Gojong

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gojong
Keisari Gojong vuonna 1904.
Keisari Gojong vuonna 1904.
Korean keisari
13. lokakuuta 189718. heinäkuuta 1907
Seuraaja Sunjong
Joseonin kuningas
13. joulukuuta 186313. lokakuuta 1897
Edeltäjä Cheoljong
Tiedot
Syntynyt 8. syyskuuta 1852
Kuollut 21. tammikuuta 1919

Gojong (kor. 고종, hanja 高宗; 8. syyskuuta 1852 Soul21. tammikuuta 1919 Soul)[1] oli Korean kuningas vuosina 1863–1897 ja keisari vuosina 1897–1907. Hänen valtakaudellaan eristäytynyt Korea pakotettiin avautumaan kaupankäyntiin ulkomaiden kanssa ja maa menetti vähä vähältä itsenäisyytensä päätyen lopulta kokonaan Japanin hallitsemaksi.

Gojong oli Koreaa hallinneen Joseonin valtakunnan ja sen Yi-dynastian 26. hallitsija.[1] Hallitsijasuku oli jo kahdensadan vuoden ajan pyrkinyt eristämään Korean kaikilta ulkoisilta vaikutteilta.[2] Gojong nousi valtaistuimelle vuonna 1863 ollessaan vielä lapsi ja aluksi todellista valtaa käytti hänen sijaishallitsijana toiminut isänsä Daewongun, joka pyrki vahvistamaan Koreaa ja suhtautui vihamielisesti kaikkiin ulkomaalaisiin.[2][1] Gojong ryhtyi hallitsemaan itse vuonna 1873. Kolme vuotta myöhemmin Japani lähetti sotalaivansa Korean vesille ja pakotti Gojongin avaamaan kolme korealaista satamaa japanilaisille aluksille sekä myöntämään japanilaisille Koreassa eksterritoriaalioikeudet. Soulissa puhjenneiden japanilaisvastaisten mellakoiden jälkeen Japani voimisti vuonna 1882 otettaan Koreasta, mikä sai Kiinan ryhtymään vastatoimiin.[2] Samana vuonna Daewongun siepattiin ja vietiin vankina Kiinaan, minkä jälkeen valta hovissa siirtyi vanhoilliselle kuningatar Minille.[1] Vuonna 1884 Korean japanilaismieliset yrittivät vallankaappausta, missä yhteydessä Gojong otettiin vangiksi ja useita hänen ministereitään surmattiin. Kiinasta lähetetyt sotilaat kuitenkin kukistivat kaappauksen ja vapauttivat hänet. Seuraavana vuonna Kiinan ja Japanin hallitus sopivat jaetusta vaikutusvallasta Koreassa.[2]

Keväällä 1894 puhjenneen Donghak-kapinan aikana Gojong pyysi jälleen sotilaallista apua Kiinalta. Japani vastasi tähän lähettämällä Koreaan moninkertaisen määrän sotajoukkoja ja miehitti koko maan. Seurannut Kiinan–Japanin sota päättyi Japanin voittoon ja Shimonosekin rauhassa 1895 Kiinan oli tunnustettava Korean itsenäisyys. Kun Korean hallitus ei tämän jälkeen suostunut tottelemaan japanilaisten ohjeita yhteiskunnallisten uudistusten toteuttamisesta, Japanin edustaja organisoi lokakuussa 1895 salaliiton, jonka jäsenet tunkeutuivat kuninkaalliseen palatsiin ja surmasivat kuningatar Minin. Maahan syntyi jälleen Japanin vastaisia levottomuuksia, ja Gojong joutui pakenemaan Venäjän lähetystön turviin. Hän joutui myöntämään venäläisille monia kaupallisia etuja Koreassa ennen kuin pääsi palaamaan palatsiinsa helmikuussa 1897. Lokakuussa 1897 hän julisti Korean keisarikunnaksi ja itsensä sen keisariksi korostaakseen itsenäisyyttä Kiinan keisarista.[2]

Vuosien 1904–1905 Venäjän–Japanin sodan aikana Japani miehitti Korean ja pakotti Gojongin allekirjoittamaan sopimuksen, jolla Japani sai oikeuden sijoittaa joukkojaan pysyvästi Koreaan sekä nimittää edustajiaan Korean hallitukseen. Sodan jälkeen Koreasta tuli käytännössä Japanin protektoraatti. Kun japanilaisille paljastui, että Gojong oli lähettänyt edustajiaan Haagin konferenssiin vetoamaan Korean itsenäisyyden puolesta, hänet pakotettiin vuonna 1907 luopumaan kruunusta poikansa Sunjongin hyväksi. Korea liitettiin virallisesti Japanin valtakuntaan vuonna 1910. Gojong kuoli vuonna 1919. Kun levisi huhu, että japanilaiset olivat myrkyttäneet hänet, puhkesi Koreassa japanilaisvastainen maaliskuun 1. päivän liike.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kojong (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 19.3.2014.
  2. a b c d e Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 3, s. 163–164. Tammi. Helsinki 2001.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]