Jonas Salk

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jonas Salk vierailulla Centers for Disease Controlissa 1988.

Jonas Edward Salk (28. lokakuuta 1914 New York City, Yhdysvallat23. kesäkuuta 1995 La Jolla, Kalifornia, Yhdysvallat[1]) oli yhdysvaltalainen lääkäri ja tutkija, joka oli tunnettu ensimmäisen menestyksekkään poliorokotteen kehittäjänä (ns. Salkin rokote).

Salk työskenteli elämänsä aikana New Yorkissa, Michiganissa, Pittsburghissa ja Kaliforniassa. Uransa ehtoopuolella Salk keskittyi HIV-rokotteen kehittämiseen.

Salk ei tavoitellut rikkautta ja kuuluisuutta keksinnöillään, mikä näkyy hänen seuraavasta kuuluisasta lausumastaankin: "Kuka omistaa poliorokotteeni? Ihmiset! Voitko patentoida Auringon? ("Who owns my polio vaccine? The people! Could you patent the sun?").

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salk syntyi New Yorkissa köyhään perheeseen. Vanhemmat, Doran ja Daniel B. Salk, olivat venäjänjuutalaisia siirtolaisia. Salk suoritti lääkärintutkinnon New York Universityn College of Medicinessä kesäkuussa 1939.

Opiskeluaikanaan Salk tapasi tulevan puolisonsa Donna Lindsayn, jonka kanssa hän meni naimisiin 9. kesäkuuta 1939. He saivat kolme lasta: Peterin, Darrellin ja Jonathanin.[2] He erosivat vuonna 1968. Vuonna 1970 Salk avioitui Pablo Picasson entisen rakastajattaren Françoise Gilotin kanssa[3].

Lääkäriksi valmistuttuaan Salk työskenteli ensin lääkärinä Mount Sinai School of Medicinessä New Yorkissa. Myöhemmin hän teki töitä Tri. Tommy Francisin viruslaboratoriolle University of Michiganissa Ann Arborissa. Vuonna 1947 hän siirtyi Pittsburghiin, Pennsylvaniaan, missä hän johti University of Pittsburghin virustutkimuslaboratoriota. 1950-luvulla Salk kehitti ja testasi ensimmäisen menestyksekkään poliorokotteen. Vuonna 1955 Salk aloitti rokotukset Pittsburgh's Arsenal Elementary Schoolissa Lawrencevillessa ja saavutti kansainvälistä kuuluisuutta miehenä joka oli voittanut polion.

Vuonna 1965 Salk jätti University of Pittsburghin ja perusti Salk Institute for Biological Studiesin La Jollaan, Kaliforniaan, missä tutkimus kohdistui molekyylibiologiaan ja genetiikkaan. Henkilökuntaan kuului useita tunnettuja henkilöitä kuten Jacob Bronowski ja Francis Crick. Salk johti instituuttia vuoteen 1985 jolloin hän jäi eläkkeelle.

Vielä ollessaan collegessa Salk alkoi vuonna 1938 työskennellä tohtori Thomas Francis, Jr. influenssarokotteen kehittämiseksi. Francis nimitettiin 1941 epidemiologiaosaston johtajaksi Michiganin yliopiston vasta perustettuun julkisen terveydenhoidon tiedekuntaan, ja Salk, joka oli vuonna 1942 saanat tutkijstipendin, siirtyi hänen mukanaan. Yhdessä he tekivät tutkimsuta Together influenssarokotteen kehittämiseksi Yhdysvaltojen armeijan toimeksiannosta. Salkista tuli epidemiologisn apulaisprofessori, ja hän jatkoi työtään virologian parissa.

Poliorokotteesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1947 Salkista tuli Pittsburghin yliopiston virustutkimuslaboratorion johtaja. Hän jatkoi aikaisemmin aloittamaansa influenssarokotteen kehittämistä, mutta kiinnitti päähuomion poliovirukseen.

Tuohon aikaan uskottiin että immuniteetti voitiin saavuttaa ainoastaan potilaan aikaisemmin sairastaman elävän viruksen aiheuttaman vähintään lievän poliotartunnan jälkeen. Salk havaitsi, että vastoin yleistä uskomusta immuniteetti voitiin saavuttaa myös kontaktilla inaktiiviseen (tapettuun) virukseen. Salk tappoi polioviruksen formaldehydillä, mutta säilytti sen niin koskemattomana, että se laukaisi riittävän immuunivasteen. Salkin tutkimus kiinnitti, National Foundation for Infantile Paralysisin (nykyään tunnettu nimellä March of Dimes Birth Defects Foundation) puheenjohtajan Basil O'Connorin huomion. Yhdistys päätti rahoittaa Salkin virusrokotetutkimusta.

Rokotetta testattiin ensimmäiseksi apinoilla HeLa-soluilla[4] ja lopuksi D. T. Watson Home for Crippled Childrenin potilailla.[5] Onnistuneiden testien jälkeen vuonna 1952 Salk testasi rokotettaan vapaaehtoisilla. kuten itsellään, laboratoriohenkilökunnallaan, puolisollaan ja omilla lapsillaan.

Vuonna 1954 Yhdysvalloissa alkoi kansallinen testaus kahdella miljoonalla 6–9-vuotiaalla lapsella, jotka tunnettiin nimellä polio pioneers. Testaus oli yksi ensimmäisistä standardiksi muodostuvista kaksoissokkotutkimuksista lumelääkkeellä ja testattavalla aineella. Tulokset julkistettiin 12. huhtikuuta 1955: rokote oli tehokas ja turvallinen. Potilaat kehittäisivät immuniteetin poliolle kehon aikaisemman reaktion tuloksena kuolleelle virukselle.[5][6]

Albert Sabinin kehittämä suun kautta otettava heikennettyä elävää virusta sisältävä rokote syrjäytti kuitenkin myöhemmin Salkin rokotteen[5] suosituimpana poliorokotteena lähes koko maailmassa osittain sen helpomman jakelutavan takia (Salkin rokote annettiin pistoksena). Sabinin rokote lisensoitiin vuonna 1961.

Myöhempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dr. Salk perusti viimeisinä vuosinaan yhdessä Kevin Kimberlinin kanssa The Immune Response Corporationin AIDSin vastaisen rokotteen kehittämiseksi ja patentoi p24-rokotteen nimellä Remune.

Jonas Salk kuoli 23. kesäkuuta 1995 La Jollassa 80-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Man Unfolding (1972)
  • Survival of the Wisest (1973)
  • World Population and Human Values: A New Reality (1981)
  • Anatomy of Reality (1983)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]