HMS Algerine
| HMS Algerine | |
|---|---|
 HMS Algerine |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Harland and Wolff, Belfast, Pohjois-Irlanti |
| Kölinlasku | 15. maaliskuuta 1941 |
| Laskettu vesille | 22. joulukuuta 1941 |
| Palveluskäyttöön | 24. maaliskuuta 1942 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 15. marraskuuta 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 850 t |
| Pituus | 68,58 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 10,82 m |
| Syväys | 2,59 m |
| Koneteho | 2 000 shp |
| Nopeus | 16,5 solmua |
| Miehistöä | 85 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 x 4" (102 mm) QF Mk V -ilmatorjuntatykki 4 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä |
HMS Algerine (viirinumero J213) Britannian Kuninkaallisen laivaston Algerine-luokan miinanraivaaja toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Algerine-luokka (miinanraivaaja)
Alus tilattiin 15. marraskuuta 1940 Harland and Wolffin telakalta Belfastista Pohjois-Irlannista, missä köli laskettiin 15. maaliskuuta 1941 telakkanumerolla 1132[1]. Alus laskettiin vesille 22. joulukuuta.[2] ja se valmistui 12. maaliskuuta 1942.[3]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Algerine liitettiin palvelukseen oton jälkeen maaliskuussa 1942 12. Miinanraivaajalaivueeseen. Alus siirtyi 12. maaliskuuta tyyppihyväksyntään, joiden päätyttyä 24. maaliskuuta Tobermoryyn koulutettavaksi sekä valmistautumaan miinanraivaustehtäviin. Koulutuksen päätyttyä alus siirtyi huhtikuussa Port Edgariin harjoittelemaan miinanraivausta Forthin alueella.[2]
Toukokuussa alus siirtyi Harwichiin, jossa se liitettiin 9. miinanraivaajalaivueessa ennen 12. laivueen perustamista. Alus raivasi laivueen mukana itärannikon laivareiteillä taatakseen turvallisen meriliikenteen Thamesin suistossa.[2]
Syyskuussa perustettiin 12. miinanraivaajalaivue, johon Algerine sai määräyksen valmistautua siirtymään laivueenjohtajana Välimerelle tukemaan Pohjois-Afrikan maihinnousua. Alus liittyi lokakuussa laivueeseensa, jonka muodostivat HMS Acute, HMS Alarm, HMS Albacore ja HMS Cadmus. Alus jäi 22. lokakuuta kotimaahan rikottuaan propellinsa miinanraivauksen aikana muiden laivueen alusten aloittaessa matkansa Gibraltarille. Se palasi 26. lokakuuta telakalta, minkä jälkeen se liittyi saattueeseen KMF1 Oraniin liittyäkseen laivueeseensa.[2]
Algerine raivasi 8. marraskuuta laivueen mukana BAKER rannalle menevien alusten edellä. Alus hinasi seuraavana päivänä ilmahyökkäyksessä vaurioituneen hävittäjä HMS Cowdrayn matalikolle.[2]
Miinanraivaaja määrättiin 10. marraskuuta laivueineen sukellusveneentorjuntapartioon Algerin edustalle, josta se palasi 13. marraskuuta. Se aloitti matkansa Bougieen maihinnousua tukeviin miinanraivaustehtäviin (operaatio Perpetual).[2]
Algerine ja Alarm joutuivat 15. marraskuuta Italian laivaston sukellusveneen R.Smg. Ascianghin hyökkäyksen kohteeksi, jolloin Algerine upposi torpedon osuttua vieden mukanaan kaikki upseerit sekä 80 miehistönjäsentä. Alarm sekä ilmatorjunta-alus HMS Pozaerica pelastivat uppoavan aluksen 32 eloonjäänyttä, joista 24 kuoli myöhemmin saamiinsa vammoihin[4].[2]
Päälliköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen ainoana päällikkönä oli komentajakapteeni Wilfrid Alan Cooke 11. marraskuuta 1941 alkaen aluksensa tuhoon saakka 15. marraskuuta 1942, jolloin hän sai surmansa.[4].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Williams, Jack: The Algerines - Fleet Minesweepers of the Royal Navy 1942–1961. Blackpool, Englanti: omakustanne, 1995. ISBN 0-9523141-1-8 (englanniksi)
- Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (englanniksi)