Karjalan kaartin rykmentti
| Karjalan kaartin rykmentti | |
|---|---|
 Karjalan kaartin rykmentin lippu |
|
| Toiminnassa | 1918–1939 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Osa joukkoa | Suomen puolustusvoimat |
| Tukikohta | Viipuri |
| Värit | punainen ja valkoinen |
| Marssi | Karjalan kaartin rykmentin kunniamarssi eli Edouard Du Puyn suomalainen armeijamarssi vuodelta 1809 eli Oravaisten marssi |
| Sodat ja taistelut | ei |
| Vuosipäivät | 5. huhtikuuta (vahvistettu 1928) |
| Ansiomerkit | IV luokan vapaudenristin nauhat, joissa teksti Venäjänsaari, Vuoksen rintama, Rautu |
Karjalan kaartin rykmentti oli Suomen puolustusvoimien yhtymä, joka perustettiin sisällissodan päätyttyä ja se lakkautettiin talvisodan alettua.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissotaan osallistuneista kolmesta Karjalan rykmentistä määrättiin Helsingissä 16. toukokuuta pidettävään voitonparaatiin kustakin pataljoona. Karjalan 1. rykmentti määräsi uuteen yhtymään I pataljoonan 1. komppanian, II pataljoonan 2. komppanian sekä III pataljoonan 3. komppanian. Karjalan 2. rykmentti toimitti X pataljoonansa ja Karjalan 3. rykmentti IX pataljoonansa. Joukot kuljetettiin 10. toukokuuta junalla Viipurista Helsinkiin, jossa ne majoitettiin Oulunkylään ja Pasilaan. Kenraali Mannerheim ilmoitti 19. toukokuuta antamassaan päiväkäskyssä uuden rykmentin Karjalan kaartin rykmentin perustamisesta paraatiin osallistuneista karjalalaisjoukoista.[1]
Majuri O. Kuula määrättiin 27. toukokuuta annetulla ylipäällikön päiväkäskyllä rykmentin komentajaksi ja samalla nimettiin pataljoonat I, II ja III pataljoonaksi. Esikunta muodostettiin kokoamalla miehiä kaikista yksiköistä. Samalla rykmentti liitettiin Kaartin divisioonaan, joka myöhemmin nimettiin 1. divisioonaksi. Se majoitettiin neljännelle linjalle Kallion kansakoululle (nykyinen Kallion ala-asteen koulu) siten, että varastot ensimmäiseen kerrokseen ja kullekin pataljoonalle järjestyksessä oma kerros.[2]
Kuula luovutti rykmentin komentajan tehtävät 2. heinäkuuta everstiluutnantti Lauri Sarinille. Kuula jatkoi edelleen II pataljoonan komentajana. Pataljoonaksi supistetun Kaartin jääkärirykmentin soittokunta siirrettiin 4. heinäkuuta rykmenttiin, mistä muodostui lopulta Karjalan kaartin soittokunta. Kuhunkin pataljoonaan perustettiin 17. heinäkuuta konekiväärikomppania.[3]
Rykmentin kuljetukset Karjalankannakselle alkoivat 24. elokuuta. Rykmentin I pataljoona ryhmitettiin Vammelsuuhun, II pataljoona Terijoelle ja III pataljoona Kellomäkeen. Esikunta sijoitettiin II pataljoonan yhteyteen Terijoelle. Siirron alkaessa rykmentti siirrettiin 2. divisioonaan.[4]
Rykmentti siirrettiin 14. syyskuuta Viipuriin[5], jossa se ensimmäiseksi majoittui Neitsytniemen kasarmeille. Rykmentin komentajan tehtävät vastaanotti 20. syyskuuta jääkärimajuri Harald Öhquist[6]. Rykmentin I ja III pataljoona kuitenkin siirtyi huhtikuussa 1919 Papulan kasarmeille ja esikunta sekä II pataljoona keskuskasarmille. Papulassa I pataljoona majoittui venäläisten rakentamiin tiilikasarmeihin ja III pataljoona Viipurin tarkk'ampujapataljoonan vanhoihin puukasarmeihin. Esikunta muutti syksyllä Papulaan.[7]
Tästä eteenpäin rykmentti oli normaali rauhan ajan yhtymä, joka vastaanotti varusmiessaapumiserän toisensa jälkeen aina 1930-luvun lopulle saakka. Suurimmat muutokset tänä aikana olivat 3. erillisen konekiväärikomppanian kuuluminen rykmenttiin ennen sen siirtämistä 2. polkupyöräpataljoonaan ja rykmentin muuttaminen kaksipataljoonaiseksi.
Talvisota ja lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rykmentin komentaja eversti Antero Svensson antoi viimeisen päiväkäskyn 7. lokakuuta 1939 ja seuraavana iltana rykmentti poistui viimeisen kerran Papulan kasarmilta. Sen siirtyminen sotavalmiuteen alkoi 9.–14. syyskuuta, jolloin viimeinen palveluksesta vapautunut saapumiserä kutsuttiin kertausharjoituksiin. Rykmentti sai hälytyksen 6. lokakuuta ja sen muuttaminen suojajoukkokokoonpanoon aloitettiin. 8. lokakuuta majuri Selkee johti 2. prikaatin I pataljoonan kenttävarustustöihin Pasurinkankaan ja Punnusjärven väliselle alueelle.
Karjalan kaartin rykmentin perinteitä jatkaa ja vaalii Karjalan prikaati. Karjalan prikaatin lippuna on Karjalan kaartin rykmentin lippu, joukko-osastotunnuksena Karjalan kaartin rykmentin joukko-osastotunnus ja kunniamarssina Karjalan kaartin rykmentin kunniamarssi Oravaisten marssi.[8]
Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- majuri Oskar Bernhard Kuula 27.5.–2.7.1918[9]
- everstiluutnantti Lauri Arvi Sarin 2.7.–20.9.1918[9]
- majuri Harald Öhquist 20.9.1918 – 25.8.1925[10]
- eversti Lauri Taavetti Tiainen 25.8.1925 – 9.9.1929[11]
- eversti Selim Engelbrekt Isakson 9.9.1929 – 1.7.1933[12]
- eversti Taavetti Laatikainen 1.7.1933 – 26.2.1937[13]
- eversti Antero Johannes Svensson 26.2.1937 – 7.10.1939[14]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kilkki, Pertti: Karjalan kaartin rykmentti 1918–1939. Joensuu: Pohjois-Karjalan kirjapaino, 1985. ISBN 951-99634-1-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kilkki s. 30–31
- ↑ Kilkki s. 31–32
- ↑ Kilkki s. 32–33
- ↑ Kilkki s. 41–42
- ↑ Kilkki s. 44
- ↑ Kilkki s. 56
- ↑ Kilkki s. 55–56
- ↑ Karjalan prikaatin historia ja perinteet, puolustusvoimat.fi [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Kilkki s. 171
- ↑ Kilkki s. 172
- ↑ Kilkki s. 173
- ↑ Kilkki s. 174
- ↑ Kilkki s. 175
- ↑ Kilkki s. 176