Filosofia ja tiede

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Filosofian ja tieteen suhde on eräs filosofian määritelmään liittyvistä ongelmista.

Filosofian ja tieteen vuorovaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteen vaikutus filosofiaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteen kehitys synnyttää usein uusia filosofisia ongelmia tai muuttaa vanhojen ongelmien luonnetta. Eräitä esimerkkejä ovat evoluutioteoria, joka on muodostanut haasteen teleologiselle ajattelulle; kvanttimekaniikka, joka on muodostanut haasteen determinismille[1]; neurotieteiden kehitys, joka on muodostanut haasteenselvennä mielenfilosofiassa pitkään vallinneelle mieli-ruumis-dualismille; sekä lääketieteen kehitys, joka on tuonut mukanaan paljon uusia eettisiä ongelmia[1].

Filosofian vaikutus tieteeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofien taipumus kyseenalaistaa kaikki asiat tai spekuloida millä tahansa mielenkiintoisella on usein avannut uusia tutkimuskohteita tieteelle tai johtanut mullistuksiin tieteellisissä teorioissa. Toisaalta filosofiset ajatukset voivat yhtä lailla johtaa tieteilijöitä harhaan.[1]

Filosofia vaikuttaa tieteeseen myös sen kautta, miten tiede määritellään ja rajataan. Tieteenfilosofia on filosofian osa-alue, joka tutkii muun muassa tieteellisen tiedon luonnetta, tieteellistä selittämistä ja päättelyä, sekä tieteellistä toimintaa.

Filosofia tieteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs osa filosofian ja tieteen suhteen ongelmaa on kysymys siitä, onko filosofia itsessään tiedettä, toisin sanoen, onko tieteellinen filosofia mahdollista, millaista se on ja miten se suhtautuu muihin tieteenaloihin.

Erään näkemyksen mukaan filosofia voidaan lukea tieteeksi, jos sillä voidaan nähdä olevan oma erityinen tutkimuksen kohteensa ja jos se voi hyödyntää yleisiä tieteellisiä menetelmiä tutkimuksissaan.[2] Filosofian tutkimuskohteesta ja menetelmistä on kuitenkin erilaisia näkemyksiä.

Filosofian tutkimuskohde?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet filosofit ovat pyrkineet kohottamaan filosofian tieteiden joukkoon. Tämä ilmeni muun muassa 1900-luvulla pyrkimyksenä pois spekulatiivisesta metafysiikasta kohti tieteellistä tutkimusta logiikan, tietoteorian, etiikan jne. aloilla.[2]

Historiallisesti filosofia on luettu tieteisiin tai jopa samaistettu niiden kanssa. Esimerkiksi antiikin Kreikassa filosofiaa ei pelkästään pidetty tieteenä, vaan se oli sama asia kuin tuon ajan tiede. Kaikki tiede oli syntynyt filosofiana, ja myös mm. matematiikka luettiin sen osaksi tai esiasteeksi (Platon). Aristoteles jakoi perustiedettä, filosofiaa, eri osiin (teoreettinen ja käytännöllinen filosofia).[2]

Vasta uudella ajalla erityistieteet ovat irronneet filosofiasta yksi toisensa jälkeen. Tällöin on joskus vaikuttanut siltä, että siinä vaiheessa kun joku filosofian osa-alue on tullut nykyaikaiseksi tieteeksi, se on aina irrottautunut filosofiasta. Tällöin filosofialla ei vaikuttaisi olevan mitään omaa, erityistä tieteellistä tutkimuskohdetta. Erityistieteiden nähtiinkin joskus korvaavan filosofian.[2]

Toiset sen sijaan ovat nähneet filosofian tehtävänä sen, että se kokoaa erityistieteiden tutkimustulokset yhteen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Myöskään tällöin filosofialla ei kuitenkaan välttämättä olisi erityistä omaa tutkimuskohdettaan. Samoin jos filosofia rajattaisiin pelkästään esimerkiksi logiikkaan, erillisen 'filosofian' nimityksen säilyttäminen olisi turhaa.[2]

Aristoteleelta on peräisin ajatus filosofiasta tieteenä, joka tutkii kaikkein yleisimpiä prinsiippejä. Esimerkiksi siinä missä erityistieteet käyttävät sellaisia käsitteitä kuin kausaliteetti (syy-seuraussuhde), paikka, aika jne. sellaisinaan, filosofia tutkii sen sijaan näitä käsitteitä itseään, niiden olemusta ja oikeutusta. Samoin kaikki tietäminen (tietoteoria) ja tiede itsessäänkin (tieteenfilosofia) ovat myös filosofisia ongelmia.[2]

Filosofia voidaan tutkimuskohteensa puolesta määritellä suhteessa tieteeseen myös seuraavasti: filosofia käsittelee ensiksi niitä kysymyksiä, joihin tiede ei kykene (vielä tai mahdollisesti koskaan) vastaamaan: ja toiseksi sitä kysymystä, miksi tieteet eivät pysty vastaamaan näihin kysymyksiin.[3] Lisäksi filosofian erityistä alaa ovat normatiiviset kysymykset (miten asioiden tulisi olla, mitä meidän tulisi tehdä, jne.), kun taas tieteet ovat deskriptiivisiä (tai positiivisia) eli kertovat miten asiat ovat.[3][1]

Filosofian tutkimusmenetelmä?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen puoli kysymystä filosofian tieteellisyydestä on kysymys siitä, onko filosofialla joku erityinen tutkimusmenetelmänsä, tai voiko se hyödyntää yleisiä tieteellisiä menetelmiä tutkimuksissaan.[2]

Eräs tieteellisen tiedon piirre on se, että tieteellinen tieto on perusteltua ja perustuu järjestelmälliseen tutkimukseen. Tämä on eräs tekijä, joka yhdistää filosofiaa ja tiedettä.[2] Toinen yhdistävä tekijä on se, että kummassakin voidaan käyttää sekä deduktiivista että induktiivista päättelyä.[1]

Toisaalta filosofian ei aina ole katsottu voivan hyödyntää kontrolloituja kokeita ja havaintoja, eikä sen tulosten ole katsottu olevan samalla tavalla empiirisesti kumottavissa kuin tieteiden tulosten.[4] Tiedettä ja filosofiaa erottaa myös suhtautuminen tutkimustuloksiin. Tieteessä tutkimusten tulosten tulee muodostaa yhtenäinen kokonaisuus, ja ristiriitaisuudet nähdään yleensä virheinä tai riittämättömyyksinä. Tieteen oletetaan etenevän kohti konsensusta ja näin myös yleensä vähitellen käy. Filosofiassa puolestaan sen, että kaksi teoriaa on ristiriidassa keskenään, ei välttämättä katsota tarkoittavan sitä, että toinen teorioista olisi virheellinen.[1]

Filosofia ei-tieteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On myös filosofeja, jotka ovat kieltäneet tieteellisen filosofian mahdollisuuden, ja nähneet filosofian päämääränä tieteen sijasta esimerkiksi maailmankuvan muodostamisen.[2] Toiset taas ovat muutoin hylänneet skientistisen ajatuksen filosofiasta joko yleiseen tiedekritiikkin tai skeptisismiin perustuen, tai esimerkiksi siksi, ettei filosofia heidän mukaansa voi olla puolueeton tieteiden esittämien väittämien arvioija mikäli se lukee itsensä tieteiden joukkoon.[5]

Jotkut filosofit, kuten Samuel Alexander ja Jacques Derrida, ovat kieltäneet myös sen, että filosofia olisi osallisena yleiseen tieteelliseen menetelmään, jossa tieteellisten johtopäätösten tulee perustua asianmukaisista premisseistä lähtien tehtyyn pätevään päättelyyn.[5]

Jos filosofiaa ei lueta tieteeksi, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei filosofia tarjoaisi tietoa. Filosofisen tiedon voidaan nähdä ilmenevän esimerkiksi silloin, kun erilaisten käsitteiden luonnetta selvennetään; jokin paradoksi löydetään ja ratkaistaan; tai jotakin asiaa koskevaa skeptisismiä ehdotetaan tai se hylätään.[1]

Jos filosofia luetaan tieteeksi, voidaan silti kysyä, onko se kuitenkin myös jotakin muuta kuin tiedettä? Monet filosofit filosofian historiassa ovat katsoneet, että filosofian ala olisi liian ahdas, jos se käsittäisiin pelkästään tieteeksi. Filosofiaa on sen historiassa usein yhdistynyt mietiskelyä, intuitiota ja tunteenomasta tietämistä, se on liittynyt usein läheisesti uskontoon ja sitä on esitetty taiteellisessa, esimerkiksi runollisessa, muodossa. Tätä ei kuitenkaan voida pitää filosofiana ainakaan sen tieteellisessä merkityksessä.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cohen, L. Jonathan: ”Philosophy and science”. Teoksessa Honderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Cohen 2005, s. 713.
  2. a b c d e f g h i j Salomaa, J. E.: Filosofisia tutkielmia, s. 19–29. Sivistys ja tiede 66. Porvoo: WSOY, 1929.
  3. a b Rosenberg, Alex: Philosophy of science: a contemporaty introduction, s. 4. 2nd edition. New York, London: Routledge, 2005. ISBN 0-415-34317-8.
  4. Cohen 2005, s. 711.
  5. a b Cohen 2005, s. 712.