Hanssin-Jukka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hanssin-Jukka
Douglas DC-2
Hanssin-Jukka entistettynä jatkosodan aikaisiin naamioväreihinsä.
Hanssin-Jukka entistettynä jatkosodan aikaisiin naamioväreihinsä.
Tyyppi matkustajakone
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Douglas Aircraft Company
Valmistusvuodet 1935[1]

Hanssin-Jukka oli Suomen ilmavoimien vuosina 1940–1955 käytössä ollut Douglas DC-2 -kuljetuskone. Kone siirrettiin purettuna Hämeenlinnaan vuonna 1959, jossa se toimi kahvilana[2] vuoteen 1981 asti. Vuoteen 2010 saakka kone oli varastoituna Tikkakoskella Ilmavoimien varastossa. Vuosina 2010–2011 Ilmasotakoulun Kilta kunnosti koneen vuoden 1944 asuun. Vuodesta 2015 lähtien kone on ollut näytteillä Hämeenlinnan Tuuloksessa Kauppakeskus Tuulosessa.[3][4]

Hankinta ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bensiinisäiliötä nostetaan Hanssin-Jukkaan syyskuussa 1941.

Kone rakennettiin Kaliforniassa niin, että se valmistui tammikuussa 1935. Koelentojen jälkeen se purettiin osiin ja laivattiin Hollantiin Fokkerille, missä se koottiin uudelleen. Valmistuttuaan se palveli KLM:n matkustajalentokoneena nimellä De Haan eli ”Kukko”. Vappuna 1935 se avasi KLM:n uuden reitin Amsterdam–Frankfurt-am-Main–Milano. Pian tämän jälkeen se siirtyi kaukolinjalle Amsterdam–Batavia, jonka päätepiste oli Hollannin Itä-Intiassa. Kyseessä oli tuolloin maailman pisin reittilento. Vuonna 1937 kone palasi takaisin Euroopan-reiteille, kun mainittua pitkää reittiä ryhdyttiin operoimaan DC-3 -koneilla. Varhaisina vuosinaan de Haan lensi KLM:lle 5 072 tuntia.[5]

Kone hankittiin Suomeen Ruotsissa järjestetyn keräyksen tuottamin lahjoitusvaroin. Vapaaehtoiset ruotsalaislentäjät toivat sen Hollannista Tukholmaan. Operaation vetäjä oli Carl Gustaf von Rosen.[5][6] SAABin tehtailla Trollhättanissa kone muunnettiin pommikoneeksi, ja siihen asennettiin myös kaksi konekivääriä, toinen kattoon ja toinen vasemmalle puolelle. 14.2.1940 von Rosen lensi koneen Tukholman Brommasta Turun ja Tampereen kautta Luonetjärvelle, mistä se lennettiin seuraavana päivänä Joroisiin. Tampereella suoritettujen lisämuutostöiden jälkeen von Rosen luovutti koneen 19.2. Lentolaivue 44:lle. Koneelle annettiin nimeksi Hanssin-Jukka. Nimi on peräisin Härmän häjyiltä, joskin nimeämisessä tapahtui erehdys, sillä oikea nimi olisi ollut Anssin-Jukka.[5]

Ennen talvisodan päättymistä kone ehti tehdä yhden pommituslennon aamuyöstä 1. maaliskuuta 1940, kohteenaan venäläisten lentotukikohta Suojärvellä, lentäjänään von Rosen. Paluumatkalla koneen toinen moottori rikkoutui, ja paluu suoritettiin yhdellä moottorilla. Rikkoutuneen moottorin korjaamiseen kului kolme viikkoa, ja tänä aikana sota oli jo ehtinyt päättyä.[7][8] Jatkosodan aikana koneella lennettiin muun muassa miehistökuljetuksia Saksaan koulutettavaksi, samoin Ranskaan ja Saksaan hakemaan Morane ja Messerschmitt Bf 109 -koneita.[9] Konetta käytettiin myös evakuointilentoihin rintamasairaaloista keskussotasairaalaan.[10] Historiallisesti merkittävän lennon kone teki 25.–27. maaliskuuta 1943, kun se kyyditsi ulkoministeri Henrik Ramsayn Berliiniin selittämään saksalaisille sitä, miksi Suomi oli tiedustellut Neuvostoliitolta mahdollisia rauhanehtoja.[11]

Sodan jälkeen kone kuljetti kahdesti, talvella 1946 ja joulukuussa 1947, marsalkka Mannerheimin saamaan sairaalahoitoa Tukholmaan. Muutoin koneella suoritettiin henkilö- ja tavarakuljetuksia sekä kartoituskuvauksia. Koneen julkinen jäähyväislento tapahtui 29.5.1955 Helsingin lentonäytöksessä, mutta sitä tarvittiin vielä seuraavana päivänä suorittamaan hengityshalvauspotilaan kuljetus Utista Helsinkiin.[12]

Kahvilana Hämeenlinnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanssin-Jukan lennettyä viimeisen lentonsa 1950-luvun puolivälissä se määrättiin romutettavaksi. Entinen lentomestari Osmo Rantala, joka toimi Hämeenläänin Metsästysseuran nuoriso-osaston puheenjohtajana, sai ajatuksen ostaa kone. Hän teki puolustusministeriön kanssa kaupat Hanssin-Jukasta ja ilmavoimien toisesta DC-2:sta, Isoosta-Antista, joka kuitenkin päätyi romutettavaksi. Hanssin-Jukan Rantala lahjoitti ampumaseuralle ajatuksenaan, että siitä tehtäisiin kaupunkilaisille nuorisokahvila, jonka tuotolla tuettiin seuran nuorisotyötä ja rahoitettiin uutta ampumarataa. Koska koneelle ei saatu lentolupaa siirtolentoon se purettiin osiin ja kuljetettiin Luonetjärveltä Hämeenlinnaan kolmella kuorma-autolla. Kuljetus saapui Hämeenlinnaan aprillipäiväksi 1959 ja koottiin talkoovoimin. Tässä yhteydessä koneeseen palautettiin vielä jäljellä olleet alkuperäiset moottorit.[2] Kone sisustettiin normaalilla kahvilakalustolla eli kevyillä pöydillä ja irtotuoleilla, koska se katsottiin toimivimmaksi. Seinille kiinnitettiin valokuvia ilmavoimien siihenastisesta kalustosta ja lyhyt tiivistelmä koneen värikkäistä vaiheista. Kahvilatoiminta lähtikin hyvin käyntiin. Koneelle teetettiin jopa oma turistiviiri ja hihamerkki, joita on molempia säilynyt runsaasti paikalla kahvila-aikana käyneiden kokoelmissa.lähde?

Hanssin-Jukka toimi 20. elokuuta 1959[2] lähtien vuoteen 1974 asti kahvilana, mutta 1970-luvulla kahvilatoiminta ei enää vetänyt väkeä, eikä Ampumaseuralla ollut varoja koneen kunnostamiseen. Kahvilatoiminta kuitenkin sinnitteli jotenkin, ajoittain satunnaisesti auki, aina vuoteen 1981 asti, jolloin se lopetettiin tappiota tuottavana.[13] Koska Hämeenlinnan kaupunkikaan ei ollut kiinnostunut suositun matkailunähtävyytensä kunnostuksesta, kone jäi säiden armoille, kunnes Karjalan lennoston kilta osti koneen Keski-Suomen ilmailumuseolle vuonna 1983.[14]

Entisöinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasotakoulun Kilta kunnosti koneen vuosina 2010–2011. Talkootyön lisäksi entisöinti maksoi noin 150 000 euroa. Siivet kunnosti Patria Kuoreveden tehtaallaan. Finnairin tekniikka korjasi moottorit museokuntoon. Koneen entisöinti valmistui syyskuun alkupäivinä 2011.[15] Kone entisöitiin jatkosodan aikaiseen kevään 1944 asuunsa.[13]

Näytteillä Tuuloksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanpuutteen vuoksi konetta ei saatu näytteille Keski-Suomen Ilmailumuseoon.[16] Vuoden 2015 alussa tehtiin 20 vuoden sopimus koneen sijoittamisesta matkailunähtävyydeksi Hämeenlinnan Tuulokseen Kauppakeskus Tuulosen yhteyteen tehtyyn hangaariin. Kone pysyy Sotamuseon omaisuutena ja sen esilläpidosta Tuuloksessa vastaa Hanssin-Jukan Perinneyhdistys ry. Kone kuljetettiin puolustusvoimien logistiikkalaitoksen lavetilla Tuulokseen 9. kesäkuuta 2015.[17]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [1][18]

Yleiset ominaisuudet

  • Matkustajat: 14
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&018.090000018,9 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&025.090000025,9 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.09000004,9 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&087.024000087,24 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&05980.&&&&005 980 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&08425.&&&&008 425 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Wright Cyclone SGR-1820F-5 -9-sylinteristä tähtimoottoria; &&&&&&&&&&&&0652.&&&&00652 kW (&&&&&&&&&&&&0875.&&&&00875 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0340.&&&&00340 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0300.&&&&00300 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01600.&&&&001 600 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&06850.&&&&006 850 m

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrossista Pilatukseen. Saarijärvi: Keski-Suomen Ilmailumuseo, 2010. ISBN 9789529998920.
  • Hyvärinen, Antti; Juutinen, Tapio; Klemettinen, Juha & Partonen, Kyösti: Kolmosten siivillä. DC-2 ja DC-3 -lentokoneet Suomessa., s. 272. Vantaa: Suomen ilmailumuseosäätiö, 2016. ISBN 978-951-98492-2-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Martti Heikkinen, Hanssin-Jukasta nähtävyys, Helsingin Sanomat 11.11.2010 sivu A 8
  2. ↑ a b c Sarotie, Erkki: Hanssin-Jukka ([vanhentunut linkki]) Hämeenläänin Metsästysseuran. Arkistoitu 2.5.2013. Viitattu 1.9.2015.
  3. ↑ Timo Leponiemi: Hanssin-Jukka valmis laskeutumaan kauppakeskuksen vitriiniin 20.1.2015. Yle Uutiset. Viitattu 15.6.2015.
  4. ↑ Timo Leponiemi, Liisa Leinonen: Suomen ilmavoimien entisöity rahtikone Hanssin-Jukka palasi kesäyössä takaisin Hämeenlinnaan 9.6.2015. Yle Uutiset. Viitattu 15.6.2015.
  5. ↑ a b c Hyvärinen et al. 2016, s. 138–139.
  6. ↑ Storgårds, Harald: Hanssin-Jukka ostettiin ruotsalaisten avulla. Helsingin Sanomat 12.11.2010, s. C 12.
  7. ↑ Hyvärinen et al. 2016, s. 139–140.
  8. ↑ Ilmavoimien ensimmäinen kuljetuskone entisöidään Yle.fi. 15.6.2010. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 15.6.2010.
  9. ↑ Hyvärinen et al. 2016, s. 142–143.
  10. ↑ Ilmavoimien ensimmäinen kuljetuskone entisöidään Tikkakoskella, Puolustusvoimat.fi[vanhentunut linkki], viitattu 15.11.2010 (Artikkeli arkistopalvelussa)
  11. ↑ Hyvärinen et al., 2016, s. 143.
  12. ↑ Hyvärinen et al., 2016, s. 147–148.
  13. ↑ a b Hyvärinen et al., 2016, s. 150.
  14. ↑ Karjalan lennoston Kilta (Internet Archivessa, tallennettu 16.4.2007) Puolustusvoimat. Arkistoitu 16.4.2007. Viitattu 1.9.2015.
  15. ↑ Hanssin Jukan entisöintityö on valmis Jyväskylän Tikkakoskella,[vanhentunut linkki] Hs.fi, viitattu 8.9.2011 (Artikkeli arkistopalvelussa)
  16. ↑ Harju, Jukka: Ilmavoimien ensimmäinen kuljetuskone pääsee pienen kauppakeskuksen isoon vitriiniin (digitilaajilla) Hs.fi. 22.2.2015. Arkistoitu . Viitattu 1.9.2015.
  17. ↑ Hanssin-Jukka on Tuulosessa hameensanomat.fi. Arkistoitu 22.7.2015. Viitattu 20.7.2015.
  18. ↑ Heinonen & Valtonen 2010, s. 139–140

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Hämäläinen: Douglas DC-2 Hanssin-Jukka: The History of Finland's Air Force One (Minerva 2012)
  • Hyvärinen, Antti; Juutinen, Tapio; Klemettinen, Juha & Partonen, Kyösti: Kolmosten siivillä. DC-2 ja DC-3 -lentokoneet Suomessa., s. 272. Vantaa: Suomen ilmailumuseosäätiö, 2016. ISBN 978-951-98492-2-5.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hanssin-Jukka&oldid=21687247”