Inhan tehtaat
| Inhan tehtaat | |
|---|---|
  Inhan tehtaat |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Suomi |
| Maakunta | Etelä-Pohjanmaa |
| Kunta | Ähtäri |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | Kylä |
| Aikavyöhyke | UTC+2 |
| – Kesäaika | UTC+3 |
Inhan tehtaat on Ähtärissä sijaitseva vanha tehdasyhdyskunta Ähtärin keskustasta noin 7–8 kilometriä kaakkoon. Hankaveden rannalla sijaitsevassa kylässä on vakituisia asukkaita noin 420, minkä lisäksi alueella on paljon kesämökkiasutusta. Vanhasta rautaruukista kehittyneet Inhan tehtaat ovat vuodesta 1917 olleet osa Fiskars-yhtiötä ja tulleet tunnetuksi muun muassa Buster-alumiiniveneiden valmistuspaikkana[1]. Fiskars-konsernin lähes sadan vuoden omistuksen jälkeen Buster-veneitä valmistava Inhan Tehtaat Oy Ab myytiin tammikuussa 2016 Yamaha Motor Europelle[2].
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laamanni Erik Gustaf Roschier sai 1841 privilegion harkkohytin perustamiseen Inhanjoen rannalle. Yhdessä Östermyran ruukinpatruunan Gustaf Adolf Wasastjernan kanssa harkkohytin toiminta saatiin alkuun 1851. Siellä sulatettiin järvi- ja suomalmia.[3]
Inhan tehtaiden kukoistusaika alkoi 1884, kun sen otti omistukseensa ruotsalainen insinööri August Nilsson Keirkner. Inhan valmistamaa rautaa pidettiin parhaiden ulkomaisten veroisena ja se kävi kaupaksi Suomen konepajoihin. Keirkner kehitti myös raudan paikallista jalostustoimintaa ja syntyivät teräsvalimo, hevosenkenkätehdas sekä pultti- ja niittitehdas. Vesisaha muutettiin höyrysahaksi. Kun alueen malmivarat alkoivat ehtyä, siirryttiin Ruotsista tuotuun rautamalmiin ja kotimaiseen romurautaan. Rautamalmin ja valmiiden tuotteiden kuljetusta helpotti vuonna 1883 valmistunut Tampereen ja Vaasan välinen rautatie. Inhan tehtaat saivat sen varteen oman pysäkkinsä Hankaveden rannalle.[3]
Ruukin ympärille kasvoi Keirknerin aikana vilkas yhdyskunta kouluineen ja kauppoineen. Kylän leipuri Emanuel Pohjaväre toimi myös kansanedustajana. 1900-luvun alussa kylässä oli noin 400 asukasta, ja sinne rakennettiin työväentalo, tanssilava ja oma elokuvateatteri, Inhan Bio-Bio.[3][1] Ruukinpatruuna rakennutti itselleen 1899 ”Pytingiksi” kutsutun uusrenessanssipalatsin Inhan kartanon, jonka piirsi Vaasan lääninarkkitehti K. V. Reinius ja joka kuuluu Suomen komeimpiin ruukinkartanorakennuksiin. Kartanon puistossa on väentupa, huvimaja ja talousrakennus.[3]
Vuonna 1917 Keirkner myi Inhan tehtaat osaksi Fiskars-yhtiötä[3] ja rakennutti eläkeasunnokseen Eliel Saarisen suunnitteleman Marmoripalatsin Helsingin Kaivopuistoon.[4] Sotien jälkeen perinteiset Inhan tehtaiden tuotteet korvautuivat Fiskarsin myötä muun muassa saranoiden valmistuksella. Alumiinista valmistetut Buster-merkkiset veneet osoittautuivat menestystuotteiksi, joiden tuotantoa varten Inhan tuotantotiloja laajennettiin 1970-luvulla.[3] Inhan tehtaat on yhä Ähtärin suurin yksityinen työnantaja, joka työllistää toistasataa ihmistä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Inhan tehtaat ahtari.fi. Ähtärin kaupunki. Arkistoitu 3.9.2017. Viitattu 12.5.2015.
- ↑ Fiskars Corporation: Fiskars jatkaa keskittymistään globaaleihin kuluttajatuotteisiin - Buster-veneet myydään Yamahalle Lehdistötiedote. 11.11.2015. Viitattu 27.5.2016.
- ↑ a b c d e f Inhan tehtaat Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Arkkitehtitoimisto Schulman Oy: Marmoripalatsi – Rakennushistoriaselvitys, s. 11–16. Senaatti-kiinteistöt, 2012. Selvityksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.5.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hahne, Reino: Inhan ruukkiyhdyskunta 1833–1964. Ähtäri 1994. ISBN 952-90-5889-6.
- Ranta, Matti: Inhan patruuna. Tarinoita August Keirkneristä. Mediapinta 2009. ISBN 978-952-235-137-1.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
