Haapajoki (Pieksämäki)
| Haapajoki | |
|---|---|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Etelä-Savo, Pohjois-Savo |
| Kunnat | Pieksämäki, Suonenjoki |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Pieksäjärven valuma−alue (14.79) |
| Pinta-ala | 271,15 km² [1] |
| Järvisyys | 14,04 % [1] |
| Pääuoman pituus | 51 km [2] |
| Pääuoman osuudet | Sikosalmi ←Leväjärvi ←Kutujärvi ←Kutujoki ←Haapajärvi ←Haapajoki ←Pieksänjärvi ←Surnuinjoki ←Kirkko−Surnui ←Surnuinvälijoki ←Pohjois−Surnui |
| Yhtyy | Rautalammin reitti |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Pieksänjärvi, Partaharju [3] |
| Laskupaikka | Haapajärvi, Suontee [4] |
| Esteet |
Haapakosken vesivoimalaitos, luusuan pohjapato |
| Sivu-uomat |
Pentlamminjoki, oja Soukkasesta, Rajapuro, Kotapuro, oja Korvaslammesta |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 118,9 m [3] |
| Laskukorkeus | 102,1 m [4] |
| Korkeusero | 16,8 m |
| Pituus | 11 km [2] |
| Keskivirtaama | 1,8 m³/s (MQ) [5] |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Haapajoki on Etelä-Savon Pieksämäellä ja Pohjois-Savon Suonenjoella virtaava 11 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa Pieksäjärven valuma-alueen pääuoman keskijuoksun.[2][3][4]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joki on Pieksänjärven laskujoki, joka alkaa järven itäpään Vemmellahdesta. Heti joen niskalla sijaitsee pohjapato, jolla säännöstellään järven vedenpinnan korkeutta. Jo 700 metrin jälkeen joki laajenee pieneksi Mykänlammeksi (2 ha), jolla on Pieksänjärven kanssa sama vedenpinnan korkeus. Joki virtaa eteenpäin 1,6 kilometriä laskien välillä matalaan ja kasvustoiseen Kaihlasen (37 ha) lintujärveen. Joella on ollut pudotusta tähän asti 1,3 metriä. Järven itärannassa lahti kapenee luusuaksi ja jatkaa Haapajokena kohti itää. Ennen Savon rataa joki laskee kivisenä Hukankoskena alas alittaen samalla Haapakoskelle johtavan tien sillan. Radan jälkeen joki kaartaa kohti pohjoista, jonka suunnan se säilyttää loppuun asti. Puolitoista kilometriä alempana joki kääntyy Kornin kohdalla lyhyeksi matkaa kohti koillista. Siinä kohdassa joki läpäisee hiekkakankaan jatkaen tämän jälkeen kohti pohjoista. Joen varret ovat tiheään ojitettua ja ojat on johdettu suoraan jokeen. Joessa on Kuivalansuon jälkeen lyhyt koski. Kuivalan kulmakunnan kohdalla joki virtaa mutkitellen suoalueen läpi. Joen länsirannat ovat luonnonsuojelualuetta. Sitten joki alittaa Savon radan toistamiseen ja oikaisee Laholinnansuon läpi Haapakosken kylään. Siellä joki kohtaa tehdasmaisen miljöön ja jokeen rakennetun padon ja vesivoimalaitoksen. Joki haarautuu kahdeksi uomaksi, jotka yhtyvät toisiinsa tehdasalueen jälkeen. Kylän jälkeen jokeen yhtyy vasemmalta ja luoteesta laskeva Pentlamminjoki [6]. Haapajokea seuraa nyt Suonenjoen kuntaraja, ja samalla maakuntaraja, niin, että Pieksämäen kaupungille kuuluu joen läntinen ranta ja Suonenjoelle sen itäinen ranta. Viimeinen kaksi kilometriä joki suuntaa koillisen kautta Haapajärven (182 ha) eteläpäähän. Joki ohittaa matkallaan sinne yhdystien 16199 ja Savon radan.[3][4][7][8]
Hydrologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haapajoen virtaamat vaihtelevat vuodenaikojen mukaan suuresti. Pieksänjärven vedenpinnan laskun jälkeen joen luusuaan rakennettiin pohjapato, jolla järven vedenpintaa on säännöstelty. Suuri järvi tasaa vedenjuoksun suuria vaihteluja, mutta kuivana kautena pohjapadosta ei päästetä yli vettä enempää, jotta vedenpinnan korkeuden tavoite saavutetaan. Kevättulva alkaa yleensä huhtikuun alussa, jolloin Pieksänjärven vedenpinta kohoaa. Joen luusuan lähtövirtaamaksi kesä-elokuussa on simuloitu vuosina 1996–2006 noin 2,2 kuutiometriä sekunnissa, mikä on ollut puoli kuutiometriä sekunnissa vähemmän kuin vuosina 1977–1995. Vesihallituksen vuonna 1980 julkaisemassa Koski-inventoinnissa ilmoitetaan joen alajuoksulla keskivirtaamaksi (MQ) 1,8 kuutiometriä sekunnissa [5].[6]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen vesi on latvaosuudellaan samanlaista kuin Pieksänjärven vedenlaatu. Joki on ollut etenkin Mykänlammessa ja Kaihlasessa loppukesällä umpeen ruohottunutta. Luusuan alapuolelle on vuosia laskettu Vaalialan jätevedenpuhdistamon vesiä. Vuosina 2000–2006 olivat ravinnepitoisuudet kokonaisfosforin osalta 24,5 mikrogrammaa ja kokonaistypen osalta 533 mikrogrammaa litrassa vettä. Joen positiivinen kehitys on seurannut Pieksänjärven kunnostuksen tuloksia. Joen fosforipitoisuus on vähentynyt 1980-luvulta vuoteen 2006 noin 30 %. Haapajoessa elää pääasiassa hauki, ahven ja särki. Niiden lisäksi esiintyy lahna ja säyne.[8][6]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haapajoen virtaukseen kajottiin, kun Haapakoskelle perustettiin Haapakosken Tehdas, joka toimi vuosina 1842–2010. Tehdas valmisti alkujaan rautaa järvimalmista ja tarvitsi siihen vesivoimaa Haapakoskesta.[9] Haapajoen niskalla Pieksänjärven pohjapadon kohdalla on koskessa 2,0 metrin pudotus, mutta sitä ei ole hyödynnetty muuten kuin säännöstelyyn. Sen sijaan Haapakoskella on Haapakoskessa 6,5 metrin pudotus, joten siihen rakennettiin vuonna 1904 pato vesivoiman saamiseksi ja myös vesivoimalaitos sähkön tuottamiseksi.[5]
Vesistösuhteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haapajoki sijaitsee Kymijoen vesistöalueessa (14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Pieksäjärven valuma-alueella (14.79), jossa se muodostaa Haapajoen alueella (14.792) pääuoman keskiosuuden.[7] Haapajoki muodostaa valuma-alueen pääuoman keskijuoksun. Se on 11 kilometriä pitkä, kun pääuoman pituus on 51 kilometriä.[2] Ennen Kaihlasta yhtyy jokeen kahden pienen lammen yhteiset suo-ojat. Kaihalseen laskee suo-ojien johto-oja Korvaslammesta (34 ha). Sitten Hukankosken jälkeen tulee etelästä virtaava Kotapuro ja sitten rinnakkain virtaava Rajapuro. Ne yhtyvät oikealta puolelta Haapajokeen. Laholinnansuolla tulee lounaasta Soukkasesta (21 ha) alkava oja, jonka valuma-alueella sijaitsee myös Mäkilampi (4 ha). Heti Haapakosken jälkeen yhtyy luoteesta virtaava Pentlamminjoki [6]. Sen valuma-alueella sijaitsevat esimerkiksi Vuorinen (23 ha), Pentlampi (2 ha), Kylmäpuron varresta Tulilampi (2 ha), Pentlamminjoen latvoilla sijaitsevat Jouhteninen (25 ha), Maijoo (15 ha) ja Suurijärvi (56 ha).[3][4][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b c d Pieksänjärven valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 25.10.2023.
- ↑ a b c d e Haapajoen niska, Pieksämäki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 26.9.2023.
- ↑ a b c d e Haapajoen joensuu, Suonenjoki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 26.9.2023.
- ↑ a b c Koski-inventointi, s. 81–82. raportti 188. Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b c d Kanninen, Suvi: Pieksämäen Haapajoen kunnostuksen tarveselvitys (PDF) (raportti, osa 1, s. 1–7) 2011. Etelä-Savon ympäristökeskus. Viitattu 26.10.2023.
- ↑ a b c Pieksäjärven valuma-alue (14.79) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.10.2023.
- ↑ a b Keinonen, Juhani: Haapajoki (melontaohje) kanoottiseura.fi. 2010. Pieksämäki: Pieksämäen Kanoottiseura ry.. Viitattu 26.10.2023.
- ↑ Haapakoski (kyläyhdistys) pmkhaapakoski.fi. Pieksämäki: Pieksämäen Haapakosken kyläyhdistys. Viitattu 26.10.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Huttunen, Antti: Haapajoki–Kutujoki -melontareitti Suonenjoella ja vähän Pieksämäelläkin (melontakokemus, valokuvia), 8.8.2016
- Haapajoen kunnostus, Pieksämäen lehti