Pierre Louis Moreau de Maupertuis

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pierre Louis Moreau de Maupertuis
Pierre Louis Maupertuis Lapin-matkansa turkiksissa.
Pierre Louis Maupertuis Lapin-matkansa turkiksissa.
Syntynyt 1698
Saint-Malo
Kuollut 27. heinäkuuta 1759
Basel
Kansallisuus ranskalainen
Tutkimusala matematiikka, tähtitiede
Instituutti Ranskan tiedeakatemia
Oppilaat Émilie du Châtelet
Tunnetuimmat työt Astemittaus
Maupertuisin mittapisteet Lapissa. La Figure de la Terre (1738).
Pierre Louis Maupertuisin sekä retkikunnan muistomerkki Aavasaksalla, Ylitorniolla

Pierre Louis Moreau de Maupertuis (kastettu 28. syyskuuta 1698 Saint-Malo27. heinäkuuta 1759 Basel) oli ranskalainen matemaatikko ja tähtitieteilijä.

Tutkimusmatka Lappiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maupertuis oli Ranskan tiedeakatemian retkikunnan johtajana Tornionlaaksossa vuosina 1736–1737. Retkikunta mittasi yhden asteen suuruisen meridiaaninkaaren todellista pituutta maastossa (astemittaus). Tarkoituksena oli selvittää, onko maapallo navoiltaan litistynyt vai ei. Toinen vastaavanlainen retkikunta lähetettiin päiväntasaajalle nykyisen Ecuadorin valtion alueelle.

Mittausten eteläisin piste oli Alatornion kirkon torni ja pohjoisin Kittisvaara Pellossa. Muita pisteitä olivat muun muassa Pullinkivaara Svansteinin (Turtolan) kylällä, Niemivaara Pellon kunnassa sekä Aavasaksa Ylitorniolla.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maupertuis oli Ranskan akatemian jäsen ja sen kahdeksannen oppituolin haltija vuodesta 1743 alkaen. Hän oli Émilie du Châtelet’n geometrian opettaja ja myös rakastaja.[1]

Maupertuis oli myös biologian varhainen teoreetikko, eritoten teoksessaan Vénus physique (1745), suom. 2017.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osmo Pekonen on tehnyt väitöskirjatutkimuksen Maupertuis’n retkikunnan matkasta. Hän käsittelee erityisesti retkikunnan kartografia ja kronikoijaa, Ranskan tiedekatemian kirjeenvaihtajajäsentä pappi Réginald Outhieria (1694-1774).[2]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lettres

Maupertuis’n tärkeimpiä teoksia:

  • Sur la figure de la terre (Pariisi, 1738)
  • Discours sur la parallaxe de la lune (Pariisi, 1741)
  • Discours sur la figure des astres (Pariisi, 1742)
  • Eléments de la géographie (Pariisi, 1742)
  • Lettre sur la comète de 1742 (Pariisi, 1742)
  • Astronomie nautique (Pariisi, 1745 ja 1746)
  • Vénus physique (Pariisi, 1745)
  • Essai de cosmologie (Amsterdam, 1750).

Hänen kootut teoksensa julkaistiin vuonna 1752 Dresdenissä ja vuonna 1756 Lyonissa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ekeland, Ivar: Paras mahdollisista maailmoista: Matematiikka ja kohtalo. (Alkuteos: Le meilleur des mondes possibles: Mathématiques et destinée, 2000.) Suom. Susanna Maaranen. Esipuheen laatinut Osmo Pekonen. Helsinki: Art House, 2004. ISBN 951-884-306-6.
  • Pekonen, Osmo: La rencontre des religions autour du voyage de l'abbé Réginald Outhier en Suède en 1736-1737. Rovaniemi: Lapland University Press, 2010. ISBN 978-952-484-390-4.
  • Pekonen, Osmo & Vasak, Anouchka: Maupertuis en Laponie. Pariisi: Hermann, 2014. ISBN 978-2-7056-8867-7.
  • Terrall, Mary: Maupertuis, maapallon muodon mittaaja. (Alkuteos: The man who flattened the Earth. Maupertuis and the Sciences in the Enlightenment, 2002.) Suom. Osmo Pekonen. Tornio: Väylä, 2016. ISBN 978-952-5823-97-4.
  • Pierre Louis Moreau de Maupertuis: Fyysinen Venus. (Alkuteos: Vénus physique, 1745.) Suom. Osmo Pekonen. Helsinki: Art House, 2017. ISBN 978-951-884-620-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.