Gary Karr
| Gary Karr | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. marraskuuta 1941 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | kontrabasisti, soitonopettaja |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | länsimainen taidemusiikki |
| Soittimet | kontrabasso |
| Aiheesta muualla | |
| www.garykarr.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Gary Karr (s. 20. marraskuuta 1941 Los Angeles) on yhdysvaltalaissyntyinen kontrabasisti. Hän sai Kanadan kansalaisuuden vuonna 1997. Hän oli aikoinaan ensimmäinen täysiaikaisen soolouran esiintyjänä luonut kontrabasisti.[1]
Karr syntyi sukuun, jossa oli paljon kontrabasisteja. Hän aloitti soittamisen Los Angelesissa 9-vuotiaana ja pääsi Kalifornian yliopistoon, Los Angelesiin, jossa opiskeli lyhyesti Herman Reinshagenin johdolla. Sieltä hän siirtyi Northwestern Universityyn Warren Benfieldin oppilaaksi. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan Juilliard Schoolissa, jossa hänen pääasiallinen opettajansa oli Stuart Sankey.[2] Karrin muiden opettajien ja mentoreiden joukossa olivat Gábor Rejtő, Zara Nelsova, Leonard Rose, Leonard Shure, Alfredo Antonini ja Jennie Tourel. Opiskellessaan Juilliardissa hän toimi sijaisena Metropolitan-oopperan orkesterissa. Hän omaksuikin laulunomaisen lähestymistavan soittimeensa.[1] Ammattimaisen debyyttinsä Karr teki vuonna 1961 Thor Johnsonin ja Chicago Little Symphonyn kanssa. Läpimurtonsa hän teki vuonna 1962, jolloin hän esiintyi Leonard Bernsteinin sekä New Yorkin filharmonikkojen kanssa ja sitten debytoi resitalistina Carnegie Hallissa. Yleisössä ollut Serge Koussevitzkyn leski Olga Koussevitzky[1] otti Karriin yhteyttä myöhemmin ja tarjosi tälle edesmenneen miehensä kontrabassoa. Karr soitti pelkästään kyseisellä instrumentilla, kunnes James Ham vuonna 1995 rakensi hänelle tilauksesta[1] uuden soittimen.[2] Kyseinen instrumentti on valmistettu kokonaan Brittiläisen Kolumbian puusta. Koussevitzkyn leskeltä saamansa soittimen Karr lahjoitti perustamalleen Kansainväliselle basistiseuralle (ISB) vuonna 2004. Tutkimuksessa paljastuikin, että tämä vuoden 1611 Amati-kontrabassoksi luultu instrumentti on ranskalaista alkuperää ja noin vuodelta 1800.[1]
Karr on esiintynyt solistina kaikissa maanosissa muiden muassa sellaisten orkesterien kuin Montrealin sinfoniaorkesterin[1], Jerusalemin sinfoniaorkesterin[1], Chicagon sinfoniaorkesterin, Lontoon filharmonikkojen, Hongkongin filharmonisen orkesterin ja Oslon filharmonikkojen kanssa. Hänelle on myönnetty Rosa Ponselle -seuran pronssimitali ja vuonna 1995 Kansainvälisen basistiseuran Distinguished Achievement Award.[2] Lisäksi Karr sai Yhdysvaltain jousiopettajien liitolta (ASTA) Vuoden artisti-opettajan palkinnon vuonna 1997.[1] Karr piti julkisen jäähyväiskonserttinsa Kansainvälisen basistiseuran konventiossa Indianapolisissa vuonna 2001. Yleisössä oli 800 soittajaa 27:stä eri maasta. Pianisti Harmon Lewisin kanssa pitämänsä resitaalin jälkeen hän sai vielä Kansainvälisen basistiseuran Distinguished Teacher Awardin.[2] Karrin yhteistyö Lewisin kanssa oli pitkäaikaista, ja duo esiintyi kansainvälisesti resitaaleissa ja musiikkifestivaaleilla.[1]
Vuonna 1983 Karr perusti järjestön, jonka tehtävänä on lainata kilpailulla valittaville ansioituneille nuorille muusikoille soittimia. Karr on opettanut Vittorio Gianninin johtamassa University of North Carolina School of the Artsissa, Juilliard Schoolissa, Yalen yliopistossa, Indianan yliopistossa, Wisconsinin yliopistossa ja New England Conservatory of Musicissa. Vuosina 1972–1977 hän työskenteli Dalhousien yliopistossa toimiessaan istuessaan samalla Canada Councilin neuvoa-antavassa paneelissa kolmen vuoden ajan. Hän kuului myös Johannesen International School of the Artsin henkilökuntaan vuosina 1972–1994 ja perusti vuonna 1996 Victorian yliopistoon KarrKamp-kesäkurssin. Karr on julkaissut opetusmetodikirjoja ja tekniikassa ohjeistavia videoita sekä artikkeleita musiikkilehtiin.[1]
Säveltäjiä, jotka ovat luoneet Karria varten uusia teoksia, ovat olleet Vittorio Giannini ja Gunther Schuller (konsertto, 1968). Hän on tilannut teoksia Lalo Schifriniltä, John W. Downeylta, Alexander Brottilta ja Dennis Farrellilta. Karr on tehnyt ja soittanut omia sovituksia ja transkriptioita. Hän on tehnyt yhteistyötä jazzmusiikin tunnettujen kontrabasistien kanssa. Vuonna 2000 hän kantaesitti Music of Remembrancen tilaisuudessa Lori Laitmanin Holocaust 1944 -teoksen baritonille ja kontrabassolle. Teos oli häntä varten sävelletty. Karr myös liittyi vuonna 2000 holokaustista kärsineiden muusikoiden perintöä vaalivan Music of Remembrancen neuvoa-antavaan lautakuntaan. Hän on tehnyt lukuisia levytyksiä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
