Gerd von Rundstedt
| Gerd von Rundstedt | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. joulukuuta 1875 Aschersleben  Saksa |
| Kuollut | 24. helmikuuta 1953 (77 vuotta) Hannover  Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Saksa ● keisarikunta● .svg){kind=small} tasavalta●  Natsi-Saksa |
| Palvelusvuodet | 1892–1938, 1939–1945 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Sotamarsalkka |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi tammenlehvin ja miekoin |
 Nimikirjoitus |
|
Karl Rudolf Gerd von Rundstedt (12. joulukuuta 1875 – 24. helmikuuta 1953) oli Saksan armeijan sotamarsalkka toisen maailmansodan aikana. Häntä pidetään yhtenä natsi-Saksan parhaimmista kenraaleista, joka pysyi poliittisesti sitoutumattomana uransa ajan. Rundstedt vältti tuomion Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, mutta hänen maineensa ei silti ole tahraton.
Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Von Rundstedt syntyi aristokraattiseen preussilaisperheeseen ja liittyi Saksan keisarikunnan armeijaan vuonna 1893 ja yhdeksän vuotta myöhemmin pyrki ja pääsi Saksan eliittiin kuuluvaan sota-akatemiaan, joka otti vuosittain 160 uutta opiskelijaa ja kitki 75 % opiskelijoista ulos haasteellisten tenttien avulla. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän nousi arvoasteikossa, kunnes vuonna 1918 hän oli jo majuri ja divisioonansa esikuntapäällikkö.
Sodan jälkeen von Rundstedt nousi tasaisesti pienessä 100 000 miehen Reichswehrissä ja vuonna 1932 hänet nimitettiin 3. jalkaväkidivisioonan komentajaksi. Myöhemmin samana vuonna hän uhkasi erota, kun Franz von Papen julisti poikkeustilan ja määräsi joukkonsa häätämään kansallissosialistisen puolueen jäsenet valtion virastoista. Toisaalta hän oli lokakuussa 1938 niin järkyttynyt natsien kasvavasta vallasta, että erosi komentajan virasta.
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Toinen maailmansota
Toinen maailmansota alkoi syyskuussa 1939 ja von Rundstedt kutsuttiin uudelleen johtamaan eteläistä armeijaryhmää menestyksekkään Puolan offensiivin aikana. Länsirintamalla hän kannatti Erich von Mansteinin ”panssarinyrkki”-lähestymistapaa Ranskan valloittamiseksi ja tämä taktiikka valittiinkin lopulta käytäntöön (Fall Gelb). Operaatiota varten hänen komentoonsa asetettiin seitsemän panssaridivisioonaa, kolme motorisoitua jalkaväkidivisioonaa ja 35 jalkaväkidivisioonaa. 14. toukokuuta 1940 mennessä Heinz Guderianin johtamat panssaridivisioonat olivat ylittäneet Maasin ja avanneet suuren aukon liittoutuneiden rintamaan. Von Rundstedtillä oli omat epäilyksensä näiden yksiköiden selviytymisestä ilman jalkaväen tukea, ja hän pyysi taukoa ottaakseen heidät kiinni. Adolf Hitler oli samaa mieltä ja tämä pieni viivytys olikin tarpeeksi brittiläisten ja ranskalaisten joukkojen pakenemiselle Dunkerquesta.
Von Rundstedt ylennettiin sotamarsalkaksi 19. heinäkuuta 1940, ja hän osallistui operaatio Seelöwen suunnitteluun. Kun maihinnousu Britteinsaarille peruttiin, von Rundstedt otti joukkojen komennon ja hänelle annettiin vastuu rannikkopuolustuksen kehittämisestä Alankomaissa, Belgiassa ja Ranskassa.
Operaatio Barbarossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Operaatio Barbarossa
Heinäkuussa 1941 von Rundstedt otti osaa operaatio Barbarossaan eteläisen armeijaryhmän komentajana, jonka 52 jalkaväkidivisioonan ja viiden panssaridivisioonan etenemisen Neuvostoliittoon hän johti. Aluksi eteneminen oli hidasta, mutta syyskuussa von Rundstedtin joukot valloittivat Kiovan ja ottivat 665 000 sotavankia. Tämän jälkeen hän liikkui itään hyökätäkseen Harkovaan ja Rostoviin. Talven tultua hän vastusti voimakkaasti etenemistä syvemmälle Neuvostoliittoon ja neuvoi Hitleriä pysähtymään, mutta hänen mielipiteensä jätettiin huomiotta.
Marraskuussa Rundstedt sai sydänkohtauksen, mutta hän vastusteli sairaalahoitoon joutumista ja jatkoi etenemistään, saavuttaen Rostovin 21. marraskuuta. Neuvostojoukkojen vastahyökkäys pakotti saksalaiset perääntymään. Kun Rundstedt vaati lupaa perääntymiselleen, Hitler raivostui ja korvasi hänet kenraali Walther von Reichenaulla.
Operaatio Overlord[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Normandian maihinnousu
Hitler kutsui von Rundstedtin uudelleen palvelukseen maaliskuussa 1942, asettaen hänet jälleen länsirintaman komentoon. Siellä hän muodosti 1 700 kilometriä käsittävän puolustusjärjestelmän, joka tunnetaan nimellä Atlantin valli.
Normandian maihinnousun aikaan von Rundstedtilla oli alaisenaan 1 500 000 sotilasta, joista osa oli kuitenkin hänen suoran käskyvaltansa ulkopuolella ilmailuministeri ja valtakunnanmarsalkka Herman Göringin komentamaan Luftwaffen ja suuramiraali Karl Dönitzin komentaman Kriegsmarinen alaisuudessa. Komentaja von Rundstedtin komentoon suoraan kuuluvat joukot koostuivat 850 000 sotilaasta, jotka muodostivat 36 jalkaväkidivisioonaa. Puolella joukoista ei ollut kuljetuskalustoa eikä liikutettavaa tykistöä, vaan ne olivat paikallispuolustukseen tarkoitettuja sulkudivisioonia.[1] Kiinteää rannikkotykistöä ei voitu käyttää maahanlaskuhyökkäyksen torjumiseen tai sitä seuraavien maataisteluiden tukemiseen.
Normandian maihinnousun jälkeen von Rundstedt pyysi Hitleriä neuvottelemaan rauhasta liittoutuneiden kanssa. Hitler vastasi korvaamalla hänet kenraali Günther von Klugella.
Salaliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rundstedt ei hyväksynyt Heinäkuun 20. päivän salaliittoa, vaan osallistui Guderianin ja Wilhelm Keitelin kanssa kunniasotaoikeuteen, joka erotti satoja upseereita epäiltynä Hitlerin vastustamisesta ja luovutti heidät Ronald Freislerin johtamalle ahkerasti kuolemantuomioita jakaneelle kansantuomioistuimelle.
Elokuun puolivälissä von Klugen eturintama romahti ja von Rundstedt nimitettiin jälleen kerran länsirintaman johtoon. Hän kokosi joukkonsa juuri ajoissa taistelemaan operaatio Market Gardenissa ja voittamaan sen. Häntä pidetään myös Ardennien taistelun suunnittelijana, mutta hän pikemminkin oli operaation vastustaja. Hänet vapautettiin palveluksesta jälleen maaliskuussa 1945 hänen vedettyään joukkonsa Reinin itäpuolelle.[2] Erottamisen syynä pidetään myös hänen Wilhelm Keitelille sanomaa ajatusta, että Hitlerin pitäisi ennemmin tehdä rauha liittoutuneiden kanssa kuin jatkaa toivottoman sodan taistelemista.[3]
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltain 36. jalkaväkidivisioona vangitsi Rundstedtin 1. toukokuuta 1945. Ollessaan kuulusteltavana, Rundstedt sai uuden sydänkohtauksen ja hänet vietiin Englantiin, jossa häntä pidettiin vankeudessa. Von Rundstedt vapautettiin heinäkuussa 1948 ja hän eli Hannoverissa kuolemaansa vuonna 1953 saakka.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Normandia 1944, sivu 46, luku 3 Englannin kanaalin vartiointi, Antony Beevor, suomentaja Jorma-Veikko Sappinen, WSOY, Helsinki 2009, WS Bookwell Oy, Juva 2009, ISBN 978-951-0-35306-6, http://www.suomalainen.com/fi/Normandia-1944-sku-P9789510369364[vanhentunut linkki] ,viitattu 16. toukokuuta 2012 kello 16:49 EEST
- ↑ Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 135-6. Suomentanut Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.
- ↑ Keegan, John & Wheatcroft, Andrew: Who's Who in Military History. Routledge, 2002. ISBN 0-415-26039-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gerd von Rundstedt Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
