Ialysos

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ialysus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee antiikin aikaista kaupunkia. Ialysós on myös nykyinen kaupunki.
Ialysos
Ιαλυσός
Antiikin Ialysoksen raunioita Filérimos-kukkulalla.
Antiikin Ialysoksen raunioita Filérimos-kukkulalla.
Sijainti

Ialysos
Koordinaatit 36°23′59″N, 28°8′33″E
Valtio Kreikka
Paikkakunta Ialysós, Ródos, Etelä-Egean saaret
Historia
Tyyppi kaupunki
Huippukausi 400-luku eaa.
Kulttuuri mykeneläinen kulttuuri
antiikki
Aiheesta muualla

Ialysos Commonsissa

Ialysos (m.kreik. Ιαλυσός, lat. Ialysus) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Rhodoksen (nyk. Ródos) saarella Kreikassa. Se sijaitsi saaren pohjoisosassa nykyisen Filérimos-kukkulan alueella lähellä nykyistä Ialysóksen kaupunkia.[1][2][3][4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ialysoksen alue on ollut asuttu jo esihistoriallisella ajalla. Nykyisen Ialysóksen kaupungin läheltä on löydetty jäänteitä minolaisen ajan asutuksesta. Läheisiltä kukkuloilta on puolestaan löydetty mykeneläisaikaisia hautoja.[2] Varhaisin kirjallinen maininta kaupungista on Homeroksen Iliaan laivaluettelossa, jossa se mainitaan yhtenä kaupungeista, joka lähetti joukkoja Troijan sotaan.[5] Esihistoriallisen Ialysoksen oletetaan olleen merkittävä satama ja kauppapaikka, joka toimi välittäjänä Manner-Kreikan mykeneläisen kulttuurin ja Anatolian välillä.[6]

Ialysoksen raunioita ja Filérimos-kukkulan maisemia.

Antiikin Ialysoksen kaupungin perustivat doorilaiset asutettuaan saaren noin 1100–900 eaa. Kaupunki oli yksi Rhodoksen kolmesta vanhasta kaupungista Kameiroksen ja Lindoksen ohella. Se kuului näiden tavoin doorilaisen heksapoliihin. Ialysos vaikuttaa olleen saaren kaupungeista merkittävin. 400-luvulla eaa. kaupungista oli kotoisin muun muassa tunnettu nyrkkeilijä Diagoras Rhodoslainen, joka saavutti voiton Olympian kisoissa kolmena vuonna.[5][7]

Vuonna 408 eaa. Ialysos oli perustamassa muiden saarten kaupunkien tavoin uutta Rhodoksen kaupunkia, joka tehtiin yhteisrhodoslaiseksi kauppa- ja satamapaikaksi (synoikismos) saaren pohjoiskärkeen aivan Ialysoksen lähelle.[5][8] Tämän jälkeen Ialysos menetti merkitystään ja taantui, sillä oletettavasti suuri osa sen asukkaista muutti uuteen kaupunkiin.

Harrastelija-arkeologit Auguste Salzmann ja Alfred Biliotti löysivät vuonna 1876 Ialysoksen nekropolin. Paikalta tehdyistä löydöistä useimmat päätyivät Louvreen Pariisiin ja British Museumiin Lontooseen.[7] Ialysoksen akropoliin arkeologiset kaivaukset aloittivat italialaiset arkeologit vuosina 1914 ja 1923–1926. Italialaiset myös suorittivat alueella kunnostustöitä.[9]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ialysoksen akropolis eli linnavuori ja yläkaupunki sijaitsi nykyisellä Filérimos-kukkulalla,[2] joka sijaitsee noin kaksi kilometriä etelään nykyisestä Ialysóksesta ja noin kymmenen kilometriä lounaaseen nykyisestä Ródoksen kaupungista.[8] Alakaupunki sijaitsi akropoliin ympärillä.[10] Ialysoksen oletetaan olleen suhteellisen suurikokoinen kaupunki.[6] Kaupungista itsestään on kuitenkin tehty suhteellisen vähän arkeologisia löytöjä. Pääosa löydöistä on alempaa esihistoriallisten hautausmaiden alueelta.[5]

Akropolis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Athene Poliaan temppelin raunioita Filérimos-kukkulalla.

Athene Poliaalle omistettu temppeli rakennettiin alun perin klassisella kaudella ja uudelleen hellenistisellä kaudella 200- tai 100-luvulla eaa. Temppeli oli amfiprostyyli tetrastyylitemppeli, eli sen kummassakin päässä oli neljä pylvästä, ja se edusti doorilaista tyyliä (toisen teorian mukaan se olisi kuitenkin ollut heksastyylitemppeli, eli sen päissä olisi ollut kuusi pylvästä). Temppelissä oli pronaos, naos eli cella ja opisthodomos. Temppelistä on säilynyt sen perustuksia sekä pylväiden ja seinien osia. Naoksessa on säilynyt kulttipatsaan jalusta. Jossain vaiheessa temppeliin liitettiin myös Zeus Polieuksen kultti. Varhaiskristillisellä kaudella 400- tai 500-luvulla jaa. temppelin paikalle rakennettiin basilikakirkko, 900-luvulla yksilaivainen kupolilla varustettu kirkko ja frankkivallan aikana 1300–1400-luvuilla kirkon yhteyteen luostari. Luostari kunnostettiin italialaisvallan aikana 1900-luvun alkupuolella.[2][9][3]

Temppelin yhteydestä on löydetty votiivilahjakuoppa, josta on löydetty suuri määrä pieniä figuriineja sekä muita savisia ja metallisia esineitä 800–400-luvuilta eaa.[9] Akropoliin rinteessä temppelin eteläpuolella oli lähdekaivorakennus, jonka julkisivussa oli kuusi kalkkikivistä doorilaista tyyliä edustanutta pylvästä. Se rakennettiin 300-luvun eaa. lopulla. Siihen kuului suuri vesisäiliö ja vesijohtoverkosto.[9][5] Italialaiset kunnostivat myös osan lähdekaivorakennuksesta. Kukkulan itäosassa on bysanttilaisaikaista linnoitusmuuria, jonka rakentamiseen on käytetty muun muassa Athenen temppelin kiviä.[9]

Mies kahden hevosen vetämissä vaunuissa, mykeneläisaikainen terrakottaesine haudasta 5, LH IIIB2-C1 (n. 1200 eaa.). British Museum.

Muut löydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mykeneläisen kauden hautalöydöt on tehty Makriá Vounára ja Móschou Vounára -nimisiltä kukkuloilta. Haudat ovat pääosin kammiohautoja ja ajoittuvat LH IIB – LH IIIC -kausille noin vuosiin 1700–1400 eaa.[6][11] Huomattava osa löydetystä mykeläisen ajan keramiikasta on peräisin Manner-Kreikasta, mikä kertoo kauppayhteyksistä.[6]

Ialysokseen kuuluneen Kastanioin demoksen alueelta kaupungista lounaaseen on löydetty Apollon Erethimiokselle omistetun temppelin rauniot. Ne sijaitsevat nykyisin Thólos-nimellä (nimestä Theólogos) tunnetussa paikassa. Temppeli rakennettiin 400-luvulla eaa. ja säilyi käytössä roomalaiselle kaudelle saakka. Temppeli edusti doorilaista tyyliä ja sen päädyssä oli kaksi pylvästä. Lähellä oli teatteri.[5]

Ialysoksesta tehdyt esinelöydöt ovat Ródoksen arkeologisessa museossa.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”995 Ialysos”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. ↑ a b c d Ιαλυσός: Ιστορικό Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 8.5.2017.
  3. ↑ a b Acropolis of Ialysos Greek Travel Pages. Viitattu 8.5.2017.
  4. ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Ialysos”, Antiikin käsikirja, s. 227. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  5. ↑ a b c d e f Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Rhodes (including Ialysos, Kameiros, Lindos, Vroulia, the city of Rhodes, Mt. Atabyrion) Dodecanese, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d Weis, Lorraine: Ialysos in the Late Bronze Age Mediterranean (2010 AHS Capstone Projects) digitalcommons.olin.edu. Arkistoitu 31.10.2015. Viitattu 8.5.2017.
  7. ↑ a b Passalis, Nikos: Rhodos eilen ja tänään, s. 68–69. suom. Lindgren, Anneli. Aurinko Julkaisut, F. Tumbi – N. Passalis, 1985.
  8. ↑ a b Ancient Ialyssos Greeka.com. Viitattu 8.5.2017.
  9. ↑ a b c d e Ιαλυσός: Περιγραφή Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 8.5.2017.
  10. ↑ The Ancient Ialyssos & Filerimos Hill Rhodes Tourist Guide. Arkistoitu 10.8.2016. Viitattu 8.5.2017.
  11. ↑ Temple of Athena at Ialysus Museum of the Goddess Athena. Viitattu 8.5.2017.
  12. ↑ Rhodes site of ancient Ialyssos Greek Island Holidays. Arkistoitu 8.6.2017. Viitattu 8.5.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ialysos&oldid=22019972”