Tämä on lupaava artikkeli.

HMS Acheron (H45)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta A-luokan hävittäjästä. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Acheron
Aluksen vaiheet
Rakentaja John I. Thornycroft and Company, Woolston, Hampshire
Kölinlasku 29. lokakuuta 1928
Laskettu vesille 18. maaliskuuta 1930
Palveluskäyttöön 13. lokakuuta 1931
Poistui palveluskäytöstä uponnut 17. joulukuuta 1940
Tekniset tiedot
Uppouma 1 350 t (standardi)
1 773 t (maksimi)
Pituus 98,4 m
Leveys 9,83 m
Syväys 3,73 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 35,25 solmua
Miehistöä 138
Aseistus
Aseistus 4 × 4,7″/L45 QF Mk IX -tykkiä CP Mk XIII -asennuksena
2 × QF 2 naulan Mk II -ilmatorjuntatykkiä
8 × 21″ (533 mm) torpedoputkea

HMS Acheron (viirinumero H45) oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1930 palvelukseenotettu A-luokan hävittäjä, joka tilattiin osana vuoden 1927 laivasto-ohjelmaa. Se palveli uransa alun Välimerellä ja sen jälkeen koululaivana Britteinsaarilla. Toisessa maailmansodassa alus osallistui muun muassa taisteluun Norjasta. Se upposi 17. joulukuuta 1940 osuttuaan miinaan ilmapommituksessa saatujen vaurioiden korjausten jälkeisessä koejossa.[1]

Pääartikkeli: A-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 29. toukokuuta 1928 John I. Thornycroft and Companyltä Woolstonista osana vuoden 1927 laivasto-ohjelmaa ja sen köli laskettiin 29. lokakuuta 1928. Alus laskettiin vesille 18. maaliskuuta 1930 ja se otettiin palvelukseen 13. lokakuuta 1931.[2] Alukselle asennettiin valmistusvaiheessa kokeelliset Thornycroftin korkeapainekattilat, ja se kärsi niiden aiheuttamista teknisistä ongelmista koko uransa ajan.[3]

Acheron aloitti Atlantin laivaston mukana koeajot, jotka päättyivät 14. kesäkuuta 1932. Alus siirrettiin koeajojen aiheuttamia muutostöitä varten telakalle. Alus palasi palvelukseen 19. lokakuuta Välimeren laivaston 3. hävittäjälaivueessa, johon se oli määrätty 29. elokuuta. Alus palveli laivueessa vuoden 1935 alkuun, jolloin se siirrettiin telakalle.[3]

Alus palasi palvelukseen 3. hävittäjälaivueeseen lokakuussa, kunnes se vaihtoi miehistöä HMS Wessexin kanssa 3. joulukuuta. Acheron palasi Britteinsaarille ja saapui 17. kesäkuuta 1936 Portsmouthiin telakalle. Alus palasi palvelukseen 24. kesäkuuta ja oli koeajoissa 17. heinäkuuta 1936 – 8. helmikuuta 1937. Koeajojen päätyttyä alus korvasi HMS Ambuscaden laivaston torpedo- ja miinasodankäyntiin erikoistuneessa yksikössä Whale Islandilla HMS Vernonissa, missä se palveli aina lokakuuhun saakka. Palvellessaan Vernonissa alukselle asennettiin kesä-heinäkuussa Rosythissa kaikuluotain.[3]

Acheron kolaroi 1. marraskuuta 1937 proomun kanssa Portsmouthin satamassa, ja sen vasempaan kylkeen tuli vesirajan yläpuolelle lähes seitsemän metrin reikä. Alus siirrettiin Portsmouthin telakalle korjattavaksi, ja se palasi palvelukseen 6. joulukuuta. Alus jäi Portsmouthiin partioalukseksi, kunnes se siirrettiin maaliskuussa 1938 telakalle modernisoitavaksi. Alus palasi palvelukseen vasta 1. joulukuuta, ja vuoden 1939 alussa se vapautti HMS Windsorin tykistökoululaivana Vernonissa.[3]

Toisen maailmansodan syttyessä alus oli telakalla huollettavana, mutta se liitettiin muodollisesti sisaralustensa, lukuun ottamatta HMS Activea, kanssa muodostettavaan 18. hävittäjälaivueeseen Englannin kanaalin läntisen kulkureitin alaisuuteen (engl. Western Approach). Alus liittyi palvelukseen palattuaan laivueeseensa lokakuussa.[4]

Acheron siirrettiin 12. joulukuuta Portsmouthin telakalle koneremonttia varten. Alus määrättiin maaliskuussa 1940 Kotilaivaston 16. risteilijäviirikköön, johon se liittyi Scapa Flow’ssa koeajojen päätyttyä 23. maaliskuuta. Alus siirtyi huhtikuussa laivueen mukana valvomaan luoteista kulkureittiä sekä Pohjanmerta.[2]

Taistelu Norjasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Taistelu Norjasta

Acheron määrättiin 9. huhtikuuta Saksan hyökättyä Norjaan suojaamaan saattueita ja laivasto-osastoja, jotka osallistuisivat Norjan maihinnousuihin. Alus suojasi 17. huhtikuuta operaatio Sickleen osallistuvia risteilijöitä HMS Galatea, HMS Arethusaa, HMS Carlislea ja HMS Curacoa yhdessä HMS Arrow’n kanssa. Se lähti 18. huhtikuuta paluumatkalle osaston saavuttua perille Åndalsnesiin.[2]

Acheron purjehti 24. huhtikuuta Rosythista yhdessä risteilijöiden HMS Manchesterin, HMS Birminghamin ja HMS Yorkin sekä hävittäjien Arrow’n ja HMS Griffinin kanssa viemään täydennysjoukkoja Namsosiin. Acheron lähti paluumatkalle 26. huhtikuuta.[5]

Alus suojasi 29. huhtikuuta lentotukialus HMS Gloriousta Scapa Flow’sta Åndalnesin evakuointien aikana. Seuraavana päivänä alus tuki Namsosin taisteluita yhdessä HMS Antelopen ja HMS Beaglen kanssa. Se palasi 1. toukokuuta Gloriousin suojaksi. Acheron suojasi 31. toukokuuta yhdessä HMS Ardentin, HMS Acastan, HMS Highlanderin ja HMS Dianan kanssa lentotukialuksia Glorious ja HMS Ark Royal Scapa Flow’sta Norjaan noutamaan loppuja evakuoitavia (operaatio Alphabet). Evakuointiosasto lähti paluumatkalle 2. kesäkuuta. Acheron kuului Group II:een, jossa se suojasi Ark Royalia.[2]

Loppupalvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saattue- ja partiotehtäviin alus palasi 9. kesäkuuta Norjan rannikolla käytyjen taisteluiden päätyttyä. Alukselle asennettiin 21. kesäkuuta kolmen tuuman ilmatorjuntatykki ilmatorjunnan parantamiseksi. Alus joutui 20. heinäkuuta partiomatkalla 10 mailia St. Catherinen niemestä etelään syöksypommittajien kohteeksi. Yhdeksän lähelle osunutta pommia aiheuttivat vaurioita, ja satamassa se poistettiin palveluksesta odottamaan telakalla pääsyä.[2]

Alus siirrettiin 6. elokuuta Portsmouthin telakalle korjauksia varten. Aluksen perään osui telakalla 24. elokuuta 1940 lentopommi, joka tuhosi Y-tornin ja aiheutti tuhoa aluksen konehuoneessa. Aluksella kaatui lisäksi kaksi ja haavoittui kolme henkeä. Aluksen Y-torni korvattiin HMS Boadicean tornilla. Acheron nimettiin marraskuussa koululaivaksi. Aluksen korjaukset valmistuivat 2. joulukuuta, jolloin voitiin aloittaa koeajot.[6][2]

Alus osui 17. joulukuuta 1940 miinaan Wightsaaren edustalla ollessaan huollon jälkeisellä koeajolla. Alus upposi neljässä minuutissa vieden mukanaan 167 miehistönjäsentä ja 25 telakan työntekijää mukaan lukien aluksen kapteenin. Alukselta pelastui ainoastaan 19 henkeä.[6][2]

Aluksen päälliköt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ralph William Frank Northcott tammikuu 1939 – joulukuu 1940
  • John Rees Wilson joulukuu – 17. joulukuuta 1940
  • English, John: Amazon to Ivanhoe – British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9 (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6 (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941-1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7 (englanniksi)
  • Brown, David (toim.): Naval Operations of the Campaign in Norway April – June 1940. Abingdon, Oxfordshire, UK: Frank Cass, 2004. ISBN 0-7146-5119-2 (englanniksi)
  1. Whitley, M. J. s. 99–100
  2. a b c d e f g naval-history.net – HMS Acheron
  3. a b c d English, John s. 19
  4. Whitley, M. J. s. 100
  5. Naval Operations of the Campaign in Norway April – June 1940 s. 85
  6. a b U-boat.net – HMS Acheron