi".
  • Rasimus, Tuomas (2006): Juudaksen evankeliumi: uutta valoa varhaiskristillisyyteen?.
  • Robinson, James M.: The Secrets of Judas: The Story of the Misunderstood Disciple and His Lost Gospel. HarperSanFrancisco, 2006. ISBN 0-06-117063-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]