Helmi Helminen-Nordberg
Helmi Kaarina Helminen-Nordberg, o.s. Helminen (25. toukokuuta 1905 Tampere[1] – 1. toukokuuta 1976 Helsinki[2]) oli Helsingin kaupunginmuseon johtaja ja etnografiaan ja kulttuurihistoriaan suuntautunut historioitsija.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helminen-Nordbergin vanhemmat olivat ylikonduktööri Karl Teodor Helminen ja Tekla Lehtinen ja puoliso vuodesta 1963 agronomi Ilmari Nordberg. Helminen-Nordberg tuli ylioppilaaksi 1924 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1928. Hän opiskeli myös Turun, Tarton ja Budapestin yliopistoissa ja teki useita opintomatkoja Skandinaviaan ja Euroopan maihin. Sanakirjasäätiön stipendiaattina hän työskenteli Suomessa ja Ruotsissa 1927–1933 ja Kansallismuseon kansatieteellisen osaston kansatieteellisen biografian toimittajana 1935–1945. Oltuaan Helsingin kaupunginmuseon amanuenssi 1946–1947 hänestä tuli museon ensimmäinen päätoiminen johtaja vuonna 1948, mitä tehtävää hän hoiti vuoteen 1971. Hän paitsi julkaisi tutkimuksia ja tietokirjoja, myös käänsi teoksia unkarista suomen kielelle. Jatkosodan aikana Helminen-Nordberg keräsi perinnettä useissa paikoissa Itä-Karjalassa, kuten Repola, Rukajärvi, Porajärvi, Vieljärvi ja Tulemajärvi. Hän myös toimitti karjalan kielen sanakirjan kokoelmiin yli tuhat sanalippua.[1][2][3][4]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Syysjuhlat, 1929
- Kansatietouden harrastajan huomioita Virosta, 1930 (eripainos: Virittäjä, n:o 1, 1930)
- Hartolan talkoista, 1932
- Kansanomainen ajanlasku ja vuotuisjuhlat, 1933 (eripainos: Suomen kulttuurihistoria 1, ss. 245-279)
- Kaakko-Junno, Kalaniemen maajumala, 1935 (eripainos: Kotiseudusta, ss. 84-87)
- Perhe- ja vuotuisjuhlat, 1949
- Helsingin kaupungin museon opas, 1952
- Juho Paananen 1854–1936, 1952 (eripainos: Suomen talonpoikia Lallista Kallioon, ss. 558-567)
- Helsingin kaupungin museo: kokoelmien esittely, 1956
- Kuvia kokoelmista, 1960 (valokuvat Constantin Grünberg)
- Tuomarinkylän kartano ja museo, 1962
- Suur-Jämsän historia: 3, 1963, Esko Aaltonen, Eero Matinolli, Helmi Helminen-Nordberg, Yrjö Blomstedt
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uusi kartanonherra, 1935, Mór Jókai, suom. Helmi Helminen
- Mustajoki, 1937, János Kodolányi, suom. Helmi Helminen
- Tuntematon maa, 1937, kirj. György Jánosi, kuv. János Nemes Török, suom. Helmi Helminen
- Tyttikirja, 1938, toim. Mária Baloghy, suom. Helmi Helminen
- Kuka on se oikea?, 1938, Lola Réz Kosáry, suom. Helmi Helminen
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 205 (Viitattu 10.2.2019)
- ↑ a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 14.5.1976, s. 21.
- ↑ Kotimaisten kielten keskus. Helmi Helminen-Nordberg. (Viitattu 10.2.2019)
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1970. Helsinki: Otava, s. 228.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kulttuurien museo: Kaukaa haettua, Helmi-Helminen-Nordberg (Arkistoitu – Internet Archive)
Helmi Helminen matkusti helmikuussa 1934 Bessarabiaan etsimään siellä sijainnutta otaksuttua Heikkilän suomalaiskylää ja hän lähetti seuraavat matkakirjeet Uusi Suomi-lehdelle:
- Bessarabiaan Heikkilää etsimään, Uusi Suomi, 14.02.1934, nro 43, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Bessarabia on murretutkijoiden ja kansatieteilijä-turistien muotimaa, mutta suomalaiskylää ei vain löydy, Uusi Suomi, 06.03.1934, nro 63, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Pelastakoon itsensä ken voi! Kevättulvat muuttavat Bessarabian liejuhaudaksi. Yöllinen matka nelipyöräisissä vankkureissa olkien, säkkien ja lammasnahkojen seassa,Uusi Suomi, 11.03.1934, nro 68, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||
