Felix Steiner
| Felix Steiner | |
|---|---|
 Felix Steiner SS-Gruppenführerinä vuonna 1942 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. toukokuuta 1896 Stallupönen, Itä-Preussi, Saksa |
| Kuollut | 12. toukokuuta 1966 (69 vuotta) München, Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Natsi-Saksa |
| Palvelusvuodet | 1914–1945 |
| Komentajuudet |
SS-divisioona Das Reich SS-divisioona Wiking |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | SS-Obergruppenführer |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi tammenlehvin ja miekoin |
| Joukko-osasto |
Preussin armeija Freikorps Reichswehr Sturmabteilung Schutzstaffel Waffen-SS |
Felix Martin Julius Steiner (23. toukokuuta 1896 Stallupönen – 12. toukokuuta 1966 München) oli saksalainen Waffen-SS-kenraali (SS-Obergruppenführer). Steiner palveli molemmissa maailmansodissa.
Ensimmäisessä maailmansodassa Steiner saavutti luutnantin arvon ja sai 1. ja 2. luokan rautaristit. Toisessa maailmansodassa hän toimi muun muassa SS-rykmentti Deutschlandin,[1] 5. SS-divisioona Wikingin ja III SS-panssariarmeijakunnan komentajana. Hänet palkittiin rautaristin ritariristillä tammenlehvin ja miekoin. Steinerille myönnettiin myös Suomen 1. luokan Vapaudenristi miekkoineen ja rintatähtineen heinäkuussa 1943.
Keväällä 1945 Steiner osallistui Berliinin puolustukseen 11. SS-Panssariarmeijan ja III (germaanisen) SS-panssariarmeijakunnan komentajana.[2]
Luonnehdinta Felix Steinerista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Steineria pidetään yhtenä taitavimmista SS-kenraaleista. Henkilönä hän oli helposti lähestyttävä ja pidetty alaistensa keskuudessa. Steinerin ja suomalaisten SS-divisioona Wikingin miesten välillä vallitsi vankka molemminpuolinen kunnioitus. Kenraali Steiner osallistui myös saapumiskatselmukseen 2. kesäkuuta 1943 Hangossa ja saapumisjuhlaan seuraavana päivänä Tampereella. [3] Steiner piti yhteyttä divisioonansa miesten kanssa sodan jälkeen ja vieraili myös Suomessa.[4]
Steiner oli myös yksi harvoista SS-kenraaleista, joita ei sodan jälkeen asetettu syytteeseen sotarikoksista. Steiner ei esimerkiksi sallinut komentamiensa joukkojen toteuttaa Adolf Hitlerin 9. kesäkuuta 1941 antamaa Komissaarikäskyä.[5]
Sodan jälkeen Steiner asettui Saksan Müncheniin ja kirjoitti äärioikeistolaiselle Plesse-kustantamolle useita teoksia joissa hän yritti propagoida kuvaa Waffen-SS:ta liittoutuneiden voittajaoikeuden uhriksi joutuneena kunniallisena vapaaehtoisjoukkona. Steiner oli naimaton.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stein, George H. (suom. 2004) Waffen-SS. Hitlerin eliittikaarti sodassa 1939-1945. Ajatus Kirjat. ISBN 978-951-20-7807-3.
- Terekille ja takaisin: suomalaisen vapaaehtoisjoukon vaiheita Saksan itärintamalla 1941–43. Helsinki: Otava, 1958.
- Beevor, Anthony (suom. Kinnunen, Matti): Berliini 1945. WSOY, 5. Painos 2003. ISBN 951-0-28347-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Waffen-SS, G.H. Stein sivu 102-104
- ↑ Beevor, Berliini 1945, 2003, sivut 263-279
- ↑ Waffen-SS, G.H. Stein sivu 342-343
- ↑ Terekille ja takaisin; Unto Parvilahti Otava 1958, sivu 295
- ↑ Buttar, Prit: Between Giants: The Battle for the Baltics in World War II, s. 140. Osprey Publishing, 2015. ISBN 978-1472807496.
| ||||||||||||||
