Heavenerin riimukivi
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Teksti liian lähellä alkuperäislähdettä, kerrottava omin sanoin. Monipuolisempi lähteistys auttaisi asiaa. Artikkeli myös lähestyy aihetta lehtijutun mielenkiinnon -herättely -taktiikan kautta. |
Heavenerin riimukivi on Heaverissa, Oklahomassa, Yhdysvalloissa sijaitseva riimukivi, jota on väitetty viikinkien kaivertamaksi viikinkiajalla. Tieteellistä näyttöä asiasta ei kuitenkaan ole.[1]
Kaiverruksia ei ole voitu esimerkiksi radiohiiliajoittaa. Seudulta ei ole myöskään löydetty mitään viikinkiesineistöä tai varsinaisia jälkiä viikinkien läsnäolosta alueella. Viikinkien riimukiviksi epäiltyjä kiviä on löydetty muualtakin Yhdysvaltojen sisämaasta. Osa näistä riimukivistä, kuten Minnesotasta löytynyt Kensingtonin riimukivi, on todettu väärennöksiksi, ja osan aitoudesta tutkijat kiistelevät.[1]
Kiven tutkimushistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paikalliset alkuperäisasukkaat, choctaw't, löysivät kaiverretun kiven jo 1830-luvulla. Oklahoman eurooppalaissukuinen väestö kutsuikin kiveä ”intiaanikiveksi” vuosikymmenten ajan, koska yleinen ajatus oli se, että kirjaimien oli pakko olla Amerikan alkuperäiskansojen tekemiä.[1]
Erään teorian mukaan viikingit olisivat kaivertaneet riimukirjaimet Heavenerin kiveen noin vuoden 1000 paikkeilla. Teorian mukaan viikingit olisivat tulleet näin kauas Yhdysvaltain sisämaahan Poteau-jokea, Arkansas-jokea ja Mississippi-jokea pitkin Meksikonlahdelta. Teorian pääasiallinen kehittäjä oli historioitsija Gloria Farley (1916–2006). Moni tutkija pitää Farleyn väittämiä perättöminä. Farley löysi kiven vuonna 1928 ja tutki kirjaimia suurimman osan elämästään. Hän sai apua tutkimuksiinsa monilta viikinkitutkijoilta, geologeilta ja epigraafikoilta eli piirtokirjoitusten tutkijoilta. Farley oli yhteydessä muun muassaa arvostettuun Smithsonian-instituuttiin. Instituutin tutkijat olivat tehneet tutkimuksia alueella jo vuonna 1923 ja todenneet, että todennäköiset riimukirjaimet edustavat skandinaavista kieltä. Tarkasta määrityksestä on epäselvyyttä. Kivessä lukee asiantuntijoiden mukaan joko gnomedal tai glomedal, eli jokin 'laakso'.[1]
Instituutti ei ottanut kantaa siihen, kuka kirjaimet on kiveen kaivertanut ja milloin. Myöhemmin puistosta, jossa kivi on, löytyi vielä kaksi kiveä lisää. Niihin on myös kaiverrettu riimukirjoitusta muistuttavaa merkistöä. Näitä kaiverruksia tutkijat eivät kuitenkaan kyenneet kääntämään. Farley kirjoitti vuonna 1994 ilmestyneessä kirjassaan In Plain Sight: Old World Records in Ancient America, että ”alan olla siinä uskossa, että kiven symbolit olisivat merkki viikinkien vierailusta alueella ennen Kristoffer Kolumbusta”. Hän nimesi kiven uudelleen Heavenerin riimukiveksi.[1]
Farleyn teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Farley etsi todisteita sen tueksi, että viikingit olisivat käyneet Pohjois-Amerikassa asti. Viikinkien asuttama L’Anse aux Meadowsin alue löydettiin 1960-luvulla Farleyn aloitettua varsinaisen tutkimustyönsä 1950-luvun tietämillä. Farley pyrki keräämään todistusaineistoa myös sen tueksi, että viikingit olisivat pystyneet taittamaan pitkiäkin matkoja matalia jokivesiä pitkin pitkäveneillä eli niin sanotuilla viikinkilaivoilla. ”Viikinkisaagat paljastivat, että Grönlantia asuttaneet viikingit pyrkivät asuttamaan myös Amerikan itärannikon vuosien 1002–1010 välillä”, Farley kirjoittaa kirjassaan.[1]
Farley esitti, että viikingit olisivat matkanneet jokia pitkin syvälle sisämaahan Heavenerin seudulle Meksikonlahdelta. Mississippi-joen nykyiseltä suulta New Orleansista on vähintään noin tuhannen kilometrin ajomatka Heavenerin riimukivelle, kun kuljetaan mahdollisimman läheltä jokien rantoja. Tuhat vuotta sitten viikinkiajalla, ennen ihmisen harjoittamaa ympäristön muokkausta, joet ovat kulkeneet varmasti hieman eri reittiä kuin nykyisin. Farley näki, että viikingit olisivat jatkaneet matkaansa Kanadan Newfoundlandin saarelta etelään Yhdysvaltain itärannikkoa pitkin aina Floridan eteläkärkeen saakka ja sieltä Meksikonlahdelle. Meksikonlahdelle päästyään viikingit olisivat suunnanneet Mississippi-joen suulle ja sieltä sisämaahan. Jotta reitti olisi osunut nykyisen Heavenerin alueelle, olisi viikinkien täytynyt suunnata Mississippi-joelta sen sivujoelle, Arkansas-joelle ja lopulta Arkansasin sivujoelle, Poteau-joelle.[1]
Poteau virtaa nykyisin hieman yli kymmenen kilometrin päässä Heavenerin riimukivestä. Ei tiedetä, missä joki on kulkenut viikinkiaikana.[1]
Teorian vastustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ainoana pitävänä todisteena viikinkien käynnistä Pohjois-Amerikassa voidaan edelleen pitää vain L’Anse aux Meadowsin raunioita. Moni tutkija pitääkin Farleyn väittämiä perättöminä. Durhamin yliopiston viikinkitutkija Lyle Tompsen on tutkinut Heavenerin riimukiveä ja todennut, että sen väitetty muinaishistoriallinen tausta on ongelmallinen. Tompsenin mukaan kaiverrusten kielellinen tausta on myös ristiriitainen. Hän uskoo, että kaiverruksien takana olisi seudulla 1800-luvulla elänyt ruotsalainen siirtolainen.[1]
Oklahomassa toimivan Spiro Mounds Archaeological Center -kaivausmuseon johtaja, arkeologi Dennis Peterson on todennut, että Heavenerin riimukiven kirjaimet eivät voi olla viikinkien käsialaa, ja että ne edustavat vanhan futharkin ja nuoremman futharkin sekoitusta. Hänen mukaansa Pohjois-Euroopassa opetettiin vielä 1800-luvulla futharkia samalla tavoin kuin vaikka latinaa. Hän uskoo, että joku Oklahomaan päätynyt oppi joskus futharkia koulussa ja teki Heavenerin kiveen sitten kaiverruksen.[1]