Tämä on lupaava artikkeli.

Johanna Iivanainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johanna Iivanainen
Johanna Iivanainen Flow-festivaaleilla 2007.
Johanna Iivanainen Flow-festivaaleilla 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt22. marraskuuta 1976 (ikä 45)
Oulu
Ammatti laulaja
Puoliso Mikko Iivanainen
Muusikko
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1996–
Tyylilajit jazz
Yhtyeet
Levy-yhtiöt
Aiheesta muualla
Kotisivut

Johanna Iivanainen (o.s. Niemelä, 22. marraskuuta 1976 Oulu[1]) on suomalainen laulaja. Hän on julkaissut neljä soolo­albumia ja tehnyt yhteis­työtä eri­laisten kokoon­panojen kanssa.

Vuonna 2011 Iivanainen osallistui Suomen euro­viisu­karsintaan Edu Kettusen sanoittamalla kappaleella Luojani mun.[2]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iivanainen aloitti pianonsoiton viisi­vuotiaana Oulun Konservatoriossa.[3] Hän alkoi esittää jazzia lukio­ikäisenä Oulussa.[1]

Iivanainen opiskeli ensin Oulun yliopistossa musiikkikasvatusta, mutta muutti vuonna 1996 Helsinkiin, missä hän opiskeli laulua Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa.[3] Hän tapasi siellä myös miehensä, kitaristi Mikko Iivanaisen.[4] He asuvat Mäntsälässä.[3]

Myöhemmin hän on opiskellut opettaja­linjalla Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa ja opettanut Pop & Jazz Konservatoriossa.[1]

Yhtyeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulussa asuessaan Iivanainen lauloi Khamos-yhtyeessä, joka julkaisi EP:n vuonna 1996 ja oli Suomen Jazz­liiton kiertueella syksyllä 1997.[1][a] Helsinkiin muutettuaan hänen ensimmäinen yhtyeensä oli Unit 6[1], joka julkaisi myös oma­kustanne­albumin No. I.[b] Myöhemmin Iivanainen liittyi Otto Donnerin Free for All -kokoon­panoon ja Mikko Iivanaisen Free Control -yhtyeeseen[1] ja on esiintynyt myös molempien yhtyeiden albumeilla.[5]

Vuonna 2002 Iivanainen oli Antti Sarpila Swing Bandin solistina ja esiintyi muun muassa yhtyeen 20-vuotis­albumilla ja joulu­kiertueella.[1] Lisäksi hän on laulanut yhtyeissä Petri Puolitaival Quartet, JimJamMurMur, Loco Motife, 1N ja Korpi Ensemble,[5] sekä vieraillut Perko-Pyysalo Poppoon ja UMO Jazz Orchestran solistina.[1]

Vuonna 2003 Iivanainen julkaisi sakso­fonisti Eero Koivistoisen kanssa albumin Suomalainen, jolla hän lauloi suomalaisten iskelmien lisäksi Koivistoisen sävellyksiä.[6]

Vuonna 2004 ilmestyi Iivanaisen ensimmäinen soolo­levy Johanna Iivanainen, jonka kappaleet hän oli itse säveltänyt ja sovittanut. Levyllä soitti Free Control.[7]

Vuonna 2007 julkaistiin Iivanaisen ja Koivistoisen yhtyeen toinen yhteinen albumi Lennosta kii! Myös tällä albumilla yhdisteltiin suomalaista populaari­musiikkia Koivistoisen jazz­sovituksiin ja -sävellyksiin.[8] Samana vuonna Universal Music julkaisi Iivanaisen ja Pepe Willbergin albumin Kaksi ihoa.[9]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 Iivanainen palkittiin Louis Armstrong -palkinnolla,[3] ja vuonna 2003 Sony Electronics Finland ja Suomen Jazz­liitto myönsivät hänelle historian ensimmäisen Sony jazz -palkinnon.[1] Hän on ollut Jazz-Emma-ehdokkaana albumeilla Suomalainen vuonna 2003 ja Johanna Iivanainen vuonna 2004.[5]

Iivanainen voitti Jazz-Emman Iro Haarlan ja Uffe Korkforsin Loco Motife -yhtyeessä vuonna 2005.[4]

Vuonna 2006 Iivanainen valittiin Jazzrytmit-lehden kriitikko­äänestyksessä vuoden parhaaksi nais­laulajaksi.[10] Iivanaiselle myönnettiin valtion kolmi­vuotinen taiteilija-apuraha 2021.[11]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloura
  • Johanna Iivanainen  (Silence, 2004)
  • Loisto  (2008) (kokoelma)
  • Kadotaan uneen  (Texicalli, 2011)
  • Mustarastas laulaa  (Texicalli, 2013)
Johanna Iivanainen & 1N
  • Retki  (Texicalli, 2003)
  • Tällä tavalla  (Texicalli, 2006)
  • Outoja maita  (Texicalli, 2008)
  • Valmis  (Texicalli, 2010)
  • 1998–2012  (2012) (kokoelma)
Johanna Iivanainen ja Pepe Willberg
  • Kaksi Ihoa  (Universal Music, 2007)

Johanna Iivanainen ja Eero Koivistoisen yhtye
  • Suomalainen  (Silence, 2003)
  • Lennosta kii!  (Backstage Alliance, 2007)
  • Kaupungin valot  (Backstage Alliance, 2009)
Soi Ensemble
  • Pehmeä  (2002)
  • Koiperhonen  (2006)
Lyra All Stars
  • Satakieli  (Lyra / Neomusic, 2007)
  • Uppo-Nalle  (Lyra / Neomusic, 2007)
  • Kalevala  (Lyra / Neomusic, 2009)
Jukka Perko & Johanna Iivanainen
  • Martan ja Rudolfin joulu  (Blue Note, 2013)

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Khamos: Khamos. Oulun läänin taide­toimi­kunta. 1996.
  2. Unit 6: No. 1. Unit 6. 2000. Äänitetty 1999, Helsinki, Sibelius-Akatemia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Ronkanen, Pertti: Sony Jazz­palkinto 2003 Johanna Iivanaiselle 14.3.2003. Suomi Jazz. Viitattu 16.12.2013.
  2. Johanna Iivanainen finaaliin Euro­viisujen karsinnoista Yle Uutiset. 14.1.2011 (päivitetty 17.1.2011). Yleisradio Oy. Viitattu 26.10.2017.
  3. a b c d Bio Kotisivut. Viitattu 16.12.2013.
  4. a b Taiteilijapareja – Pop-musiikkia ja jazzia Mäntsälässä. Kuumaa kulttuuria, 2006, nro 1, s. 4. Artikkelin arkistoitu verkko­versio (PDF) Viitattu 16.12.2013.
  5. a b c Partanen, Markus (toim.): ”Laulajia”, Rytmi­häiriöitä: Uuden Suomi-jazzin nousu, s. 264, 266. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-01-0001-8.
  6. Piiroinen, Jukka: Johanna Iivanainen ja Eero Koivistoisen yhtye: Suomalainen 8.9.2003. Suomi Jazz. Viitattu 16.12.2013.
  7. Ronkanen, Pertti: Iivanainen, Johanna: Johanna Iivanainen 5.2.2005. Suomi Jazz. Viitattu 16.12.2013.
  8. Avola, Pertti: Lennosta kii! (Nyt-liite) Helsingin Sanomat. 23.11.2007. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 16.12.2013.
  9. Järvinen, Anssi: Tabermann / Ahvenlahti / Willberg / Iivanainen: Kaksi ihoa (**) Dome. 7.10.2007. Arkistoitu 16.12.2013. Viitattu 16.12.2013.
  10. Critics Poll 2006 2006. Jazzrytmit. Arkistoitu 9.10.2007. Viitattu 16.12.2013.
  11. Valtion taiteilija-apu­raha 311 taiteilijalle 16.7.2021. Helsinki: Taiteen edistämis­keskus. Viitattu 17.7.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]