Julius Lehtonen
Julius Emanuel Lehtonen (20. huhtikuuta, 1888, Sund – 21. toukokuuta, 1968) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat talonomistaja, poliisikomisaari Karl Lehtonen ja Julia Sundman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1933 Hjördis Aina Wiikin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kävi neljä luokkaa Maarianhaminan ruotsalaista yhteislyseota ja Turun ruotsalaista kauppaopistoa.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehtonen toimi konttoristina Crichton & Co:n palveluksessa Turussa kun Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 8. maaliskuuta, 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 31. elokuuta, 1915 myöhemmin muodostettuun Jääkäripataljoona 27:ään ja sen 1. konekiväärikomppaniaan, josta hänet edelleen siirrettiin 3. komppaniaan 6. marraskuuta, 1915. Pataljoonan täydennysjoukkoon hänet siirrettiin 1. maaliskuuta, 1916, ja takaisin 3. komppaniaan 21. elokuuta, 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Hän hoiti 3. komppanian muonitusaliupseerin tehtäviä rintamantakaisessa palveluksessa Libaussa vuonna 1917.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan muonitusupseeriksi 1. jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä, Kämärällä ja Viipurissa.[1][2]
Kenties näkyvimpänä kunnianosoituksena toiminnastaan koko Suomen sisällissodan aikana, Lehtonen määrättiin jäseneksi kolmimiehiseen jääkäreiden lipunkantopartioon Helsingissä valkoisten joukkojen voitonparaatissa 16. toukokuuta, 1918, yhdessä jääkärivänrikki Martin Petterssonin ja jääkärivänrikki Einar Hackzellin (myöhemmin jääkäriluutnantti Hakasalo) kanssa, perässään marssineen "15.000 mieheen nousevan armeijan" kärjessä. [3]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen hän palveli 5. kesäkuuta 1918 alkaen Karjalan kaartin rykmentissä ja sijoitettiin 5. komppanian päälliköksi. Hän hoiti 1. marraskuuta - 13. joulukuuta, 1920, välisen ajan pataljoonankomentajan tehtäviä. Armeijasta hän erosi 10. kesäkuuta, 1921, ja siirtyi 1. heinäkuuta, 1921, kirjanpitäjäksi Wahl R co:n puutavaraliikkeeseen Viipurin, missä tehtävässä toimi 1. joulukuuta, 1930, saakka. Hän toimi samalla Viipurin suojeluskuntalaivueen koulutusupseerina ja 1. kesäkuuta, 1929 - 20. lokakuuta, 1931, välisen ajan laivuepäällikön apulaisena. Hän on ollut vuosina 1931 - 1934 Jääkärikodin isännöitsijänä Kuolemajärvellä ja vuonna 1935 toiminut liikemiehenä sekä vuodesta 1936 alkaen Alkoholiliike oy:n palveluksessa Viipurissa.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisotaan hän osallistui ylimääräisten harjoitusten (YH) aikana 4. prikaatissa ja sodan alettua hänet siirrettiin Viipurin Täydennyspataljoonaan ja edelleen Viipurin komendantin virastoon. Komendantin virastosta hänet siirrettiin talouskomppanian päälliköksi 3. divisioonaan. Päällikön tehtävistä hänet komennettiin vielä sodan kestäessä Jalkaväenkoulutuskeskus 7:ään jossa toimi koulutusupseerina ja pataljoonan komentajana. Välirauhan aikana hän toimi Oy ALKO Ab:n palveluksessa Tammisaaressa ja Maarianhaminassa. Jatkosotaan hän osallistui aluksi Jalkaväenkoulutuskeskus 5:ssä, josta hänet komennettiin opetustehtäviin Huoltoupseerikouluun ja edelleen Päämajan Sotilashallinto-osaston rajatoimisto 2:n päälliköksi, missä hän palveli vuoteen 1943 saakka, jolloin hänet siirrettiin Turun suojeluskuntapiirin esikuntaan, missä hän työskenteli sodan loppuun saakka. Sotien jälkeen hän palasi siviilityöhönsä Oy ALKO Ab:lle Turkuun. Hänet on haudattu Turkuun.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
      |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto, 1938
- ↑ a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto, 1975
- ↑ JÄÄKÄRISÄÄTIÖ: Kenraali Mannerheimin paraatitapahtumat Helsingissä 16.5.1918 kestivät koko päivän. JÄÄKÄRIPATALJOONA 27:n PERINNEYHDISTYKSEN JÄSENLEHTI 2/2011 (306), julkaistu kesäkuussa, 2011. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)