Seitsenruototokko
| Seitsenruototokko | |
|---|---|
_(15496722789).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Gobioidei |
| Heimo: | Tokot Gobiidae |
| Suku: |
Gobiusculus Duncker, 1928 |
| Laji: | flavescens |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Gobiusculus flavescens |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Seitsenruototokko (Gobiusculus flavescens) on rakkolevän keskellä viihtyvä pieni kalalaji. Se on sukunsa Gobiusculus ainoa laji.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seitsenruototokko kasvaa 4–6 senttimetrin mittaiseksi. Kalan punaruskeassa vartalossa on naaraalla yksi, koiraalla kaksi suurta täplää. Selkäevät ovat punavalkoraitaiset, ja etummaisessa selkäevässä on 6–8, yleensä seitsemän ruotoa. Seitsenruototokko muistuttaa hietatokkoa, liejutokkoa ja mustatokkoa.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seitsenruototokko elää Pohjois-Euroopan rannikoilla, pääasiassa Itä-Atlantin vesillä.[4]
Se havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1904.[5] Suomen Lajitietokeskuksen mukaan laji esiintyy ensisijaisesti Itämeressä.[6] Suomessa sitä tavataan kahdella kasvillisuusvyöhykkeellä: Ahvenanmaan sekä Lounaisen rannikkomaan lauhkean vyöhykkeen sekametsissä ja Lounaismaan ja Pohjanmaan rannikon eteläboreaalisella vyöhykkeellä.[7][8]
Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seitsenruototokko syö planktonia.[3] Se elää rakkolevävyöhykkeellä[3], kirkkaissa vesissä jopa 15 metrin syvyydessä. Muista tokoista se poikkeaa siinä, että se ei lepää pohjassa vaan uiskentelee vedessä lähes koko ajan. Sukukypsyyden seitsenruototokko saavuttaa yhden vuoden iässä.[9] Seitsenruototokko kutee kesäkuusta elokuuhun. Kutuaikaa ennen koiraan värit voimistuvat. Koiras vartioi mätiä sen kuoriutumiseen asti. Nämä tokot kuolevat ensimmäisen kutunsa jälkeen.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Herler, J., Kovacic, M. & Williams, J.T.: Gobiusculus flavescens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Seitsenruototokko laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)
- ↑ a b c d Särki (Rutilus rutilus) Luontoportti. NatureGate Promotions Finland. Viitattu 29.12.2019. (suomeksi)
- ↑ *Gobiusculus flavescens (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 27.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Lauri Urho ja Hannu Lehtonen: Kalalajit Suomessa, s. 7. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (nyk. Luonnonvarakeskus), 2008. ISBN ISBN 978-951-776-601-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.6.2018).
- ↑ Seitsenruototokko laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)
- ↑ Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019: tiedostolataus (versio 2) (xlsx) (Tieto sivustolta löytyvästä ladattavasta tietokannasta (kohta tiedostolatauksia)) Punainen kirja. 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Viitattu 26.11.2019.
- ↑ Punaisen kirjan verkkopalvelu Punainen kirja. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Viitattu 26.11.2019.
- ↑ Suomen luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Weilin+Göös, 1998. ISBN 9513563715.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ITIS: Gobiusculus flavescens (englanniksi)