Funktionaalinen lääketiede

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Funktionaalinen lääketiede painottaa kehon oikean ja optimaalisen toiminnan merkitystä terveyden palauttamisessa ja sairauksien hoitamisessa. Siinä yhdistellään ja käytetään tietoa monelta eri tieteen alalta kuten lääketieteen eri osa-alueet, esim. sisätaudit, neurologia ja immunologia, biokemia, kasvitiede, ravintotiede, kliininen ekologia, toksikologia eli myrkkyoppi, genetiikka eli perinnöllisyysoppi ja fysiologia.[1]

Funktionaalinen lääketiede keskittyy muun muassa ympäristön ja potilaan väliseen vuorovaikutukseen maha-suolikanavan, hormonijärjestelmän ja immuniteetin osalta. Funktionaalista lääketiedettä harjoittavat pyrkivät laatimaan jokaiselle potilaalle yksilöllisen hoitosuunnitelman. Funktionaalisen lääketieteen harjoittajat uskovat, että useimmat kroonisista kansansairauksista ovat ehkäistävissä ja tietyissä tapauksissa jopa parannettavissa.[2] Kroonisten sairauksien hoidossa oletetaan, että ruokavalio, ravitsemus ja altistuminen ympäristön kemikaaleille näyttelevät merkittävää roolia sairastumisessa tai sairauksien oireiden syntymekanismeissa.[3]

Funktionaalinen lääketiede on harjoittajiensa mukaan tieteeseen perustuvaa lääketiedettä, joka korostaa, että potilaan koko tarina on tultava kuulluksi ja ymmärretyksi koko asiayhteydessään, jolloin se auttaa potilasta parhaiten.[4] Funktionaalinen lääketiede käyttää lisäksi myös hoitoja, joiden tehoa ei välttämättä ole osoitettu satunnaistetuilla kaksoissokkoutetuilla tutkimuksilla (RCT).

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveyssosiologian dosentti Markku Myllykankaan mukaan vakuuttavan tieteellisen näytön sijaan funktionaalinen lääketiede ratsastaa muun muassa yksittäisillä potilastapauksilla ja todistajalausunnoilla, kuten muukin uskomuslääkintä. Funktionalistit tekevät lukemattomia testejä jahdatessaan asiakkaistaan esimerkiksi hivenaineiden "puutostiloja". Funktionaalinen lääketiede pyörii usein ovelasti lääkkeiksi naamioitujen ravintolisien, antioksidanttien, hivenaineiden ja vitamiinien ympärillä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jones DS, ed. Textbook of Functional Medicine. Gig Harbor, WA: The Institute for Functional Medicine; s. 5-14, 2005. ISBN 0977371301
  2. Ehrlich, Gillian; Travis Callender, Barak Gaster (May 2013). "Integrative Medicine at Academic Health Centers: A Survey of Clinicians’ Educational Backgrounds and Practices". Family Medicine 45 (5): 330-334. Viitattu 8 October 2013. 
  3. Galland L. "Patient-centered care: antecedents, triggers, and mediators". Alternative Therapies in Health and Medicine 12 (4): 62–70. 2006 PMID 16862744 .
  4. Jones DS. Functional medicine model: Comprehensive care for complex, chronic disease.
  5. Myllykangas, Markku (toim. Tiina Raevaara): ”Funktionaalinen lääketiede”, Voiko se olla totta?, s. 93. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2017.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.