Gus Hall

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gus Hall pidätyskuvassa vuonna 1954.

Gus Hall (syntyjään Arvo Kustaa Halberg; 8. lokakuuta 1910 Iron, Minnesota13. lokakuuta 2000 New York)[1] oli Yhdysvaltain kommunistisen puolueen (CPUSA) pääsihteeri vuosina 1959–2000 ja puolueensa nelinkertainen presidenttiehdokas 1970- ja 1980-luvuilla. Hänet yhdistetään myös vuoden 1937 niin sanottuun "Little Steel" -lakkoon, jonka yhteydessä pienempiä ja alueellisia terästyöntekijäjärjestöjä yhdistyi. Hall oli taustaltaan amerikansuomalainen.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hall syntyi Minnesotan osavaltiossa rautakaivosteollisuudesta tunnetulla niin sanotulla Mesabi Iron Rangen alueella, Iron-nimisellä paikkakunnalla. Hänen vanhempansa Matt (Matti) ja Susan (Susanna) Halberg olivat Suomesta muuttaneita siirtolaisia.[1] Hänen isänsä ja äitinsä sekä useimmat esivanhempansa olivat syntyjään Lapualta, ja hän oli Vihtori Kosolan kolmas serkku.[2] Hallin vanhemmat olivat Industrial Workers of the World (IWW) -järjestön jäseniä ja liittyivät jo varhain Yhdysvaltain kommunistiseen puolueeseen.[1]

Hall pääsi koulusta 14-vuotiaana ja meni metsätöihin, missä tutkiskeli marxismia tukkikämpillä. Vuonna 1926 hän liittyi Työläisnuorisoliigaan (Young Workers League) ja seuraavana vuonna kommunistiseen puolueeseen, saaden tehtäväkseen nuorkommunistisen järjestön Young Communist Leaguen organisoimisen. Vuodet 1929–1932 Hall vietti Euroopassa, enimmäkseen Neuvostoliitossa, jossa hän opiskeli kaksi vuotta Moskovan kansainvälisessä Leninin puoluekoulussa.

Ammattiyhdistystoiminta ja nousu puoluejohtoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Yhdysvaltoihin 1930-luvun laman aikana Hall muutti Minneapolisiin ja jatkoi siellä nuorisoliiton toimintaa. Hän sai vuonna 1934 puolen vuoden vankeustuomion osallisuudesta väkivaltaisissa kuljetustyöläisten lakoissa. Vuonna 1935 Hall muutti Ohioon, jossa hän osallistui Congress of Industrial Organizations (CIO) -ammattijärjestön toimintaan terästeollisuuden työläisten keskuudessa. Hän kohosi 1937 Youngstownin kaupungin paikalliseksi kommunistijohtajaksi.[1] Hall oli perustamassa myös Steel Workers Organizing Committee -järjestöä (SWOC) ja oli 1937 "Little Steel" -lakon johtaja. Yhdysvaltojen lähdettyä vuoden 1941 lopulla mukaan sotaan hän liittyi vuonna 1942 vapaaehtoisena laivastoon ja toimi koneenkäyttäjänä Guamilla. Hänet demobilisoitiin 6. maaliskuuta 1946. Jo sodan aikana vuonna 1944 Hall valittiin kommunistisen puolueen kansallisen komitean jäseneksi ja sodan jälkeen vuonna 1947 puolueen poliittisen toimikunnan jäseneksi. Hän toimi Ohion osavaltion puolueorganisaation puheenjohtajana vuosina 1947–1949. Vuonna 1949 hänet valittiin CPUSA:n kansallisen komitean sihteeriksi, 1950–1951 hän toimi koko puolueen vt. pääsihteerinä.

Vankeusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hall ja 11 muuta kommunistipuolueen johtajaa pidätettiin 22. heinäkuuta 1948 ja heitä syytettiin kumouksellisesta toiminnasta Smith Act -lain nojalla. Myöhemmin Yhdysvaltain korkein oikeus totesi Smith Actin perustuslain vastaiseksi.[3] Päästyään vapaaksi takuita vastaan Hall valittiin CPUSA:n sihteeristöön. Hän sai viiden vuoden vankeustuomion ja painui maan alle ollessaan yhä vapaana takuita vastaan. Hän pakeni Meksikoon, mutta jäi kiinni Mexico Cityssä, josta hänet luovutettiin Yhdysvaltoihin. Hänen tuomionsa pidennettiin kahdeksan vuoden vankeudeksi.[1][4] Hall vietti vuodet 1951–1957 liittovaltion vankilassa Leavenworthissa Kansasissa, ja oli sen jälkeen vuoteen 1959 asti kotiarestissa. Vapauduttuaan Hall jatkoi poliittista toimintaansa.[3]

Kommunistisen puolueen johdossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gus Hall antamassa nimikirjoitusta vuoden 1984 presidentinvaalikampanjansa aikana.

Vuonna 1959 Hall valittiin CPUSA:n pääsihteeriksi, ja vuonna 1977 hän vastaanotti Leninin kunniamerkin. Hänestä tuli yliopistojen kampuksilla ja puheohjelmissa sosialismin puolustaja. Hall mainitsi, että sosialismia voitaisiin rakentaa perinteisesti yhdysvaltalaiseen tapaan demokraattisesti perustuen Yhdysvaltain perustuslakiin. Hän ei kuitenkaan kannattanut esimerkiksi eurokommunismia ja tuki vuosikymmenestä toiseen uskollisesti Neuvostoliiton kulloisiakin linjauksia[4]. Hall pyrki neljä kertaa Yhdysvaltain presidentiksi, 1972, 1976, 1980 ja 1984, kaksi viimeistä kertaa Angela Davis varapresidenttiehdokkaanaan. Hänen äänimääränsä jäivät kuitenkin täysin mitättömiksi.

Neuvostoliitto rahoitti Yhdysvaltain kommunistisen puolueen toimintaa salaa noin 40 miljoonalla dollarilla vuosina 1958–1988, ja rahat kulkivat Hallin kautta. Rahaliikenteestä tiesivät vain Hall ja hänen luotetut alaisensa Jack ja Morris Childs, jotka paljastuivat myöhemmin FBI:n tiedottajiksi. FBI:n raporttien mukaan Hall olisi 1960-luvulta alkaen käyttänyt saamiaan rahoja myös itsensä ja perheenjäsentensä hyväksi, muun muassa ostamalla pojalleen Arvolle avoauton.[4]

Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 ajoi puolueen kriisiin. Puolue oli saanut kaksi miljoonaa dollaria Neuvostoliiton kommunistiselta puolueelta Daily Worker -sanomalehden rahoittamiseen. Neuvostoliiton kaaduttua monet puolueen jäsenet jättivät puolueen. Hall kuoli 13. lokakuuta 2000 Manhattanilla New Yorkissa. Hän pysyi puolueensa johtajana kuolemaansa asti.

Yksityiselämä ja suhteet Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hall solmi vuonna 1935 avioliiton amerikanunkarilaisen Elizabeth Turnerin kanssa. 65 vuotta kestäneestä avioliitosta syntyi kaksi lasta, Barbara ja Arvo.[5] Gus Hall puhui suomea sisarustensa kanssa, joita hänellä oli yhdeksän. Muutettuaan 1930-luvulla pois Minnesotan suomalaisseuduilta Hall pääsi käyttämään alkuperäistä äidinkieltään suomea vain harvoin, joten hän ei oppinut poliittista terminologiaa suomeksi[4].

Hall vieraili yhden kerran Suomessa elokuussa 1966 ollessaan matkalla Moskovaan tapaamaan NKP:n johtoa. Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) järjesti Hallille vierailuohjelman, jota isännöivät puolueen pääsihteeri Ville Pessi ja kansainvälisten asioiden sihteeri Anna-Liisa Hyvönen. Tiukan aikataulun vuoksi Hall ei ehtinyt tapaamaan Lapualla asuneita sukulaisiaan.[4] Lisäksi joulukuussa 1975 SKP:n puheenjohtaja Aarne Saarinen kävi tapaamassa Hallia tämän puolueen päämajassa New Yorkissa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Working Class USA
  • Fighting Racism
  • Basics--For Peace, Democracy and Social Progress
  • Imperialism Today
  • Ecology: Can We Survive Under Capitalism?
  • The Energy Rip-off: Cause and Cure
  • Karl Marx: Beacon for Our Times

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • BSE, Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, Moskova 1978, kolmas painos, osa 28, s 337 ja 338.
  • Kortesoja, Heikki, J., Suvun napamiehiä vai mustia lampaita? Lapuan Sanomat 27.6. 2013.
  • New York Times 17.10.2000
  • SET-Lehtiset, 3/2003, Reijo Nikkilä. Stalin elämässäni.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Auvo Kostiainen: Hall, Gus (1910 - 2000) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Kortesoja 2013, s. 6.
  3. a b Gus Hall, American Communist Party boss, dies at 90 Associated Press. ”Gus Hall, the American Communist Party boss who steadfastly stuck to his beliefs through years in prison and the collapse of communist regimes around the world, has died. He was 90. Mr. Hall died Friday at Lenox Hill Hospital in Manhattan of complications relating to diabetes, Scott Marshall, a Communist Party official, said yesterday.” Viitattu 23.11.2009.
  4. a b c d e Tuomas Savonen: Aateveljekset kuin ilvekset. Suomen Kuvalehti, 2016, nro 31, s. 40–45.
  5. Elizabeth Hall dies at 94 (englanniksi) People's World 18.10.2003. Viitattu 5.8.2016.