Iryna Bilyk

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iryna Bilyk
Ірина Білик
Bilyk heinäkuussa 2017
Bilyk heinäkuussa 2017
Henkilötiedot
Koko nimi Iryna Mykolajivna Bilyk
Syntynyt6. huhtikuuta 1970 (ikä 54)
Kiova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto
Ammatti Laulaja, lauluntekijä, säveltäjä, näyttelijä ja TV-juontaja
Muusikko
Laulukielet ukraina, venäjä ja puola
Aktiivisena 1976-
Tyylilajit Pop
Soittimet Piano
Levy-yhtiöt Mamamusic
Aiheesta muualla
Kotisivut

Iryna Mykolajivna Bilyk (ukr. Ірина Миколаївна Білик; s. 6. huhtikuuta 1970, Kiova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) on ukrainalainen laulaja, lauluntekijä, säveltäjä, näyttelijä ja TV-juontaja.[1][2] Bilyk on ollut aktiivinen urallaan ja julkaissut 13 albumia ja 4 kokoelmaa.[3] Hän esittää kappaleitaan ukrainaksi, venäjäksi ja puolaksi.[4] 

Vuonna 1995 Bilyk esiintyi Yhdysvaltain presidentille Bill Clintonille.[4] Hän on myös yksi ensimmäisistä ukrainalaisista taiteilijoista, joka on tehnyt yhteistyötä kansainvälisten henkilöiden kanssa.[3] Vuonna 1994 Bilyk aloitti oman soolouran[1] ja vuonna 1995 hän piti Ukrainan kansallispalatsissa ensimmäinen suurenman soolokonserttinsa.[5]

Bilyk on näytellyt tv-musikaaleissa Sorotšinskaja jarmarka ja Zvjozdnyje kanikuly.[6]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bilykkin vanhemmat olivat Anna Jakivna ja Mykola Semenovytš. Bilyk asui nuorena omakotitalossa 150 kilometrin päässä Kiovasta.[1] Hänen vanhempansa kannustivat häntä jo nuorena musiikkiin, ja hän haaveilikin jo nuorena laulajan urasta.[7]

Bilyk aloitti laulamisen nelivuotiaana, ja oli jo kuusivuotiaana Sonetško-lapsiyhtyeen jäsen ja kierteli esittämässä ympäri Neuvostoliittoa.[8] Hän harrasti lapsena myös balettia, jonka hän oli aloittanut jo 5-vuotiaana.[9][10] Bilyk kirjoitti 10-vuotiaana ensimmäisen laulunsa.[5] Hän opiskeli useita vuosia musiikkikoulussa ja pääsi vuonna 1989 Kiovan musiikkiopistoon.[8][11]

Bilyk opetti musiikkia lapsille 18-vuotiaana, jolloin hänellä oli oma pysyvä luokka.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bilyk on ollut useamman kerran naimisissa. Ensimmäisen kerran hän oli tuottajan ja entisen muusikon Juri Nikitinin kanssa. He tapasivat vuonna 1990, mutta erosivat seitsemän vuoden jälkeen.[12] Eron jälkeen Nikitin kuitenkin toimi vuoteen 2014 asti Bilykin tuottajana.[13][7][14]

Bilyk oli Andri Overtšukin kanssa naimisissa vuosina 1999-2002. He järjestivät häät vuonna 1999, mutta erosivat vuonna 2002. Tästä suhteesta heille syntyi poika Hlib (syntynyt vuonna 1999).[15] Seuraavaksi Bilyk oli koreografi Dmytro Koljadenkon kanssa yhdessä. He erosivat kuitenkin kolmen vuoden jälkeen.[1][13][7]

Aslan Ah’madov ja Iryna Bilyk vuonna 2017.

Bilykin seuraava aviomies oli tanssija Dmytro Dikusar. Heillä oli 15 vuoden ikäero. He menivät naimisiin Brasiliassa Rio de Janeirossa.[16][17][18] He olivat kolme vuotta yhdessä, minkä jälkeen he erosivat. Bilyk meni seuraavaksi naimisiin valokuvaaja, ohjaaja ja stylisti Aslan Ah’madovin kanssa. He olivat yhdessä vuodesta 2013 ja he saivat lapsen vuonna 2015 käyttäen sijaissynnytystä.[19][20][21] He erosivat kuitenkin vuonna 2021.[22][23][24][25]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallinen vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bilykillä on ollut suuri vaikutus Ukrainan kulttuuriin ja kansaan. Häntä on kutsuttu "Ukrainan Madonnaksi" 1990-luvun suuren hittimäärän, toistuvien imagomuutosten ja aktiivisen vaikuttamisen Ukrainan showbisnekseen takia.[26]

Poliittinen vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bilyk on tukenut Viktor Janukovytšin politiikkaa ja osallistunut "Molod – proty! Molod – za!" -kiertueelle vuonna 2004.[27] Bilyk on tukenut Julija Tymošenkoa ja osallistunut vuonna 2009 "Z Ukrajinoji v sertsi" -kiertueelle.[28]

Bilyk aiheutti kohun lentämällä elokuussa 2015 Simferopolista Moskovaan ystäviensä häihin rikkoen Ukrainan valtionrajalainsäädäntöä.[29][26]

Maaliskuussa 2018 aktivistit estivät sisäänkäynnin Lvivin oopperaan ennen Bilykin konsertin alkua hänen väitetysti Venäjä-mielisten ajatuksiensa vuoksi. Bilykin manageri Oleh Zbaraštšuk kertoi lehdistötilaisuudessa, että Bilyk tuki Ukrainan asevoimia ja korosti, ettei Bilyk ole esiintynyt Venäjällä vuoden 2014 jälkeen, ja kertoi, että Bilyk vieraili Venäjällä vain miehensä ja poikansa luona, jotka asuvat Moskovassa.[30]

Vuonna 2018 Bilyk julkaisi uuden kappaleen, Ne h’ovai otšei ja siihen musiikkivideon, joka tukee LGBT-yhteisöä.[31][32][33][34][35]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iryna Bilyk Golden Pen Awards -gaalassa Kiovassa vuonna 2005.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[40][41][42][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuvala zozulja (1990)
  • Ja rozkažu (1994)
  • Nova (1995)
  • Tak prosto (1996)
  • Farby (1997)
  • Oma (2000)
  • Biłyk (2002)
  • Krajina (2003)
  • Ljubov. Jad. (2004)
  • Na bis (2008)
  • Rassvet (2014)
  • Bez grima (2017)

Singlet[41][42][43][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tak prosto (1996)
  • Vybatšai (1999)
  • Krajina (2001)
  • Anioł? (2002)
  • Droga (2002)
  • Movtšaty (2003) (yhdessä Skrjabinin kanssa)
  • Listja (2017)
  • Ne pytai (2018)
  • Ne h’ovai otšei (2018)
  • Ne strymui pohljad (2020)
  • Kordony (2022)
  • Malo (2023)
  • Snih (2023)

Kokoelmat[40][41][43][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kraštše 1988–1998 (1998)
  • Navsegda (2006 )
  • Dopomohty tak lehko (2006)
  • 50 (jubileinyi albom) (2020)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Iryna Bilyk Golden. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
  2. Irina Bilyk in Germany | Order tickets online Kontramarka.de www.kontramarka.de. Viitattu 9.4.2024. (englanniksi)
  3. a b c d e Iryna Bilyk - Square of stars | SEC Gulliver gullivercenter.com. Viitattu 9.4.2024.
  4. a b Irina_Bilyk biography Last.fm. Viitattu 9.4.2024. (englanniksi)
  5. a b Iryna Bilyk / Ірина Білик popkult.org. 18.11.2016. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
  6. a b Legends of Ukrainian show business that remain in trend throughout the XXI century Obozrevatel. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
  7. a b c d Irina Bilyk: Biography of the singer en.salvemusic.com.ua.
  8. a b Biography irinabilyk.com. Viitattu 9.4.2024.
  9. a b Ірина Білик viva.ua. 27.6.2022. Viitattu 9.4.2024. (ukrainaksi)
  10. Zach: Musical Montage: Iryna Bilyk "I Love Him" Everything Action. 31.12.2018. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
  11. Ирина Билык - официальный сайт певицы и артистки irinabilyk.com. Viitattu 9.4.2024.
  12. Воспоминания главных мужчин в жизни Ирины Билык [ФОТО - Кастинг Массовка кастинги Украина Киев кино клипы ток-шоу] web.archive.org. 18.11.2010. Viitattu 11.4.2024.
  13. a b Irina Bilyk: laulja elulugu et.salvemusic.com.ua.
  14. Biography of Irina Bilyk. Irina Bilyk: biography, year of birth, personal life, children thestrip.ru. Viitattu 10.4.2024.
  15. Воспоминания главных мужчин в жизни Ирины Билык [ФОТО - Кастинг Массовка кастинги Украина Киев кино клипы ток-шоу] web.archive.org. 18.11.2010. Viitattu 10.4.2024.
  16. Билык и Дикусар таки поженились lifestyle.segodnya.ua. 11.7.2022. Viitattu 9.4.2024. (venäjäksi)
  17. Сегодня: Ирина Билык вышла замуж korrespondent.net. Viitattu 9.4.2024. (venäjäksi)
  18. Чоловіки Білик та фото з весілля співачки | ТаблоID web.archive.org. 21.11.2016. Viitattu 10.4.2024.
  19. 45-летняя Ирина Билык стала мамой! У певицы родился второй ребенок (Фото) web.archive.org. 21.11.2016. Viitattu 10.4.2024.
  20. Ірина Білик народила дитину | Українські Новини web.archive.org. 16.7.2018. Viitattu 10.4.2024.
  21. Ирина Билык вышла замуж за отца своего ребенка (фото) web.archive.org. 22.11.2016. Viitattu 11.4.2024.
  22. Ірина Білик зі сльозами на очах оголосила про розлучення (відео) www.unian.ua. Viitattu 9.4.2024. (ukrainaksi)
  23. Ирина Билык вышла замуж за отца своего ребенка viva.ua. 9.4.2024. Viitattu 9.4.2024. (ukrainaksi)
  24. Ірина Білик зі сльозами на очах оголосила про розлучення (відео) — УНІАН web.archive.org. 29.4.2021. Viitattu 10.4.2024.
  25. Билык стала мамой во второй раз web.archive.org. 7.12.2016. Viitattu 10.4.2024.
  26. a b Gazeta.ua: "Українська Мадонна" Ірина Білик святкує 50-річчя Gazeta.ua. 6.4.2020. Viitattu 11.4.2024. (ukrainaksi)
  27. Лай-лай-лай, Януковича вибирай | Українська правда web.archive.org. 23.4.2017. Viitattu 11.4.2024.
  28. Кращі українські співаки вирушають в тур на підтримку Тимошенко : Новини УНІАН web.archive.org. 5.5.2015. Viitattu 11.4.2024.
  29. Билык Ирина Николаевна - Myrotvorets.center web.archive.org. 20.7.2017. Viitattu 11.4.2024.
  30. Андрій Котенський: Продюсер Ірини Білик похвалився її допомогою бійцям АТО і запевнив, що концерт у Львівській опері відбудеться Львівський портал. 28.2.2018. Viitattu 11.4.2024. (ukrainaksi)
  31. Не ховай очей: Ірина Білик випустила кліп до Київпрайду-2018 womo.ua. Viitattu 11.4.2024. (venäjäksi)
  32. How can LGBT+ rights figure in Ukraine's future? euronews. 11.7.2022. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
  33. "Не ховай очей". Билык выпустила клип против гомофобии. Видео Гордон | Gordon. Viitattu 11.4.2024. (venäjäksi)
  34. Не ховай очей (OFFICIAL VIDEO) YouTube.
  35. Одностатеве кохання: Ірина Білик відкрито підтримала ЛГБТ-спільноту РБК-Украина. Viitattu 11.4.2024. (venäjäksi)
  36. УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №254/2020 president.gov.ua.
  37. Про присвоєння почесних звань України працівникам культури і мистецтва Офіційний вебпортал парламенту України. Viitattu 10.4.2024. (ukrainaksi)
  38. Про відзначення державними нагородами України працівників підприємств, установ та організацій з нагоди Дня незалежності України Офіційний вебпортал парламенту України. Viitattu 10.4.2024. (ukrainaksi)
  39. Как Ющенко Билык и Данилко «народных» вручал (ФОТО) (23 августа Президент Украины Виктор Ющенко пригласил в Секретариат новоиспеченных народных артистов, чтобы вручить им почетные медали) web.archive.org. 8.2.2021. Viitattu 11.4.2024.
  40. a b Ирина Билык в Apple Music Apple Music — веб-плеер. Viitattu 12.4.2024. (venäjäksi)
  41. a b c Iryna Bilyk Spotify. Viitattu 12.4.2024.
  42. a b Music irinabilyk.com. Viitattu 10.4.2024.
  43. a b Iryna Bilyk - YouTube www.youtube.com. Viitattu 12.4.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: uk:Білик Ірина Миколаївна