Isokynsimö
| Isokynsimö | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Vaarantunut |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Tribus: | Arabideae[1] |
| Suku: | Kynsimöt Draba |
| Laji: | glabella |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Isokynsimö (Draba glabella) on pohjoisen pallonpuoliskon tundra-alueiden ristikukkainen kasvi.[3] Isokynsimö luokitellaan Suomessa vaarantuneeksi lajiksi.[4]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen isokynsimö kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Varsi on haaraton ja lähes pelkästään tähtikarvainen, yläosista kuitenkin lähes kalju. Ruusukelehdet ovat suikeita, tavallisesti hampaisia ja kohtalaisesti tähti- ja niukasti hapsikarvaisia. Terävähampaisia varsilehtiä on 2–4 kappaletta. Noin 8 mm leveät kukat ovat kellanvalkeita. Isokynsimö kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Hedelmistö on usein pitkävartinen. Lidut ovat pituudeltaan 7–12 mm, suikeita, litteitä, usein kierteisiä sekä kaljuja tai harvoin niukkakarvaisia.[5]
Isokynsimö muistuttaa kalliokynsimöä (Draba norvegica) ja Suomessa harvinaista idänkynsimöä (Draba cinerea), jota pidettiin aikaisemmin isokynsimön muunnoksena.[6]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isokynsimö kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla Fennoskandian vuoristoalueilta itään läpi Pohjois-Venäjän ja -Siperian tundravyöhykkeen, sekä Alaskassa ja Pohjois-Kanadassa. Lajia tavataan myös Grönlannissa, Huippuvuorilla ja Islannissa.[7] Suomessa isokynsimöä tavataan harvinaisena Pohjois-Lapista. Voimakkain kanta on Enontekiöllä erityisesti Kilpisjärven alueella sekä Utsjoella Kevon luonnonpuistossa. Isokynsimöä on tavattu myös Inarissa, Sodankylässä ja Sallassa.[8]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isokynsimö on kalkinsuosija. Se kasvaa kalliopahtojen ja kurujen kuivilla pengermillä ja soraikoilla, joskus myös kyläkedoilla. Suomessa laji on alapaljakan ja metsävyöhykkeen laji.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jäkäläniemi, Anne: Idänkynsimö. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 135–136.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Stevens, P. F.: Brassicaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Draba glabella Pursh Plants of the World Online. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Isokynsimö – Draba glabella Laji.fi. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ Punainen kirja 2010, s. 194.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 179.
- ↑ Jäkäläniemi, s. 135.
- ↑ Den virtuella floran: Fjälldraba (ruotsiksi) Viitattu 20.2.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Isokynsimön levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 20.2.2011.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2021: Isokynsimön levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Isokynsimö (Draba glabella)
- Luontoportti: Isokynsimö (Draba glabella)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Draba glabella – isokynsimö