Käymäjärven kivi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Käymäjärven kiven merkit Pierre Louis Maupertuiksen piirtämänä vuonna 1737.

Käymäjärven kivi on Pohjois-Ruotsin Norrbottenissa Pajalan kunnan Käymäjärven kylällä Vinsavaaran luoteispäässä sijaitseva kivi. Kiven pinnassa on havaittavissa jälkiä, joiden on tulkittu muistuttaneen riimukirjoitusta. Nykytutkimuksen valossa kyseessä on erikoinen luonnonmuodostuma.[1]

Ensimmäiset tiedot kivestä löytyvät Olof Rudbeckin (1630–1702) teoksesta Atlantica (1689). Teoksen mukaan kivessä on kolme kruunua ja tulkitsematonta kirjoitusta. Nykyisin kruunuja ei ole havaittavissa. Saamelaiset ja muut paikalliset asukkaat pitivät kiveä viestinä esi-isiltään. 1700-luvulla Maupertuiksen mukaan lappalaiset olivat jopa arvelleet kiven sisältäneen kaiken heiltä puuttuvan tiedon.[2]

Muita kivestä kirjoittaneita tutkijoita ovat Eric Brunnius (1706–83) teoksessaan Tornion kaupungista ja sen lähipitäjistä (De urbe Torna, 1731) ja Anders Celsius (1701–1744). Käydessään seudulla astemittausretkellä Celsius ja Pierre Louis Moreau de Maupertuis[3] tutustuivat kiveen 11. huhtikuuta 1737. Celsius, joka oli myös runologi (riimukirjoitusten tutkija), katsoi, että kirjoitus ei ole ainakaan skandinaavista riimukirjoitusta. Molemmat kirjasivat merkit ylös, ja Celsius raportoi löydöstä Royal Societylle ja Maupertuis muun muassa Preussin kuninkaalliselle tiedeakatemialle vuonna 1747.[2] Maupertuisin mukaan eläinten tapaan asuvilla lappalaisilla ei olisi voinut olla mitään muistiinmerkitsemisen arvoista tai taitoa sellaiseen, joten jos uurteet olisivat kirjoitusta, niiden olisi täytynyt olla varhaisemman ja lämpimämmän ilmaston sivilisaation tuotetta.[1]

Herva ym. pitävät historiassa Käymäjärven kivestä käytyä keskustelua osoituksena Lapin eksotisoimisesta ja kolonialisoimisesta. Alueeseen on liitetty odotuksia aarteista, jotka ovat joko materiaalisia tai symbolisia, kuten kivi varhaisimpana tunnettuna merkkinä kirjoitetusta kielestä.[1]

Vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa kiven kuviot on osoitettu luonnonmuodostumiksi. Tutkimuksen teki Oulun yliopiston arkeologian ja historian tutkijaryhmä, jota johti arkeologian professori Vesa-Pekka Herva, ja tutkimuksen julkaisi Cambridge Archaeological Journal.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Herva, Vesa-Pekka; Ikäheimo, Janne; Enbuske, Matti; Okkonen, Jari: Alternative Pasts and Colonial Engagements in the North: The Materiality and Meanings of the Pajala ‘Runestone’ (Vinsavaara Stone), Northern Sweden. Cambridge Archaeological Journal, 1-16, 2.5.2018.
  2. a b Käymäjärven merkillinen kivi Pekonen, Osmo, Tieteessä tapahtuu 1/2005. (pdf)
  3. Lapinkävijät.fi
  4. Ikivanha Käymäjärven kivimysteeri ratkesi: Sivilisaation alkukodin todisteena pidetyt ”riimut” olivatkin luonnon muovaamia kulumia. Iltalehti 2.5.2018

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]