Lockheed Martin F-35 Lightning II

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta F-35 Lightning II)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
F-35 Lightning II
F-35A Lightning lennolla Floridan luoteisrannikon yllä toukokuussa 2013.
F-35A Lightning lennolla Floridan luoteisrannikon yllä toukokuussa 2013.
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Lockheed Martin Aeronautics
Northrop Grumman
BAE Systems
Ensilento 15. joulukuuta 2006
Esitelty

F-35B: 31.7.2015 (USMC) F-35A: 2.8.2016 (USAF)

F-35C: 28.2.2019 (USN)
Valmistusvuodet 2006–

Lockheed Martin F-35 Lightning II on yhdysvaltalainen, yksipaikkainen, yksimoottorinen, joka sään monitoimihäivehävittäjä, joka on tarkoitettu sekä ilmaherruus- että pommitustehtäviin. Se pystyy myös elektroniseen sodankäyntiin sekä tiedustelu-, valvonta- ja kohdetiedustelutehtäviin (ISR-tehtäviin). F-35:tä valmistaa Lockheed Martin pääasiallisina kumppaneinaan Northrop Grumman ja BAE Systems. Koneesta on kolme versiota: maakiitoteille suunniteltu F-35A (CTOL), vain lyhyen lähtökiidon vaativa ja pystysuoraan laskeutuva F-35B (STOVL) ja lentotukialustoimintaan suunniteltu F-35C (CV/CATOBAR).

Kone on kehitetty Lockheed Martin X-35:stä, joka voitti vuonna 2001 Boeing X-32:n ja tuli valituksi Yhdysvaltain Joint Strike Fighter (JSF) -ohjelmaan. Yhdysvallat on ollut koneen kehittämisen päärahoittaja. Lisärahoitusta on saatu ohjelman kumppanimailta, joihin kuuluu Nato- ja liittolaismaita, kuten Alankomaat, Australia, Italia, Kanada, Norja, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja aiemmin myös Turkki.[1][2][3] Monet muut maat ovat tilanneet konetyyppiä tai harkinneet sen tilaamista. Ohjelma on saanut osakseen paljon tarkastelua ja kritiikkiä ennennäkemättömän kokonsa, monimutkaisuutensa, kasvavien kustannustensa ja viivästyksiensä takia. Monia teknisiä vikoja korjataan yhä.[4] Konetyypin tuotanto ja hankinta samaan aikaan, kun sitä yhä kehitettiin ja testattiin, johti hintaviin muutoksiin ja jälkiasennuksiin. [5][6] Viime vuosina suurin osa näistä ongelmista on korjattu ja loputkin puutteet on luvattu korjata.[7]

Yhdysvaltain merijalkaväki otti F-35B:n käyttöön heinäkuussa 2015, ilmavoimat F-35A:n elokuussa 2016 ja merivoimat F-35C:n helmikuussa 2019.[8][9][10] Israel aloitti F-35:n operatiivisen käytön joulukuussa 2017,[11] Italia joulukuussa 2018,[12]Yhdistyneen kuningaskunnan Royal Air Force (RAF) tammikuussa 2019 [13] ja Royal Navy joulukuussa 2020,[14] Japani maaliskuussa 2019,[15] Norja marraskuussa 2019[16] ja Australia joulukuussa 2020.[17] Israelin ilmavoimat käytti F-35-konetta ensimmäisenä taistelutehtävässä vuonna 2018.[18] Yhdysvallat suunnittelee ostavansa 2 456 F-35-konetta vuoteen 2044 mennessä, mikä edustaa pääosaa sen ilma- ja merivoimien sekä merijalkaväen lentokalustosta moniksi vuosikymmeniksi.[19] Yhdysvaltojen on määrä jatkaa koneen käyttöä vuoteen 2070 saakka.[20]

Vuonna 2016 ilmoitettiin, että F-35 ei korvaa Yhdysvaltain ilmavoimissa vuonna 1972 ensilentonsa tehnyttä A-10-koneita kuten alun perin oli suunniteltu.[21]

F-35 on yksi HX-hävittäjähankkeen ehdokkaista McDonnell Douglas F/A-18 Hornetin seuraajaksi Suomen Ilmavoimille[22].

Kehitysohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjelman alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35 on syntynyt Joint Strike Fighter (JSF) -ohjelmasta, joka oli Yhdysvaltain monen 1980- ja 1990-luvun taistelukoneohjelman sulautuma. Yksi edeltävistä ohjelmista oli vuosina 1983‒1994 käynnissä ollut asevoimien tutkimusorganisaatio DARPA:n (Defense Advanced Research Projects Agencyn) edistyksellisen pystysuoraan laskeutumaan kykenevän hävittäjän kehittämiseen tähdännyt ASTOVL (Advanced Short Take-Off/Vertical Landing). Ohjelman tarkoitus oli kehittää Yhdysvaltain merijalkaväelle ja Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimille Harrier Jump Jetin korvaaja. Yksi ASTOVL:in salaisista alaohjelmista oli SSF (Supersonic STOVL Fighter), jossa Lockheedin Skunk Works -osasto tutki ääntä nopeamman STOVL-häivehävittäjän kehittämistä sekä merijakaväen että ilmavoimien tarpeisiin. Tutkittu avainteknologia oli järjestelmä, jossa suihkumoottoria voitiin käyttää myös pystysuoran nostovoiman luomiseen. Lockheedin konsepti oli yksimoottorinen, etusiivillä (canard) varustettu deltasiipinen hävittäjä, jonka tyhjäpaino olisi ollut noin 11 000 kg. ASTOVL sai vuonna 1993 uuden nimen CALF (Common Affordable Lightweight Fighter), ja sitä kehittivät Lockheedin lisäksi McDonnell Douglas ja Boeing.[23][24]

X-35B Edwardsin lentotukikohdan yllä.

Vuonna 1993 Yhdysvaltain puolustushallinto peruutti ilmavoimien MRF- (Multi-Role Fighter) ja merivoimien A/F-X (Advanced Fighter-Attack) -ohjelmat ja käynnisti JAST (Joint Advanced Strike Technology) -ohjelman. Suhteellisen huokeaan General Dynamics F-16 Fighting Falcon -hävittäjän korvaajaan tähdännyttä MRF-ohjelmaa oli jo pienennetty ja viivästetty, koska kylmän sodan päättyminen vähensi F-16-laivaston käyttöä ja siten pidensi niiden käyttöaikaa ja koska F-22-ohjelman budjettipaineet kasvoivat. Merivoimien A/F-X-ohjelma oli aloitettu vuonna 1991 nimellä A-X (Advanced-Attack), joka oli ATA (Advanced Tactical Aircraft) -ohjelman jatko [[Grumman A-6 Intruder[[ -rynnäkkökoneen korvaajan suunnittelemiseksi. ATA:n tuloksena suunnitellun McDonnell Douglas A-12 Avenger II -häiverynnäkkökoneen kehittäminen oli peruutettu vuonna 1991 ongelmien ja liian korkeiksi nousseiden kustannusten takia. Samana vuonna lopetettiin ilmavoimien ATF (Advanced Tactical Fighter) -ohjelman vesana syntynyt merivoimien NATF (Naval Advanced Tactical Fighter) -ohjelma Grumman F-14 Tomcat -hävittäjän seuraajan kehittämiseksi ja liitettiin A-X-ohjelmaan, joka nimettiin A/F-X:ksi. Lisääntyneiden budjettipaineiden vuoksi Yhdysvaltain puolustusministeriö ilmoitti syyskuussa 1993 MRF:n ja A/F-X:n peruuttamisesta ja niiden kokemusten siirtämisestä JAST-ohjelmalle.[24] Sen tarkoitus ei ollut kehittää uutta lentokonetta vaan edistyksellisen voiman projisointisodankäynnin vaatimuksia, teknologioita ja sitä havainnollistavia konsepteja.[25]

Koska kummankin ohjelman konseptit olivat yhtenevät, JAST- ja ASTOVL/CALF-ohjelmat yhdistettiin vuonna 1994 JAST-ohjelmaan, joka palveli nyt Yhdysvaltain kaikkia kolmea puolustushaaraa.[25] Seuraavana vuonna JAST nimettiin uudelleen JSF:ksi, johon jättivät ehdotuksensa lentokonevalmistajat Boeing, Lockheed Martin, McDonnell Douglas ja Northrop Grumman. JSF:n odotettiin lopulta korvaavan monia Yhdysvaltain ja sen liittolaisten monitoimihävittäjiä ja hävittäjä-pommittajia, kuten Harrier, F-16, F/A-18, A-10 ja F-117.[26]

Yksi JSF-ohjelman pääpiirre on kansainvälinen osallistuminen, joka alkoi Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumisesta ASTOVL-ohjelmaan. Monet ilmavoimiensa uudenaikaistamista tarvinneet kumppanimaat kiinnostuivat JSF:stä. Yhdistynyt kuningaskunta liittyi JAST/JSF:ään perustajajäsenenä vuonna 1995, jolloin siitä tuli JSF:n 1. tason kumppani.[27] Alankomaat, Australia, Italia, Kanada, Norja, Tanska ja Turkki liittyivät ohjelmaan konseptin demonstraatiovaiheessa. Alankomaista ja Italiasta tuli 2. tason ja lopuista 3. tason kumppaneita. Siksi konetta kehitettiin yhteistyössä kumppanimaiden kanssa ja se tuli myös vientiin.[28]

JSF-kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lockheed Martin X-35C ilmassa
F-35A: n ja F-35C: n aseistusta

Boeing ja Lockheed Martin valittiin vuoden 1997 alussa konseptin demonstraatio-ohjelmaan X-32- ja X-35-koneilla. McDonnell Douglasin tiimi karsiutui, ja Northrop Grumman ja British Aerospace liittyivät Lockheed Martinin tiimiin. Kummankin yhtiön oli määrä tuottaa kaksi prototyyppiä normaaliin nousuun ja laskeutumiseen (CTOL), lentotukialusnousuun ja -laskuun (CV) sekä lyhyen kiitotien nousuun ja pystysuoraan laskuun (STOVL). Lockheed Martin hyödynsi ASTOVL/CALF-ohjelman SDLF-järjestelmää,[29] jonka avaintekijä on keskirungon etuosassa sijaitseva nostava puhallin. Se aktivoidaan kytkimellä, joka liittää käyttöakselin turbiineihin ja lisää työntövoimaa alle kääntyvästä suihkusuuttimesta. Aikaisempaa tutkimusta samanlaisista järjestelmistä, kuten Convair Model 200, Rockwell XFV-12 ja Jakovlev Jak-141, käytettiin myös hyödyksi.[30][31][32] Boeingin X-32:ssa sen sijaan käytettiin suoraa nostojärjestelmää, jossa moottori sijoitettiin heti ohjaamon taakse ja sen työntövoimaa ohjattiin nousussa ja laskussa alaspäin monen suuttimen kautta. [33]

Lockheed Martinin strategia konemallien yhdenmukaistamiseksi oli SDLF-järjestelmän ja kääntyvän suuttimen korvaaminen polttoainetankilla CTOL- ja CV-versioissa. Se mahdollistaa kaikkien mallien identtisen aerodynaamisen muodon, joskin CV-versiossa on suuremmat siivet laskeutumisnopeuden pienentämiseksi lentokannelle laskeuduttaessa. [34] JAST-ohjelman tukialuskäyttövaatimusten takia päädyttiin perinteiseen pyrstöön ASTOVL/CALF-ohjelman tarjoaman canardi-deltasiipi-yhdistelmän sijasta. Tämä mahdollisti suuremman yhdenmukaisuuden versioiden välillä, mikä oli suunnittelun tässä vaiheessa yhä tärkeää. [35] Lockheed Martinilla oli CTOL-käyttöön X-35A-prototyyppi, joka muutettiin X-35B:ksi STOVL-kyvyn osoittamiseksi, ja X-35C tukialuskelpoisuuden osoittamiseksi.[36]

X-35A teki ensilentonsa 24.10.2000 ja teki ohjattavuuteen, lentomatkaan ja liikehtimiskykyyn liittyvät koelentonsa sekä ali- että yliääninopeudella.[37] 28 lennon jälkeen kone muutettiin X-35B:ksi suurimpina muutoskohtinaan SDLF-järjestelmä, alas kääntyvä suihkusuutinyksikkö sekä vakaudenhallintasuuttimet. Kone demonstroi onnistuneesti järjestelmän toimivuuden vakaassa leijunnassa, pystysuorassa laskussa ja alle 150 metrin nousukiidossa.[38] X-35C teki ensilentonsa 16.12.2000 ja teki tukialuslaskeutumisen sisältäneet koelennot.[37]

Lockheed Martin julistettiin voittajaksi 26.10.2001, ja se sai sopimuksen järjestelmän kehittämiseksi ja esittelemiseksi. Pratt & Whitney sai erillissopimuksen koneen F135-moottorin kehittämiseksi.[37] Merkinnän F-35, joka poikkesi puolustusministeriön standardijärjestyksestä, päätti paikan päällä ministeriön ohjelmajohtaja kenraalimajuri Mike Hough. Merkintä tuli yllätyksenä jopa Lockheed Martinille, joka oli odottanut JSF:lle merkintää F-24.[39]

Kehitys ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35:n tuulitunnelimalli Arnold Engineering Development Centerin viisimetrisessä transsoonisessa tuulitunnelissa.

Kun Yhdysvaltain puolustusministeriön JSF-ohjelma eteni järjestelmäkehitys- ja esittelyvaiheeseen, X-35-konetta muokattiin F-35-taistelukoneen luomiseksi. Eturunkoa pidennettiin 5 tuumaa (12,7 cm), jotta saatiin tilaa tehtäväavioniikalle, ja korkeusperäsintä siirrettiin 2 tuumaa (5,1 cm) taaksepäin tasapainon ja hallinnan säilyttämiseksi. DSI-malliset (Diverterless Supersonic Inlet) moottorin ilmanottoaukot muutettiin nelitahoisista kolmitahoisiksi ja siirrettiin 30 tuumaa (76 cm) taaksepäin. Runkoa kohotettiin päältä 1 tuuma (2,5 cm) keskilinjaa myöten, jotta saatiin tilaa asekuiluille. X-35-prototyyppien merkintätapaa noudattaen kolme version nimiksi tuli F-35A (CTOL), F-35B (STOVL) ja F-35C (CV). Lockheed Martin integroi koneen järjestelmät ja tekee koneiden loppukokoonpanon, kun taas Northrop Grumman ja BAE Systems toimittavat tehtäväjärjestelmien ja lentorangan komponentteja.[”Keijsper” 1][40]

Hävittäjän järjestelmien lisääminen lisäsi koneen painoa. F-35B:n paino nousi eniten, pääosin vuonna 2003 tehdystä päätöksestä laajentaa sen asekuiluja versioiden yhdenmukaisuuden säilyttämiseksi. Yhteensä 998 kg:n painonnousu (yli 8 %) aiheutti kaikkien avainsuorituskykyparametrien kynnysarvojen ylittämisen.[”Keijsper” 2] Joulukuussa 2003 muodostettiin STOVL Weight Attack Team (SWAT) koneversion painon kompensoimiseksi ja laskemiseksi. Muutoksiin sisältyi moottorin työntövoiman lisääminen, lentorangan osien ohentaminen, pienemmät asekuilut ja suuntavakaajat, työntövoiman vähentäminen vakaudenhallintasuuttimista sekä siiven liitoskohdan, sähköosien sekä ohjaamon takaisen rungon uudelleen suunnittelu[41] Monet SWAT:in muutokset toteutettiin yhdenmukaisuuden takia kaikissa kolmessa versiossa. Syyskuuhun 2004 mennessä ponnistelut olivat pudottaneet F-35B:n painoa yli 1 360 kg, F-35A:n 1 090 kg ja F-35C:n 860 kg.[42][”Keijsper” 3]Painonpudotustyö maksoi 6,2 miljardia dollaria ja aiheutti ohjelmaan puolentoista vuoden viivästymisen.[43]

Ensimmäistä F-35A:n prototyyppiä hinataan käyttöönottoseremoniaansa 7.7.2006.

Ensimmäinen F-35A, ”AA-1”, valmistui Texasin Fort Worthin tuotantolinjalta 19.2.2006 ja teki ensilentonsa 15.12.2006.[44] Konetyyppi sai vuonna 2006 nimen Lightning II.[45]

Konetyypin ohjelmisto kehitettiin kuutena julkaisuna tai ”Blockina” järjestelmäkehitys- ja esittelyvaihetta varten. Ensimmäiset kaksi Blockia, 1A ja 1B, valmistivat F-35:n alustavaan ohjaajakoulutukseen ja monikerroksiseen turvallisuuden valvontaan. Block 2A paransi koulutuskykyä, kun taas 2B oli ensimmäinen taisteluvalmis julkaisu, joka suunniteltiin Yhdysvaltain merijalkaväen alustavaa operatiivista kykyä varten. Block 3i lisäsi uuden ydinprosessorin suunniteltua Yhdysvaltain ilmavoimien alustavaa operatiivista kykyä varten. Toistaiseksi viimeinen julkaisu järjestelmäkehitys- ja esittelyvaihetta varten on 3F, joka sisältää täydet lentosuoritusarvot ja kaikki peruslinjan taistelukyvyt. Ohjelmistojulkaisujen rinnalla jokaisessa Blockissa päivitettiin avioniikkalaitteistoja ja paranneltiin konetta koelentojen ja rakennetestauksen perusteella.[46] Jotkut varhaisen tuotantovaiheen koneet päätettiin päivittää Block 3F:ään, kun kehitysohjelma on valmis.[47] Järjestelmäkehitys- ja esittelyvaihe vietiin loppuun huhtikuussa 2018, kun 17 000 koelentotunnin viimeinen lento oli lennetty.[48] F-22:n tapaan F-35 on joutunut kyberhyökkäysten ja teknologian varkausyritysten kohteeksi, ja sen tuotantoketjussa on havaittu potentiaalisia haavoittuvuuksia.[49][50][51]

Testeissä löytyi useita merkittäviä ongelmia: F-35B:n alkuvaiheen lentorangoissa oli ennenaikaisia murtumia, F-35C:n pysäytyskoukku oli epäluotettava, polttoainesäiliöt olivat liian haavoittuvia salamaniskuille, kypäränäytössä oli ongelmia yms. Ohjelmisto viivästyi toistuvasti sen ennennäkemättömän laajuuden ja monimutkaisuuden takia. Vuonna 2009 Yhdysvaltain puolustusministeriön JET-arviointiryhmä ilmoitti, että ohjelma oli kaksi ja puoli vuotta julkistetusta aikataulusta myöhässä.[52][53] Vuonna 2011 ohjelmalle asetettiin uusi lähtötilanne, jolloin sen kustannuksia ja aikataulutavoitteita muutettiin ja alustava operatiivinen kyky siirrettiin eteenpäin suunnitellusta vuodesta 2010 vuoteen 2015.[54][55] Samanaikaista testausta, vikojen korjaamista ja tuotannon aloittamista kritisoitiin tehottomaksi. Vuonna 2014 Yhdysvaltain puolustushankintojen alivaltiosihteeri Frank Kendall kutsui sitä hankintamenettelyn väärinkäytöksesksi.[56] Konetyypin kolmen version yhteisiä osia oli vain 25 %, joka oli paljon alle odotetun 70 %:n samankaltaisuuden.[57] Koneversioiden avioniikka- ja tehtäväjärjestelmät olivat kuitenkin samat.[58] Ohjelma sai huomattavaa kritiikkiä kustannusten ylittämisestä sekä koko ohjelman elinkaaren kustannuksista sekä alihankkijoiden laadunhallinnan puutteista.[59][60]

JSF-ohjelman odotettiin maksavan noin 200 miljardia vuoden 2002 dollaria, kun järjestelmän kehityksestä ja esittelystä tehtiin sopimus vuonna 2001.[61][62] Jo vuonna 2005 Yhdysvaltain hallituksen tarkastusvirasto oli tunnistanut ohjelmassa suuria kustannus- ja aikatauluriskejä.[63] Kalliit viivytykset kiristivät puolustusministeriön ja sopimuskumppaneiden välejä.[64] Vuoteen 2017 mennessä viivytykset ja kustannusten ylitykset olivat nostaneet F-35-ohjelman odotettavissa olevat hankintakustannukset 406,5 miljardiin dollariin, ja elinkaaren kokonaiskustannukset (vuoteen 2070 asti) 1,5 biljoonaan dollariin sisältäen myös käyttö- ja ylläpitokulut. [65][66][67] Koneiden hinnat ja käyttökulut ovat kuitenkin laskeneet merkittävästi tuotannon kasvaessa. 14. tuotantosarjan F-35A:n yksikköhinta on 77,9 miljoonaa dollaria, joka on yli 70 % alempi kuin ensimmäisen tuotantosarjan koneen.[68] Viivästykset kehityksessä sekä operatiivisessa testauksessa ja arvioinnissa ovat siirtäneet täysivauhtisen tuotannon aloittamista. [69][70]

Päivityksiä ja lisäkehitystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain ilmavoimien F-35A RAF Fairfordin lentotukikohdassa vuonna 2018.

Ensimmäisen taistelukykyisen Block 2B -konfiguraation, jossa oli ilmataistelun ja ilmasta maahan -peruskyvyt, Yhdysvaltain merijalkaväki julisti operointikykyiseksi heinäkuussa 2015.[71] Block 3F -konfiguraation operatiivinen testaus ja arviointi alkoi joulukuussa 2018. Valmistuessaan se päättää konetyypin kehittämisvaiheen.[72] F-35-ohjelma kehittää myös ylläpitoa ja päivittämistä, esimerkiksi alkupään tuotannon koneet päivitetään Block 3F- tai Block 4 -konfiguraatioon.[73]

F-35:tä odotetaan päivitettävän jatkuvasti sen koko käyttöiän. Ensimmäinen päivitysohjelma, nimeltään Continuous Capability Development and Delivery (C2D2) alkoi vuonna 2019 ja sen suunnitellaan jatkuvan vuoteen 2024 saakka. Sen lyhyen aikavälin kehitystavoite on Block 4, johon integroidaan lisää aseita, mukaan lukien vain vientikoneisiin tulevia aseita. Block 4:n avioniikkaa päivitetään, elektronisia tukitoimia parannetaan ja se saa Remotely Operated Video Enhanced Receiver (ROVER) -tuen.[74] C2D2 korostaa myös ketterää ohjelmistokehitystä nopeamman versioiden käyttöönoton mahdollistamiseksi.[75] Vuonna 2018 Air Force Life Cycle Management Center (AFLCMC) teki sopimukset General Electricin ja Pratt & Whitneyn kanssa tehokkaamman muuttuvavaiheisen suihkumoottorin kehittämiseksi F-35:een.[76]

Puolustusalan sopimuskumppanit ovat tarjonneet F-35:een päivityksiä virallisten ohjelmasopimusten ulkopuolella. Vuonna 2013 Northrop Grumman paljasti kehittävänsä suunnattua häirintälähetintä (DIRCM, Directional InfraRed CounterMeasures) nimeltään Threat Nullification Defensive Resource (ThNDR). Se jakaisi tilan koneen Distributed Aperture Systemin (DAS) sensorien kanssa ja toimisi häirintälasersuojana infrapunahakuisia ohjuksia vastaan.[77]

Kansainvälinen kumppanuusohjelma ja hankinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjelman osallistujamaat: Pääasiakas: Yhdysvallat; 1. tason kumppani: Yhdistynyt kuningaskunta; 2. tason kumppanit: Alankomaat ja Italia; 3. tason kumppanit: Australia, Kanada, Norja ja Tanska; turvallisuusyhteistyökumppanit: Israel ja Singapore; FMS-menettelyn mukaiset asiakkaat: Belgia, Etelä-Korea, Japani, Puola (ja Sveitsi).

Yhdysvallat on F-35:n pääasiakas ja taloudellinen tukija, joka on suunnitellut hankkivansa 1 763 F-35A:ta ilmavoimille, 353 F-35B:tä ja 67 F-35C:tä merijalkaväelle ja 273 F-35C:tä merivoimille.[19] Lisäksi Norja, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat, Italia, Turkki ja Kanada sopivat maksavansa kehityskustannuksia yhteensä 4,375 miljardia dollaria. Yhdistyneen kuningaskunnan osuus on noin 10 % suunnitelluista kehityskustannuksista ainoana 1. tason kumppanimaana.[78] Alkuperäisen suunnitelman mukaan Yhdysvaltojen ja kahdeksan suurimman kumppanimaan piti hankkia yli 3 100 F-35-konetta vuoteen 2035 mennessä.[79] Kansainvälisen kumppanuuden kolme tasoa heijastavat taloudellista osuutta ohjelmassa, teknologian siirron määrää, kansallisille yrityksille avoimia alihankintasopimuksia ja sitä järjestystä, missä koneita voidaan saada. [80] Turkki poistettiin ohjelmasta heinäkuussa 2019 vedoten kansallisiin turvallisuussyihin.[81] Ohjelman kumppanimaiden rinnalla Israel ja Singapore ovat liittyneet mukaan turvallisuusyhteistyökumppaneina (SCP-maat).[82][83] Myynti SCP- ja muille valtioille, mukaan lukien Belgia, Etelä-Korea ja Japani, hoidetaan Pentagonin FMS-menettelyn mukaisesti.[3][84]

Joulukuussa 2011 Japani ilmoitti aikomuksestaan ostaa F-4 Phantom II -koneidensa korvaajiksi 42 F-35-konetta, joista 38 koottaisiin kotimaassa. Toimitusten oli määrä alkaa vuonna 2016.[85] Kehityksen ja testauksen viivästysten vuoksi monet alkupään tilaukset siirtyivät. Italia vähensi tilausmääräänsä 131 koneesta 90:een vuonna 2012.[86] Australia päätti ostaa väliaikaisratkaisuksi Boeing F/A-18F Super Horneteja vuonna 2006 ja EA-18G Growlereja vuonna 2013.[87]

Kanadan tilintarkastusvirasto julkaisi 3.4.2012 raportin, jossa hahmoteltiin Kanadan F-35-hankinnan ongelmia. Raportissa kerrottiin, että hallitus tietoisesti vähätteli 65 F-35:n lopullista hankintahintaa 10 miljardilla dollarilla.[88] Vuoden 2015 parlamenttivaalien jälkeen liberaalipuolueen muodostama hallitus päätti olla jatkamatta koneen hankintaa ja käynnisti kilpailun koneen valitsemiseksi.[89]

Singapore ilmoitti tammikuussa 2019 suunnitelmastaan ostaa pieni määrä F-35-koneita konetyypin kykyjen ja soveltuvuuden arvioimiseksi ennen kuin päättää ilmavoimiensa F-16-laivaston korvaamisesta.[90] Toukokuussa 2019 Puola ilmoitti suunnitelmastaan ostaa 32 F-35A-konetta neuvostoajan taistelukoneidensa korvaamiseksi.[91] Sopimus allekirjoitettiin tammikuussa 2020.[92]

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskatsaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35 on yksimoottorinen, ylisooninen monitoimihäivehävittäjä.[93] F-35 on toinen Yhdysvaltojen asevoimien käyttöön ottama viidennen sukupolven hävittäjä ja sen B-malli on ensimmäinen STOVL-ominaisuudella varustettu operatiivinen yliäänihäivehävittäjä. Koneessa korostuvat matala havaittavuus, edistyksellinen avioniikka ja sensorifuusio, joka mahdollistaa korkean tilannetietoisuuden ja aseiden pitkän ulottuvuuden.[94][95] Yhdysvaltain ilmavoimat pitää konetta pääasiallisesti hävittäjänä, jolla vaikutetaan vihollisen ilmapuolustukseen (SEAD-toiminta) edistyksellisten sensorien ja tehtäväjärjestelmän ansiosta.[96]

Oikealta alkaen F-35A, F-35B ja F-35C lähellä Floridan Eglinin lentotukikohtaa.

F-35:n pyrstön sivuvakaimet on kallistettu, mikä on yksi rakenteellinen häiveominaisuus. Ohjainpintoihin sisältyvät laipat, laippasiivekkeet, sivu- ja korkeusperäsimet. C-mallin taittuvassa siiven osassa on lisäksi siivekkeet. Siiven johtoreunan tyven pidennykset jatkuvat moottorin ilmanottoaukkoihin asti. F-35A:n ja F-35B:n suhteellisen lyhyt 10,67 m:n kärkiväli johtuu vaatimuksesta mahtua Yhdysvaltain merivoimien maihinnousualuksen koneiden seisonta-alueille ja hisseihin. F-35C:n laajempi siipi on polttoainetehokkaampi.[97][98] Koneen ilmanottoaukot kaartuvat ja niiden huulissa rungon puolella on kuhmu, joka ohjaa turbulenttisen rajakerroksen niiden sivuitse.[99] Rakenteellisesti F-35:ssä otettiin oppia F-22:sta: lentorangan painosta 35 % koostuu komposiiteista, pääosin bismaleimideista ja komposiittiepoksimateriaaleista sekä uudemmissa tuotantosarjoissa myös hiilinanoputkilla vahvistetusta epoksista.[100][101][102] F-35 on huomattavasti painavampi kuin kevyet hävittäjät, jotka se korvaa: kevyin niistä painaa tyhjänä vain 13 300 kg. Suuri osa painosta koostuu sisäisistä asekuiluista ja suuresta avioniikan määrästä.[103]

Vaikka F-35:ltä puuttuu suuremman, kaksimoottorisen F-22:n raaka, kinemaattinen suorituskyky, se on kilpailukykyinen neljännen sukupolven hävittäjien, kuten F-16:n ja F/A-18:n kanssa, erityisesti asekuormassa, koska F-35:n aseiden kantamiskyky koneen sisällä eliminoi ulkoisesta kuormasta syntyvää ilmanvastusta.[104] Kaikkien versioiden huippunopeus on 1,6 Machia täydellä sisäisellä kuormalla. F135-moottori kiihtyy hyvin ja tuottaa hyvin energiaa alisoonisilla nopeuksilla ja jälkipoltto kiihdyttää yliääninopeuteen. Suuret korkeusperäsimet, siiven johtoreunan pidennykset ja laipat sekä kallistetut sivuperäsimet tuottavat erinomaisen hallittavuuden suurilla kohtauskulmilla, jotka voidaan trimmata 50°:een. Epävakaus ja fly-by-wire-ohjaus tuottavat erinomaiset käsittelyominaisuudet ja hallitun lennon.[105][106][107] Koska F-35:ssä on sisäistä polttoainetta yli kaksinkertaisesti F-16:een verrattuna, sillä on merkittävästi suurempi taistelusäde ja sen häiveominaisuudet mahdollistavat tehtävän tehokkaamman lentoprofiilin.[108]

Sensorit ja avioniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AN/APG-81 AESA-tutkan antenni.

F-35:n tehtäväjärjestelmät ovat sen monimutkaisimpia puolia. Avioniikka ja sensorifuusio suunniteltiin parantamaan lentäjän tilannetietoisuutta ja johtamiskykyjä sekä edesauttamaan verkostokeskeistä sodankäyntiä.[93][109] Tärkeimpiin sensoreihin kuuluvat Northrop Grumman AN/APG-81 -AESA-tutka, BAE Systems AN/ASQ-239 Barracuda -elso-järjestelmä, Northrop Grumman/Raytheon AN/AAQ-37 DAS, Lockheed Martin AN/AAQ-40 EOTS ja Northrop Grumman AN/ASQ-242 CNI -laitteisto. F-35 suunniteltiin niin, että sensorit kommunikoivat keskenään tarjotakseen yhtenäisen kuvan paikallisesta taistelutilasta sekä edesauttavat toistensa toimintaa, esimerkiksi APG-81-tutka toimii myös osana elektronisen sodankäynnin järjestelmää.[110]

Elektro-optinen maalinosoitusjärjestelmä F-35:n nokan alla.

Suuri osa F-35:n ohjelmistosta on kehitetty C- ja C++-ohjelmointikielillä, mutta myös F-22:ssa käytettyä Ada83-koodia on mukana. Block 3F:n ohjelmistossa on 8,6 miljoonaa riviä koodia.[111][112] Green Hills Software Integrity DO-178B -reaaliaikainen käyttöjärjestelmä (RTOS) toimii integroiduilla ydinprosessoreilla (ICP). Dataverkko sisältää IEEE 1394b- ja kuitukanavaväyliä.[113][114] Koko Yhdysvaltain konelaivaston laajuisten ohjelmistopäivitysten mahdollistamiseksi ohjelmiston määrittämiin radiojärjestelmiin sekä päivitysten joustavuuden ja edullisuuden vuoksi avioniikassa käytetään myös vapaasti myytäviä komponentteja silloin kuin se on mahdollista. [115][116] Tehtäväjärjestelmien ohjelmisto oli erityisesti sensorifuusion osalta yksi kehitysohjelman vaikeimpia osia ja syynä merkittäviin ohjelman viivästyksiin. [117][118]

APG-81-tutka keilaa elektronisesti, ja siinä on aktiivinen ja passiivinen ilmasta ilmaan -moodi, ilmasta maahan -moodi sekä synteettisen apertuurin tutka (SAR). Se voi seurata useita maaleja ja samanaikaisesti ulottaa etsintäkeilansa yli 150 kilometrin päähän. Antenni on kallistettu taaksepäin havaittavuuden vaikeuttamiseksi.[119] Tutkaa täydentää AAQ-37 DAS, joka koostuu kuudesta infrapunasensorista, jotka tarjoavat ohjuslaukaisuvaroituksen ja maalinseurannan kaikista suunnista. DAS toimii tilannetietoisuutta antavana infrapunamaalinosoitusjärjestelmänä, joka antaa ohjaajan kypäränäyttöön joka suuntaan ulottuvan näkymän myös pimeässä.[120]Elektronisen sodankäynnin (elso) ASQ-239 Barracuda -järjestelmässä on 10 radiotaajuusantennia, jotka on upotettu siiven ja pyrstön reunoihin joka suuntaan toimiviksi tutkavaroitusvastaanottimiksi. Se tarjoaa sensorifuusioon myös radiotaajuus- ja infrapunaseurantaa, uhkien maalinosoitusta sekä multispektrisiä vastatoimia omasuojaksi ohjuksia vastaan. Elso-järjestelmä pystyy havaitsemaan ja häiritsemään vastustajan tutkia.[121] AAQ-40 EOTS on asennettu koneen nokan alle monitahoisen vaikeasti havaittavan ikkunan taakse. Se toimii laser-maalinosoittimena, lämpökamerana ja kauas katsovana infrapunamaalinosoituslaitteena.[122] ASQ-242 CNI -viesti-, navigointi- ja tunnistuslaitteisto käyttää puolta kymmentä erilaista fyysistä datalinkkiä, mukaan lukien MADL (Multifunction Advanced Data Link), vaikeasti havaittavaan toimintaan.[123] Sensorifuusion kautta radiotaajuusvastaanotinten ja infrapunasensorien informaatio yhdistetään ohjaajalle yhdeksi taktiseksi kuvaksi. Joka suuntaan toimiva maalien suunta- ja tunnistustieto voidaan välittää MADL:in kautta toisille koneille lähetyksen tulematta havaituksi. Koneessa on myös Link-16-järjestelmä kommunikointiin vanhempien järjestelmien kanssa.[124]

F-35:n prosessorit, sensorit ja ohjelmisto suunniteltiin alusta saakka paranneltaviksi koko konetyypin eliniän ajan. Technology Refresh 3, joka sisältää uuden ydinprosessorin ja uuden ohjaamonäytön, on suunniteltu otettavaksi käyttöön tuotantosarjasta 15 lähtien.[125] Lockheed Martin on tarjonnut Block 4 -konfiguraatiota varten Adanced EOTS:ia, joka mahtuu samaan paikkaan kuin peruslinjan EOTS vain minimaalisin muutoksin.[126] Lockheed Martin vailitsi kesäkuussa 2018 Raytheonin parantamaan DAS-järjestelmää.[127] Yhdysvaltain ilmavoimat on tutkinut F-35:n mahdollisuuksia organisoida miehittämättömien rynnäkkökoneiden hyökkäyksiä sensoriensa ja tietoliikennelaitteistonsa vällityksellä.[128]

Häive ja havaittavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paneelien ja luukkujen reunojen hammaslaitaisuutta.

F-35:n suunnittelun avainkohta on häive. Koneen tutkapoikkipinta-alaa on pienennetty lentorangan huolellisen muotoilun ja tutkasäteilyä absorboivien materiaalien avulla. Näkyviin toimiin kuluvat reunojen yhdensuuntaisuus, paneelien hammaslaitaisuus sekä moottorin peittäminen näkyvistä. Lisäksi DSI-tyyppisissä moottorin ilmanottoaukoissa käytetään kuhmua ja eteenpäin kaarrettua huulta turbulenttisen rajakerroksen ohjaamiseksi ilmanottoaukkojen sivuitse, sen sijaan että käytettäisiin jakolevyä rungon ja ilmanottoaukon välissä tai imuaukkoja, mikä vielä pienentää tutkajälkeä edestäpäin. [129][130][131] F-35:n tutkapoikkipinta-alaa on luonnehdittu tietyillä taajuuksilla ja tietyistä kulmista pienemmäksi kuin metallista golfpalloa. Joissakin olosuhteissa F-35 on verrattavissa häiveominaisuuksiltaan F-22:een. [132][133][134] Ylläpitoa varten F-35:n häiveominaisuuksissa otettiin oppia aikaisemmista häivekoneista. F-35:n tutkasäteilyä imevä kuitumattokuori on kestävämpi ja vaatii vähemmän ylläpitoa kuin vanhemmat päällykset.[135] Myös koneen infrapunajälkeä ja visuaalista havaittavuutta on häivytetty samoin kuin radiotaajuuspäästöjä havaittavuuden heikentämiseksi.[136][137][138] F-35:n häiveteknologia keskittyy X-taajuuskaistan aallonpituuksille.[139] Matalataajuiset tutkat pystyvät havaitsemaan häivekoneen Rayleigh'n sironnan takia, mutta ne tutkat ovat valtavia, alttiita välkkeelle ja epätarkkoja.[140][141] Todellisen tutkapoikkipinta-alan naamioimiseksi F-35:een voidaan asentaa neljä Luneburgin linssiä.[142]

F-35:n moottorien aiheuttama melu on aiheuttanut huolta koneen tulevien tukikohtien lähistön asuinalueilla. Arizonan Luken ja Floridan Eglinin lentotukikohtien lähistön asukkaat pyysivät ympäristövaikutustutkimuksia vuosina 2008 ja 2009.[143] Vaikka F-35:n melutasot olivat verrattavissa F-16:een, niiden ääniteho on suurempi erityisesti matalammilla taajuuksilla.[144] Kyselyt ja tutkimukset ovat osoittaneet, että F-35:n aiheuttama melu ei eronnut F-16:sta eikä F/A-18E/F:stä, vaikka jotkut erottivat suuremman matalataajuisen melun.[145][146]

Ohjaamo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35:n ohjaamosimulaattori.
F-35:n kypärä.

Lasiohjaamo suunniteltiin antamaan ohjaajalle hyvä tilannetietoisuus. Päänäyttö on 20x8-tuumainen (50x20 cm) panoraamakosketusnäyttö, joka näyttää mittariston, aseiden hallinnan, kommunikointi- ja suunnistustiedot sekä varoitukset ja hälytykset. Ohjaaja voi räätälöidä tietojen esittämisjärjestyksen. Päänäytön alla on pienempi varanäyttö.[147] Ohjaamossa on Adacelin kehittämä puheentunnistusjärjestelmä.[148] F-35:ssä ei ole heijastusnäyttöä, vaan sen sijaan lento- ja taistelutiedot näytetään ohjaajan kypäränäytössä.[149] Yksiosainen himmennetty kuomu on saranoitu edestä. Siinä on sisäinen kehys rakenteellisen lujuuden lisäämiseksi. Martin-Baker US16E -heittoistuimen laukaisee sivukiskoihin asennettu kaksoiskatapulttijärjestelmä.[150] HOTAS-tyyppiset ohjaussauva on oikealla ja kaasu vasemmalla. OBOGS-hapenkehitysjärjestelmä saa energiansa erillisestä Integrated Power Package (IPP) -voimanlähteestä. Lisäksi on lisähappipullo ja varahappijärjestelmä hätätilanteita varten.[151]

Vision Systems Internationalin (myöhemmin Collins Elbit Vision Systems) HMDS-kypäränäyttö on avaintekijä F-35:n ohjaamon käyttöliittymässä. Toisin kuin perinteisessä heijastusnäytössä ohjaaja näkee lento- ja taistelutiedot riippumatta siitä, mihin suuntaan hänen kasvonsa osoittavat.[152] DAS-järjestelmän tuottama infrapunakuva voidaan näyttää suoraan HMDS:lle, jolloin ohjaaja voi katsella ikään kuin koneen läpi. HMDS mahdollistaa ohjusten laukaisun maaleja kohti, vaikka koneen nokka osoittaisi toiseen suuntaan. [153][154] Kypärän hinta on 400 000 dollaria.[155] HMDS painaa enemmän kuin perinteiset kypärät, minkä vuoksi on esitetty huoli, että se voi vaarantaa kevyet ohjaajat heittoistuinta käytettäessä.[156] Kypärää on kuitenkin myöhemmin kevennetty ja parannettu siltä osin lentäjien turvallisuutta.[157]

Kehityksen aikaisen HMDS:n tärinän, värinän, pimeä- ja sensorinäytön ongelmien vuoksi Lockheed Martin ja Elbit julkaisivat vuonna 2011 spesifikaatioluonnoksen vaihtoehtoisesta HMDS:stä, joka perustui AN/AVS-9-pimeänäkökiikareihin varajärjestelmänä, sekä ottivat BAE Systemsin mukaan sen kehitystyöhön.[158][159] Jotta vaihtoehtoinen HMDS olisi voitu ottaa käyttöön, ohjaamoa olisi pitänyt muuttaa.[160][161] Kun peruslinjan kypärä kehittyi, vaihtoehtoisen HMDS:n kehitys pysäytettiin lokakuussa 2013.[162][163] Vuonna 2016 Gen 3 -kypärä esiteltiin tuotantosarjan 7 mukana. Siinä oli parannettu yökamera, uusi nestekidenäyttö, automaattinen kohdistus ja ohjelmiston parannuksia.[162]

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35A:n asekuilujen luukut auki.

Säilyttääkseen häivemuotonsa F-35:ssä on kaksi sisäistä asekuilua, joissa on neljä aseripustinta. Niistä kaksi ulommaista ripustinta voi kantaa enintään 1 100 kg:n painoisia aseita (F-35B 680 kg) ja kaksi sisempää ilmataisteluohjuksia. Ulommaisten ripustimien ilmasta maahan -aseisiin kuuluvat Joint Direct Attack Munition- eli JDAM-täsmäpommit, Paveway-sarjan täsmäpommit, Joint Standoff Weapon eli JSOW-liitopommi ja klusteripommit (Wind Corrected Munitions Dispenser). Ripustimet voivat kantaa myös useita pienempiä aseita, kuten GBU-39 Small Diameter Bomb- (SDB) täsmäliitopommeja, GBU-53/B SDB II- eli Stormbreaker-täsmäliitopommeja ja SPEAR 3 -panssarintorjuntaohjuksia. Yhteen ripustimeen mahtuu neljä SDB:tä F-35A:ssa ja F-35C:ssä, kolme F-35B:ssä.[164][165][166] Sisimmät ripustimet voivat kantaa AIM-120 AMRAAM -ohjuksia. Kaksi osastoa asekuilujen takana sisältävät soihtuja, silppua ja hinattavia valemaaleja.[167]

Koneen kuutta ulkoista ripustinta voidaan käyttää tehtävissä, jotka eivät edellytä häiveominaisuuksia.[168] Siivenkärkiripustimet voivat kantaa AIM-9X- tai ASRAAM-ohjuksia, ja ne on taivutettu ulospäin niiden tutkapoikkipinta-alan pienentämiseksi.[169][170] Lisäksi kummassakin siivessä on 2 300 kg:aa kantava sisin ripustin ja 1 100 kg:aa kantava keskiripustin (F-35B 680 kg). Ulkoiset siipiripustimet voivat kantaa suuria ilmasta maahan -aseita, jotka eivät mahdu asekuiluihin, kuten AGM-158 Joint Air to Surface Stand-off Missile- eli JASSM-risteilyohjus. Käyttäen sekä sisäisiä että ulkoisia ripustimia kone voidaan aseistaa esimerkiksi kahdeksalla AIM-120- ja kahdella AIM-9-ohjuksella tai kuudella 910 kg:n pommilla sekä kahdella AIM-120- ja kahdella AIM-9-ohjuksella.[153][171][172] F-35A on aseistettu 25 mm:n GAU-22/A -Gatling-tyyppisellä tykillä, joka on asennettu vasempaan siipeen, lähelle sen tyveä. Tuliannos on 182 ammusta. Tykki on tehokkaampi maamaaleja vastaan kuin muiden Yhdysvaltain hävittäjien 20 mm:n tykki. F-35B:ssä ja F-35C:ssä ei ole sisäistä tykkiä, mutta ne voivat kantaa Terma A/S -monitoimisäiliötä (MMP), johon voidaan asentaa sama tykki ja ladata 220 ammusta. Säiliö asennetaan koneen rungon keskilinjaan. Se on muotoiltu niin, että se lisää koneen tutkapoikkipinta-alaa vain vähän.[173] Tykin asemesta säiliötä voidaan käyttää eri laitteisiin ja tarkoituksiin, kuten elektroniseen sodankäyntiin, tiedusteluun tai taaksepäin katsovaan taktiseen tutkaan.[174][175]

Lockheed Martin kehittää Sidekick-nimistä ripustinta, joka mahdollistaa kahden AIM-120-ohjuksen kiinnittämisen asekuilun ulompaan ripustimeen, jolloin sisäinen ilmataisteluaseistus kasvaa kuuteen ohjukseen. Sitä tarjotaan osana Block 4:ää.[176][177] F-35B Block 4:ssä hydraulijohdon ja pidikkeen uudelleenjärjestely mahdollistaa neljän SDB:n kantamisen asekuilun uloimmassa ripustimessa. MBDA Meteorin integrointia on myös suunniteltu. [178][179] Yhdysvaltain ilma- ja merivoimat suunnittelevat AGM-88G AARGM-ER -ohjuksen integrointia F-35A:n ja F-35C:n asekuiluun.[180] Norja ja Australia rahoittavat Naval Strike Missile (NSM) -meritorjuntaohjuksen integrointia F-35:een. Kahta Joint Strike Missile (JSM) -risteilyohjusta voidaan kantaa asekuilussa ja lisäksi neljää siipiripustimissa.[181] B61-ydinpommin laukaisua asekuilusta suunnitellaan Block 4B:hen, joka tulee vuonna 2024.[182] Tulevaisuuden päivityksiksi suunnitellaan sekä hypersoonisia ohjuksia että suunnatun energian aseita, kuten laseria.[183] Lockheed Martin tutkii kuitulaserin integrointia. Se käyttää spektrisädettä, joka yhdistää monta laser-moduulia yhdeksi suurteholasersäteeksi, jonka voimakkuutta voidaan säädellä.[184]

Yhdysvaltain ilmavoimat suunnittelee lähi-ilmatukitehtävien antamista F-35:lle ilmapuolustetuissa ympäristöissä. Kritiikin keskellä, jossa konetta ei pidetä yhtä sopivana tehtävään kuin siihen vihittyä rynnäkkölavettia, Yhdysvaltain ilmavoimien silloinen komentaja Mark Welsh kiinnitti huomion lähi-ilmatuki-aseisiin, mukaan lukien täsmäraketit, joiden taistelukärjet sirpaloituvat ennen osumistaan, sekä kompaktimpia ammuksia tilavampiin asesäiliöihin.[185] Sirpaloituvilla rakettien taistelukärjillä on suurempi vaikutus kuin tykin ammuksilla, koska jokainen raketti luo tuhannen ammuksen purskeen tuottaen enemmän projektiileja kuin tulitus tykillä.[186]

Moottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksimoottorisen koneen voimanlähteenä on Pratt & Whitney F135, matalalla ohivirtauksella tehostettu suihkuturbiinimoottori, joka tuottaa 191 kilonewtonia. F-22:n Pratt & Whitney F119:stä kehitetyssä F135:ssä on suurempi turbiini ja ohivirtaussuhde alisoonisen polttoainetehokkuuden lisäämiseksi. Se ei ole optimoitu yliääninopeudelle ilman jälkipoltinta, toisin kuin F119.[187] Moottori myötävaikuttaa F-35:n häiveominaisuuksiin jälkipolttimella, jonka polttoainesuuttimet on integroitu keraamisilla tutkasäteilyä absorboivilla materiaaleilla päällystettyihin siivekkeisiin, jotka estävät turbiinin näkymisen. Kehitysvaiheessa häivejälkipolttimessa oli ongelmia paineoskillaation takia matalilla lentokorkeuksilla ja suurella nopeudella.[188] Matalaherätteinen, aksisymmetrinen suutin koostuu 15:stä osittain lomittaisesta laipasta, jotka muodostavat jättöreunaan sahanteräkuvion, joka pienentää tutkajälkeä ja luo oskilloivia pyörteitä, jotka pienentävät pakokaasuvirran infrapunajälkeä.[189]

F-35B:n moottorin kääntyminen.

F-35B:n F135-PW-600-moottoriversiossa on SDLF-järjestelmä, jolla mahdollistetaan STOVL-toiminta. Lockheed Martinin suunnittelema ja Rolls-Roycen kehittämä SDLF, joka tunnetaan myös nimellä Rolls-Royce LiftSystem, sisältää nostepuhaltimen, akselin, kaksi sivuttaiskallistussuutinta ja suihkusuuttimen kääntömoduulin (3BSM). Työntövoiman kääntävä 3BSM-suutin ohjaa moottorin pakokaasun alaspäin koneen pyrstössä. Sitä liikuttaa hydraulinen käyttölaite, jossa hydraulinesteenä on paineistettu polttoaine. [190][191][192] Toisin kuin Harrierin Pegasus-moottori, käyttää kaiken työntövoiman nosteeseen, F-35B:n järjestelmä auttaa kääntösuutinta lähelle koneen etupäätä sijoitetulla ja vastatyöntövoimaa tuottavalla nostepuhaltimella, joka saa käyttöenergiansa akselin välityksellä matalapaineturbiinista, kun se kytketään päälle.[193][194] Sivuttaiskallistuksen ohjaus hitaassa lennossa saavutetaan ohjaamalla moottorin kuumentamatonta ohivirtausilmaa läpi siipiin asennettujen sivuttaiskallistussuuttimien läpi.[195][196]

Vaihtoehtoinen moottori, General Electric/Roll-Royce F136, kehitettiin 2000-luvun alussa. F-35:n moottorit kilpailutettiin tuotantosarjasta 6 lähtien. General Electric YF120:n teknologiaa käyttäneessä F136:ssa väitettiin olevan suurempi lämmönvaihtelun sietokyky kuin F135:ssä.[197] F136 peruutettiin joulukuussa 2011 rahoituksen loppumisen takia. [198][199]

Vuonna 2016 käynnistettiin Adaptive Engine Transition Program (AETP) -ohjelma kehittämään ja testaamaan vaihtelevan ohivirtaussuhteen moottoreita, joiden yksi mahdollinen kohde olisi F-35. Sekä GE että P&W saivat sopimukset 200 kN -luokan demonstraatioiden XA100 ja XA101 kehittämiseksi.[200] Vuonna 2017 P&W ilmoitti F135 Growth Option 1.0:sta ja 2.0:sta. Kasvuoptio 1.0 oli testattu ja tuotantovalmis toukokuussa 2017. Se oli tehomoduulipäivitys, joka tarjosi 6‒10 % enemmän työntövoimaa ja vähensi polttoaineen kulutusta 5‒6 %. Tehomoduuli voitiin jälkiasentaa vanhempiinn moottoreihin ja lisätä saumattomasti tuleviin moottoreihin pienellä hinnankorotuksella, joka ei vaikuttanut toimituksiin. Kasvuoptio 2.0 olisi vaihtelevan ohivirtaussuhteen XA101.[201][202] Kesäkuussa 2018 Pratt & Whitney vaihtoi F135:n kehityssuunnitelmaa ja tarjosi Growth Option 2.0:na kolmen ohivirtauskanavan XA101:tä, jossa olisi uusi moottorin ydin.[203][204]

Ylläpito ja logistiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35 on suunniteltu vaatimaan vähemmän ylläpitoa kuin aiemmat häivekoneet. Noin 95 prosenttia kaikista kenttäolosuhteissa vaihdettavissa olevista osista on vaihdettavissa ilman, että niiden edestä pitäisi poistaa mitään muita osia, esimerkiksi heittoistuin voidaan vaihtaa poistamatta ohjaamon kuomua. Tutkasäteilyä absorboiva kuitumattomateriaali (RAM-materiaali) on paistettu kiinni koneen pintaan, jolloin se on kestävämpää, helppohoitoisempaa ja nopeampaa korjata kuin vanhemmat RAM-pinnoitteet.[205][206] F-22:n pinnoitteen korroosio johti F-35:n suunnittelijat käyttämään vähemmän galvaanista korroosiota aiheuttavaa pinnoitteen rakojen täytettä ja vähentämään täytettä vaativia rakoja sekä parempaa vedenpoistoa.[207] Ohjausjärjestelmä käyttää sähköhydrostaattisia toimilaitteita hydraulisten järjestelmien sijasta. Hätätilanteessa ne saavat energiaa litiumioniakuista.[208][209] Eri versioiden yhteensopivuus mahdollisti Yhdysvaltain merijalkaväen perustaa oman ylläpitokoulutusosastonsa, jossa sovelletaan ilmavoimien saamia kokemuksia heidän F-35-operaatioistaan.[210]

F-35:tä oli tarkoitus tukea tietokoneistetulla ylläpidonhallintajärjestelmällä nimeltä ALIS (Autonomic Logistics Information System). Konseptissa mitä tahansa koneyksilöä voidaan huoltaa missä tahansa F-35:n ylläpitoyksikössä ja konetyypin kaikkia osia voidaan jäljittää maailmanlaajuisesti ja jakaa tarpeen mukaan.[211] Lukuisten ongelmien, kuten epäluotettavien diagnoosien, ylettömien liitettävyysvaatimuksien ja turvallisuushaavoittuvuuksien vuoksi F-35-ohjelman virkamiehet suunnittelevat korvaavansa ALIS:in pilvipohjaisella uudella järjestelmällä nimeltä ODIN (Operational Data Integrated Network) vuoteen 2022 mennessä. [212][213][214]

Operatiivinen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Testaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen F-35A:n, AA-1:n, moottoria käytettiin ensi kertaa syyskuussa 2006 ja se teki ensilentonsa 15.12.2006.[215][216] Toisin kuin kaikki seuraavat koneet, AA-1 ei ollut painoltaan SWAT:in optimoima. Sen vuoksi siinä testattiin pääasiassa seuraaviin koneisiin tulevia osajärjestelmiä, kuten työntövoimaa, sähköjärjestelmää ja ohjaamonäyttöjä. Kone poistettiin koelentokäytöstä joulukuussa 2009, ja sitä käytettiin ammuntatesteissä merivoimien China Laken tukikohdassa.[217]

Ensimmäinen F-35B, BF-1, lensi 11.6.2008, kun taas ensimmäinen paino-optimoitu F-35A lensi 14.11.2009 ja F-35C 6.6.2010. F-35B leijui ensimmäistä kertaa 17.3.2010 ja laskeutui ensimmäistä kertaa pystysuoraan seuraavan päivänä.[218][219][220] F-35:n koelentoja suorittava ITF (Integrated Test Force) koostui 18 koneesta ilmavoimien Edwardsin lentotukikohdassa ja merivoimien Patuxent Riverin lentotukikohdassa. Edwardsin yhdeksän konetta ‒ viisi F-35A:ta, kolme F-35B:tä ja yksi F-35C ‒ testasivat muun muassa F-35A:n lennon rajakäyrän laajennusta, lentokuormia, aseiden irrotusta sekä järjestelmätestausta. Loput yhdeksän konetta Ptuxent Riverissä ‒ viisi F-35B:tä ja neljä F-35C:tä ‒ vastasivat F-35B:n ja C:n lennon rajakäyrän laajentamisesta, sekä STOVL- ja lentotukialussoveltuvuustestauksesta. Lentotukialustoiminnan soveltuvuustestejä tehtiin lisäksi New Jerseyn Lakehurstissä sijaitsevassa Naval Air Warfare Center Aircraft Divisionissa. Kaikista versioista kahta ei-lentävää konetta käytettiin staattisiin kuorma- ja väsymistesteihin.[221] Avioniikan ja tehtäväjärjestelmien testaamiseen käytettiin muokattua Boeing 737-300:aa, Lockheed Martin CATBirdiä, jossa oli kopio F-35:n ohjaamosta.[222] F-35:n sensorien kenttätestit tehtiin Northern Edge 2009- ja 2011 -harjoituksissa, jotka toimivat merkittävinä riskin alentamisvaiheina.[223][224]

F-35C laskeutumistesteissä Patuxent Riverin tukikohdassa heinäkuussa 2015.

Koelennot paljastivat useita vakavia puutteita, jotka vaativat kallista uudelleensuunnittelua, aiheuttivat viivytyksiä ja saivat aikaan useita konelaivaston lentokieltoja. Vuonna 2011 F-35C ei osunut laskeutumisvaijeriin kertaakaan kahdeksasta laskeutumistestistä. Uudelleen suunniteltu pysäytyskoukku oli valmis kaksi vuotta myöhemmin.[225][226] Kesäkuuhun 2009 mennessä monet alkuvaiheen koelentotavoitteet oli saavutettu, mutta ohjelma oli myöhässä aikataulustaan.[227] Ohjelmisto ja tehtäväjärjestelmät olivat ohjelman suurimpia viivytysten aiheuttajia, sensorifuusio oli erityisen haastava.[228] Väsymistestissä F-35B:hen sai useita ennenaikaisia murtumia, jotka vaativat rakenteen uudelleensuunnittelua.[229] Sekä F-35B:ssä että C:ssä oli ongelmia korkeusperäsinten kärsiessä lämpövaurioista pitkäkestoisen jälkipolton käytön takia.[230][231][232] Lennonhallintamoodit aiheuttivat suunnittelemattomia sivuttaiskallistuksia jyrkissä kaarroksissa transsoonisella nopeusalueella ja tekivät koneesta laiskan suurilla kohtauskulmilla testeissä F-16:ta vastaan vuonna 2015. [233][234]

F-35B:n meritestit aloitettiin USS Waspilla. Lokakuussa 2011 kaksi F-35B:tä kävi läpi kolmiviikkoisen meritestisarjan (Development Test I).[235] Toinen meritestisarja (Development Test II) alkoi elokuussa 2013 sisältäen pimeäoperointia. Kaksi konetta teki 19 pystysuoraa laskeutumista pimeässä hyödyntäen DAS:in tuottamaa kuvaa.[236][237] Ensimmäinen operatiivinen testaus, jossa oli mukana kuusi F-35B:tä, tehtiin USS Waspilla toukokuussa 2015. Viimeinen testisarja (Development Test III) USS Americalla sisälsi operointia avomerellä. Se päättyi loppuvuonna 2016.[238] Yhdistyneen kuningaskunnan Royal Navyn F-35B laskeutui ensimmäistä kertaa HMS Queen Elizabethin kannelle lokakuussa 2018.[239]

Uudelleen suunnitellun pysäytyskoukun saavuttua F-35C aloitti lentotukialustestit (Development Test I) marraskuussa 2014 USS Nimitzillä. Ne keskittyivät päiväoperointiin ja lähtö- ja laskeutumismenetelmien luomiseen.[240] Pimeäoperointiin, aseistamiseen ja täyden tehon lähtöihin keskittyneet testit (Development Test II) tehtiin lokakuussa 2015. Viimeinen testisarja (Development Test III) vietiin loppuun elokuussa 2016 sisältäen epäsymmetrisiä kuormia sekä laskeutumispätevyyden ja yhteisoperoinnin sertifiointijärjestelmiä.[241] F-35C:n operatiiviset testit alkoivat vuonna 2018.[242]

F-35:n luotettavuus ja käytettävyys ovat jääneet vaatimuksista erityisesti testauksen alkuvuosina. Ylläpito- ja logistiikkajärjestelmä ALIS:ta vaivasivat liialliset liitettävyysvaatimukset ja väärät diagnoosit. Vuoden 2017 lopussa Yhdysvaltain valtiontalouden tarkastusvirasto (Government Accountability Office, GAO) raportoi F-35:n osan korjauksen vievän keskimäärin 172 päivää, joka oli kaksi kertaa enemmän kuin ohjelman tavoite, ja varaosapula alensi koneiden käytettävyyttä.[243] Vuonna 2019, vaikka yksittäisten F-35-yksiköiden tehtäväkelpoisuudet ylittivät 80 % lyhyiksi ajoiksi ulkomaisissa operaatioissa, koko konelaivaston tehtäväkelpoisuus jäi tavoitteen alapuolelle. Tehtäväkelpoisuudet ovat tasaisesti parantumassa, lokakuun 2018 55 %:sta syyskuun 2019 73 %:iin.[244] F-35A:n tykin tarkkuus ei edelleenkään ollut hyväksyttävä,[230][245] mutta tykkijärjestelmään tehtyjen korjausten jälkeen tykki testataan vuoden 2021 aikana.[246] Vuoteen 2020 mennessä ohjelman vakavimpien ongelmien määrä oli puolitettu.[247] Vuonna 2020 F-35A:n tehtäväkelpoisuus nousi 76,07 %:iin.[248]

Järjestelmäkehitys- ja esittelyvaiheen viimeisen konfiguraation Block 3F:n operatiivinen testaus ja arviointi alkoi joulukuussa 2018.[249][250]

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35A-koneita Utahin Hillin lentotukikohdassa.

F-35A ja F-35B saivat luvan peruslentokoulutukseen vuoden 2012 alussa. [251][252] Järjestelmän kypsymättömyys herätti kuitenkin huolta turvallisuudesta, ja Director of Operational Test & Evaluation (DOT&E) huolestui koneiden elektronisen sodankäynnin testeistä, budjetista ja samanaikaisesta operatiivisen testauksen ja arvioinnin pääsuunnitelmasta.[253][254] Siitä huolimatta ilmavoimat aloitti operatiivisen hyödyntämisen arvioinnin 10.9.2012 mukaan lukien logistinen tuki ja henkilöstön koulutus.[255][256] Arviointilennot alkoivat 26.10. ja päättyivät 14.11. yhteensä 24 lennon jälkeen jokaisen lentäjän lennettyä kuusi lentoa.[257] Merijalkaväki otti 16.11.2012 vastaan ensimmäisen F-35B:n Yuman tukikohdassa, vaikka puolustushaaran lentäjillä oli useita lentorajoituksia.[258] Hitaan, alustavan tuotantovaiheen aikana kolme puolustushaaraa sopi yhdessä taktiikan ja käytäntöjen kehittämisestä käyttäen lentosimulaattoreita testaten tehokkuutta, löytäen ongelmia ja hioen koneen suunnittelua. [259] Tammikuussa 2013 ilmavoimien koulutus alkoi Eglinin lentotukikohdassa samanaikaisesti 100 lentäjälle ja 2 100 mekaanikolle.[260] Yhdistyneen kuningaskunnan RAF Lakenheath valittiin 8.1.2015 ensimmäiseksi tukikohdaksi Euroopassa kahdelle ilmavoimien F-35-laivueelle, joissa olisi yhteensä 48 konetta.[261]

Merijalkaväki julisti F-35B:n alustavan operatiivisen kyvyn Block 2B -konfiguraatiossa 31.7.2015 operatiivisten testien jälkeen. Rajoitukset säilyivät pimeätoiminnassa, viestinnässä, ohjelmistossa ja asekuormauskyvyissä.[262] F-35B otti osaa ensimmäisen Red Flag -harjoitukseensa heinäkuussa 2016 lentäen 67 suoritetta.[263] Ilmavoimien F-35A saavutti alustavan operatiivisen kyvyn Block 3i -konfiguraatiossa 2.8.2016 ja merivoimien F-35C 28.2.2019 Block 3F -konfiguraatiossa.[3][10] Ilmavoimien F-35A osallistui ensimmäiseen Red Flagiin vuonna 2017. Järjestelmän kypsyys oli parantunut, ja konetyyppi saavutti 15:1-ilmavoittosuhteen harjoitusvastustajalaivueen F-16-koneita vastaan korkean uhan ympäristössä.[264]

F-35:n käyttökulut ovat korkeammat kuin joidenkin vanhempien hävittäjien. Talousvuonna 2018 F-35A:n lentotuntihinta oli 44 000 $, mutta laski 35 000 $:iin vuonna 2019.[265] Vertailun vuoksi vuonna 2012 A-10:n lentotunnin hinta oli 17 716 $, F-15C:n 41 921 $ ja F-16C:n 22 514 $.[266] Lockheed Martin toivoo pienentävänsä sen 25 000 $:iin vuoteen 2025 mennessä suoritukseen perustuvan logistiikan ja muiden toimien avulla.[267]

Merijalkaväki suunnittelee jakavansa F-35B:t etulinjan tukikohtiin lisätäkseen niiden selviytyvyyttä pysyen silti lähellä taistelutilaa, samoin kuin kylmän sodan aikana Royal Air Forcen Harrierit, jotka hyödynsivät lentotukikohtien ulkopuolisia paikkoja, joissa oli lyhyet kiitotiet, konesuojat ja piilot. F-35B-koneet toimisivat väliaikaisista tukikohdista (M-Farp) liittolaisten alueelta vihollisen ballististen ja risteilyohjusten kantaman sisällä ja siirtyisivät tukikohtien välillä yhden tai kahden vuorokauden sykleissä. Strategiaa selittää F-35B:n lyhyt taistelusäde, joka on kolmen koneversion lyhyin. Tukikohdissa olisi liikkuvat aseistamis- ja tankkauspisteet, joita huollettaisiin KC-130- ja MV-22 Osprey -koneilla ja ranta-alueilla myös pinta-aluksilla. Tukikohtia voidaan perustaa pienille lentokentille, leveille valtateille tai vaurioituneisiin päätukikohtiin. Huollot tehtäisiin ilmavoimien tukikohdissa tai omilla tukialuksilla. Helikopterien siirrettäviä metallialustoja tarvitaan suojelemaan päällystämättömiä teitä F-35B:n moottorin pakokaasulta. Merijalkaväki tutkii kevyitä, kuumuutta kestäviä vaihtoehtoja.[268]

Yhdysvaltojen F-35-koneiden ensimmäinen taistelukomennus alkoi heinäkuussa 2018 merijalkaväen F-35B-koneilla maihinnousualus USS Essexiltä. Ensimmäinen taistelulento tehtiin 27.9.2018 Talibania vastaan Afganistanissa.[269] Seuraavana oli ilmavoimien F-35A-koneiden komennus 15.4.2019 Al Dhafran lentotukikohtaan Arabiemiirikunnissa.[270] F-35A:ta käytettiin ensi kertaa taistelussa ilmaiskussa ISIS:in tunneliverkostoa vastaan 27.4.2019 Pohjois-Irakissa.[271]

Jotkut ilmavoimien pilotit ovat antaneet koneelle lempinimen ”Panther” virallisen ”Lightning II”:n asemesta.[272]

Yhdistynyt kuningaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneessä kuningaskunnassa F-35B-koneita on sekä kuninkaallisten ilmavoimien (Royal Air Force, RAF) että kuninkaallisten merivoimien (Royal Navy) käytössä. Niissä konetyyppi tunnetaan yksinkertaisesti nimellä Lightning.[273] Konetyyppi korvasi Harrier GR9:n, joka poistettiin käytöstä vuonna 2010 sekä Tornado GR4:n, joka poistettiin vuonna 2019. F-35:n on määrä olla Yhdistyneen kuningaskunnan pääasiallinen pommituskone seuraavat 30 vuotta. Yksi merivoimien vaatimuksista F-35B:lle oli kyky rullaavaan pystysuoraan laskeutumiseen tukialukselle (Shipborne Rolling and Vertical Landing, SRVL), millä voidaan lisätä maksimilaskeutumispainoa hyödyntämällä siiven nostetta laskeutumisen aikana.[274][275] Heinäkuussa 2013 RAF:n silloinen komentaja kenraali Sir Stephen Dalton ilmoitti, että No. 617 Squadron (The Dambusters) olisi RAF:n ensimmäinen operatiivinen F-35-laivue.[276][277] Toinen operatiivinen laivue on merivoimien 809 Naval Air Squadron huhtikuusta 2023 alkaen.[278]

Lightning starttaa lentotukialus HMS Queen Elizabethilta.

No. 17 (Reserve) Test and Evaluation Squadron (TES) perustettiin 12.4.2013 Lightningin operatiiviseksi arviointiyksiköksi ja ensimmäiseksi konetta käyttäväksi brittilaivueeksi.[279] Kesäkuuhun 2013 mennessä RAF oli ottanut vastaan kolme F-35-konetta 48 tilatusta, jotka kaikki tukeutuvat aluksi Eglinin lentotukikohtaan.[280] Kesäkuussa 2015 F-35B F-35B teki ensimmäisen hyppyrilähdön Patuxent Riverin tukikohdassa.[281] Meritoiminnassa brittiläiset F-35B:t käyttävät alukseen asennettua hyppyriä samoin kuin Italian merivoimissa. Brittiläisiin F-35B-koneisiin ei aiota integroida Brimstone 2 -ohjusta.[282] RAF:n silloinen komentaja kenraali Sir Stephen Hillier ilmoitti 5.7.2017, että RAF:n toiseksi F-35-laivueeksi tulee No. 207 Squadron, joka muodostettiin uudelleen 1.8.2019 Lightningin operatiiviseksi siirtymälaivueeksi.[283][284] Washington D.C:ssä pidetyssä seremoniassa 18.4.2018 uudelleen muodostetusta No. 617 Squadronista tuli RAF:n ensimmäinen etulinjan F-35-laivue.[285] Se sai 6.6. ensimmäiset neljä F-35B:tä, jotka lennettiin Yhdysvaltain merijalkaväen Beaufortin tukikohdasta RAF Marhamin tukikohtaan.[286] Laivue ja sen F-35-koneet julistettiin operatiivisiksi 10.1.2019.[287]

Huhtikuussa 2019 No. 617 Squadron sai komennuksen Kyprokselle RAF Akrotiriin, mikä oli konetyypin ensimmäinen ulkomaan komennus.[288] F-35B-koneen ensimmäiset taistelutehtävät olivat aseistettuja tiedustelulentoja ISIS:in kohteisiin Irakissa ja Syyriassa.[289] Lokakuussa 2019 Dambustersin ja No. 17 TES:n F-35-koneet laskeutuivat ensimmäistä kertaa lentotukialus HMS Queen Elizabethille.[290] No. 617 Squadron lähti 22.1.2020 RAF Marhamista F-35-koneilla ensimmäiseen Red Flag -harjoitukseen Yhdysvaltoihin.[291]

Australia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RAAF:n F-35A starttaa näytöslennolle Australian International Airshow and Aerospace & Defence Exposition 2017:ssä.

Australian ensimmäinen F-35A ”A35-001” valmistui vuonna 2014 ja Australian kuninkaallisten ilmavoimien (Royal Australian Air Force, RAAF) F-35-lentäjiä koulutetaan Arizonan Luken lentotukikohdan kansainvälisessä ohjaajien koulutuskeskuksessa.[292] Ensimmäiset kaksi F-35-konetta paljastettiin australialaisille 3.3.2017 Avalonin lentonäytöksessä.[293] Vuoteen 2021 mennessä RAAF on ottanut vastaan 26 F-35A-konetta, joista yhdeksän on Yhdysvalloissa ja 17 No 3 Laivueessa sekä No 2 Operatiivisessa siirtymäyksikössä Williamtownin lentotukikohdassa Australiassa.[292] Kun 10.2.2021 RAAF:llä oli valmiina 41 koulutettua ohjaajaa ja 225 koulutettua mekaanikkoa, konelaivasto julistettiin komennusvalmiiksi operaatioita varten.[294] Australian odotetaan ottavan vastaan kaikki tilaamansa 72 F-35:tä vuoden 2023 loppuun mennessä.[293]

Israel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin ilmavoimien F-35I.

Israelin ilmavoimat julisti F-35:n operatiivisen kyvyn 6.12.2017.[295] Kuwaitilaisen Al Jarida -sanomalehden mukaan heinäkuussa 2018 vähintään kolmen ilmavoimien F-35:n testitehtävälento ulottui Tel Avivista Iranin pääkaupunkiin Teheraniin. Vaikka tietoa ei vahvistettu virallisesti, iranilaisjohtajat reagoivat raporttiin. Iranin ylin johtaja Ali Khamenei tiettävästi erotti sen vuoksi Iranin vallankumouskaartin komentajan.[296][297]

Israelin ilmavoimien komentaja kenraali Amikam Norkin sanoi 22.5.2018, että F-35I:tä on käytetty kahdessa hyökkäyksessä kahdella rintamalla, ja että Israel käytti konetyyppiä taistelutoimissa ensimmäisenä maailmassa.[298][299] Norkin sanoi, että koneet ovat lentäneet kaikkialla Lähi-idässä ja näytti kuvia F-35I:stä lennossa päiväsaikaan Beirutin yllä.[300] Heinäkuussa 2019 Israel tiettävästi laajensi iskujaan Iranin ohjuskuljetuksia vastaan iskien kahdesti F-35I-koneilla iranilaiskohteisiin Irakissa.[301]

Marraskuussa 2020 Israelin ilmavoimat ilmoitti F-35I Testbed -koneen toimituksesta maahan elokuussa kolmen muun koneen mukana. Konetta käytetään testaamaan ja integroimaan Israelissa valmistettuja aseita ja elektronisia järjestelmiä ilmavoimien F-35-koneisiin. Kyseessä on ainoa Yhdysvaltojen ulkopuolelle toimitettu F-35-testikone. [302] [303]

Kahdeksan ilmavoimien F-35I:tä otti 11.5.2021 osaa hyökkäykseen 150:tä Hamasin kohdetta vastaan, mukaan lukien 50-70 raketinlaukaisualustaa, Gazan kaistan pohjoisosassa osana Guardian of the walls -operaatiota.[304]

Koneversiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35:stä suunniteltiin alun perin kolme versiota: perinteinen maakentiltä toimiva hävittäjä F-35A, vain lyhyen kiitotien nousuun tarvitseva ja pystysuoraan laskeutuva F-35B ja lentotukialusversio F-35C. Sen jälkeen on suunniteltu omia versioita Israelille ja Kanadalle sekä alustavaa konseptia päivitetystä F-35A:sta, josta tulisi F-35D.

F-35A:n kolmitahopiirros.

F-35A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35A on tavanomaisesti nouseva ja laskeutuva (CTOL) versio, joka on tarkoitettu Yhdysvaltain ja muiden maiden ilmavoimien käyttöön. Se on versioista pienin ja kevyin ja pystyy 9 G:n kaarroksiin, joihin muut versiot eivät pysty. Vaikka F-35A-konetta tankataan ilmassa puomin kautta, kone voidaan tarvittaessa muokata letkutankkausta varten.[305][306] Koneeseen voidaan asentaa jarruvarjosäiliö. Norjan kuninkaalliset ilmavoimat on sen ensimmäinen käyttäjä.[307]

F-35B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35B:n leikkauspiirros.

F-35B on lyhyen lähtökiidon ja pystysuoran laskeutumisen (STOVL) versio. Se on saman kokoinen kuin A-versio, mutta SDLF vie kolmanneksen A-version polttoainetilavuudesta.[308][309] B-versio on rajoitettu 7 G:hen.[310] Muista versioista poiketen F-35B:ssä ei ole pysäytyskoukkua. ”STOVL/HOOK”-toiminta sen sijaan käynnistää muutoksen normaalista lentotilasta pystysuoraan lentoon.[311] B-versio pystyy myös pystysuoraan nousuun ja lyhyen kiitotien laskuun.[312]

F-35C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35C-versio on suunniteltu lentotukialusten katapulttiavusteisiin lentoonlähtöihin ja laskeutumisiin vaijeripysäytyksillä. F-35A:han verrattuna C-versiossa on suuremmat, kärkiosistaan taitettavat siivet, suuremmat ohjainpinnat hitaan lennon parempaan hallintaan, tukialuslaskeutumisten rasituksen takia suuremmat laskutelineet, kaksipyöräinen nokkalaskuteline ja vahvempi pysäytyskoukku pysäytysvaijerin jatkuvaa käyttöä varten. Suurempi siipipinta-ala mahdollistaa hitaamman laskeutumisnopeuden ja lisää sekä lentomatkaa että asekuormaa. F-35C on rajoitettu 7,5 G:hen.[313]

F-35I Adir[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35I Adir (Hepreaksi: אדיר, joka tarkoittaa ”Vaikuttava”[314] tai ”Mahtava”[315]) on F-35A, johon on tehty israelilaisia muokkauksia. Aluksi Yhdysvallat kielsi muutokset, mutta antoi sitten Israelille luvan integroida koneeseen omat elektronisen sodankäynnin järjestelmänsä, mukaan lukien sensorit ja vastatoimet. Päätietokoneessa on Plug and Play -toiminto lisäjärjestelmille. Ehdotuksiin sisältyy ulkoinen häirintäsäiliö ja uudet israelilaiset ilmataisteluohjukset ja täsmäpommit koneen asekuiluihin.[316][317] Israel Aerospace Industries (IAI) on harkinnut kaksipaikkaista F-35-konseptia, koska yhtiön mukaan sille on tunnettua tarvetta muuallakin kuin Israelissa.[318] Yhtiö on suunnitellut myös valmistavansa rungonmyötäiset lisäpolttoainesäiliöt.[319]

Ehdotettuja versioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35D[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimus päivitetyn F-35A:n käyttöönotosta vuoteen 2035 mennessä, joka on Yhdysvaltain ilmavoimien tulevaisuuden operointikonseptin tavoiteajankohta.[320][321]

CF-35[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadalainen CF-35 on ehdotettu versio, joka eroaisi F-35A:sta jarruvarjon ja mahdollisen F-35B/C-tyylisen tankkaussuuttimen.[307][322] Yksi vaihtoehto olisi F-35C tankkaussuuttimineen ja hitaampine laskeutumisnopeuksineen, mutta Kanadan parlamentaarisen budjettivirkailijan raportin mukaan kone olisi liian kallis.[323] Vuoden 2015 liittovaltion vaalien jälkeen Liberaalipuolue, jonka vaalilupauksiin kuului F-35-hankinnan peruuttaminen,[324] muodosti uuden hallituksen ja aloitti avoimen kilpailun nykyisten CF-18 Hornetien korvaamiseksi.[325]

Hankinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Alankomaat

Alankomaiden kuninkaallisille ilmavoimille on tilattu 37 F-35A-konetta, joista ensimmäiset saapuivat maahan 31.10.2019[326][327] ja sille suunnitellaan tilattavan vielä 9 F-35A-konetta.[328]

 Australia

Australian kuninkaallisille ilmavoimille on tilattu 72 F-35A-konetta, joista ensimmäiset saapuivat 10.12.2018.[329][330] Konetyyppi saavutti alustavan operatiivisen kyvyn 28.12.2020.[331]

 Belgia

Belgian ilmakomponentille suunnitellaan tilattavan 34 F-35A-konetta, joista ensimmäiset toimitetaan vuonna 2024.[332][333]

 Etelä-Korea

Etelä-Korean ilmavoimille on tilattu 40 F-35A-konetta ja maan asevoimille suunnitellaan tilattavan vielä 20 F-35A- ja 20 F-35B-konetta.[334] Ensimmäiset koneet saapuivat maahan 29.3.2019.[335] Konetyyppi saavutti alustavan operatiivisen kyvyn 17.12.2019.[336]

 Israel

Israelin ilmavoimille on tilattu 75 F-35I-konetta, joista ensimmäiset saapuivat 12.12.2016.[337][338] Konetyyppi saavutti alustavan operatiivisen kyvyn 6.12.2017.[339]

 Italia

Italian ilmavoimille ollaan tilaamassa 60 F-35A-konetta ja 15 F-35B-konetta ja merivoimille 15 F-35B-konetta.[340] Ensimmäinen F-35A rullasi ulos Italian Camerin tuotantolinjalta 16.3.2015.[341] F-35A saavutti alustavan operatiivisen kyvyn 30.11.2018.[342]

 Japani

Japanin ilmaitsepuolustusvoimille on tilattu 105 F-35A- ja 42 F-35B-konetta.[343] Ensimmäinen F-35A-kone saapui maahan 26.1.2018.[344]F-35A saavutti alustavan operatiivisen kyvyn 26.3.2019.[343]

 Norja

Norjan kuninkaallisille ilmavoimille ollaan tilaamassa 52 F-35A-konetta, joista ensimmäinen saapui 10.11.2017.[345][346] Konetyyppi saavutti alustavan operatiivisen kyvyn 6.11.2019.[347]

 Puola

Puolan ilmavoimille on tilattu 32 F-35A-konetta, joiden toimitukset alkavat vuonna 2024.[348]

 Singapore

Singaporen ilmavoimille ollaan tilaamassa neljä F-35B-konetta kahdeksan lisäkoneen hankintaoptiolla. Niiden odotetaan tulevan käyttöön vuodesta 2030 lähtien.[349]

 Sveitsi

Sveitsin ilmavoimille suunnitellaan ostettavan 36 F-35A-konetta, joiden toimitukset alkaisivat vuonna 2025.[350]

 Tanska

Tanskan kuninkaallisille ilmavoimille ollaan tilaamassa 27 F-35A-konetta, joista ensimmäiset saapuvat maahan vuonna 2023.[351]

 Yhdistynyt kuningaskunta

Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaallisille ilmavoimille ollaan tilaamassa noin 60 F-35B-konetta ja sen jälkeen mahdollisesti enintään 80 konetta.[352] Ensimmäiset koneet saapuivat maahan 7.6.2018.[353] Maalta operoinnin alustava operatiivinen kyky saavutettiin 10.1.2019 ja merioperoinnin 31.12.2020.[354][355]

 Yhdysvallat

Yhdysvaltain ilmavoimat suunnittelee edelleen tilaavansa 1763 F-35A-konetta, mutta lopullista päätöstä määrästä ei ole tehty.[356] Merijalkaväki on tilaamassa 353 F-35B- ja 67 F-35C-konetta ja merivoimat 273 F-35C-konetta.[357] Merijalkaväki julisti F-35B:n alustavan operatiivisuuden 31.7.2015[358] ja F-35C:n 4.12.2020.[359] Ilmavoimien F-35A:n alustava operatiivisuus saavutettiin 2.8.2016[360] Merivoimien F-35C saavutti alustavan operatiivisuuden 28.2.2019.[361]

Toimitetut F-35-koneet heinäkuussa 2020[362]
USA

ilmavoimat

USA

merijalkaväki

USA

merivoimat

Australia Norja UK Hollanti Italia
A 241 26 25 10 12
B 93 18 3
C 13 28

Taulukossa mainittujen lisäksi on toimitettu yhteensä 59 konetta Belgiaan, Israeliin, Japaniin, Puolaan ja Etelä-Koreaan.[362]

Onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun 23. päivänä 2014 Yhdysvaltain ilmavoimien F-35A syttyi tuleen nousukiidon aikana Eglinin lentotukikohdassa. Lentäjä pelastautui vahingoittumattomana, mutta kone kärsi arviolta 50 miljoonan dollarin vahingot.[363][364] Onnettomuus aiheutti lentokiellon 4.–15. heinäkuuta, jonka jälkeen määrättiin vielä lennon rajakäyrärajoituksia onnettomuustutkinnan ajaksi.[365][366] Kesäkuussa 2015 ilmavoimien tutkintayksikkö (Air Education and Training Command, AETC) jätti virallisen raportin, jossa syyksi ilmoitettiin moottorin turbiinin kolmannen vaiheen roottori, jonka hajotessa sen osat läpäisivät moottorin koteloinnin ja ylärungon. Onnettomuuden vuoksi Pratt & Whitney teki moottoriin muutoksia alkuvuoteen 2016 mennessä.[367][368]

Yhdysvaltain merijalkaväen F-35B syöksyi maahan 28.9.2018 Etelä-Carolinassa lähellä puolustushaaran Beaufortin lentotukikohtaa. Lentäjä pelastautui turvallisesti.[369] Onnettomuuden syyksi ilmoitettiin viallinen polttoaineputki, minkä vuoksi kaikki F-35-koneet asetettiin lentokieltoon 11. lokakuuta koko konelaivaston polttoaineputkien tarkastamisen ajaksi.[370] Seuraavana päivänä lentokielto purettiin suurimmalta osalta ilma- ja merivoimien F-35-koneista.[371] Toukokuussa 2019 onnettomuuden tarkemmaksi syyksi ilmoitettiin valmistusvika polttoaineletkussa, joka oli revennyt ja aiheuttanut moottorin työntövoiman menetyksen.[372].

Japanin ilmaitsepuolustusvoimien Misawan lentotukikohdasta harjoitustehtävään lähtenyt F-35A katosi 9.4.2019 tutkasta Tyynellämerellä noin 135 kilometriä itään Aomorin prefektuurista. Ennen katoamistaan ohjaaja majuri Akinoro Hosomi oli ilmoittanut radiolla aikomuksestaan keskeyttää harjoituksen.[373][374] Kadonnutta konetta ja sen ohjaajaa etsineet Japanin ja Yhdysvaltojen merivoimat löysivät merestä koneen jäänteitä, jotka vahvistivat sen syöksyn mereen. Hosomin jäänteet löydettiin kesäkuussa. [375][376] Onnettomuuden seurauksena Japani asetti silloiset 12 F-35A-konetta lentokieltoon joksikin aikaa.[377][374] Onnettomuuden jälkeen spekuloitiin Kiinan tai Venäjän mahdollisuutta yrittää pelastaa hylky meren pohjasta, mutta Japanin puolustusministeri Takeshi Iwayan mukaan kumpikaan maa ei ollut osoittanut raportoitavaa toimintaa.[374] Annettujen tietojen mukaan ohjaaja ei lähettänyt mitään hätäsignaalia eikä yrittänyt oikaista nopeasti korkeutta menettänyttä konetta.[373][378] Kesäkuun 10. päivänä Japanin puolustusministeriö ilmoitti, että onnettomuuden todennäköinen syy on ollut lentäjän asennontajun menettäminen. Teknisen vian mahdollisuutta pidettiin pienenä.[379]

Toukokuun 19. päivänä 2020 Yhdysvaltain ilmavoimien 58. Hävittäjälennoston F-35A syöksyi maahan ollessaan laskeutumassa Eglinin lentotukikohtaan. Ohjaaja pelastautui heittoistuimella eikä loukkaantunut vakavasti.[380] Onnettomuuden syyksi ilmoitettiin yhdistelmä lentäjän virhettä, jota edesauttoivat väsymys, pimeys, liian suuri nopeus, väärässä asennossa ollut kypäränäyttö sekä aiemmin tuntematon lennonhallintajärjestelmälogiikan vika, jonka vuoksi koneen korkeusohjaus lakkasi toimimasta.[381]

Yhdysvaltain merijalkaväen F-35B kolaroi 29.9.2020 ilmassa KC-130-ilmatankkauskoneen kanssa tankkauksen aikana ja syöksyi maahan Kalifornian Imperialissa. Ohjaaja loukkaantui heittoistuinlaukaisussa ja KC-130 joutui tekemään pakkolaskun ilman laskutelineitä.[382]

Tekniset tiedot (F-35A)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:F-35A CTOL Variant Lockheed Martin. Viitattu 1.8.2021. (englanniksi);F-35A Lightning II U.S. Air Force. 11.4.2014. Viitattu 1.8.2021. (englanniksi);F-35B STOVL Variant Lockheed Martin. Viitattu 1.8.2021. (englanniksi);F-35C CV Variant Lockheed Martin. Viitattu 1.8.2021. (englanniksi);F-35 Weaponry F35.com. Viitattu 1.8.2021. (englanniksi);F-35 Lightning II Joint Strike Fighter (JSF) Program (F-35) Department of Defense Selected Acquisition Report. joulukuu 2017. Viitattu 1.8.2021. (englanniksi);Eloranta, Jari: Lockheed Martin F-35 Lightning II Joint Strike Fighter Specification & Technical Data EH.Net Encyclopedia. 27.9.2005. Viitattu 1.8.2021. (englanniksi)

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&015.070000015,7 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&010.070000010,7 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.03800004,38 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&043.&&&&0043 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&013170.&&&&0013 170 kg (F-35A), 14 588 kg (F-35B), 14 547 kg (F-35C)
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&031751.&&&&0031 751 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Pratt & Whitney F135-PW-100 -ohivirtaussuihkumoottori; &&&&&&&&&&&&0128.0100000128,1 kN kuivana, &&&&&&&&&&&&0191.0300000191,3 kN jälkipolttimella

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&01960.&&&&001 960 km/h (Mach &&&&&&&&&&&&&&01.06000001,6)
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&02800.&&&&002 800 km
  • Taistelusäde: &&&&&&&&&&&01239.&&&&001 239 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&015240.&&&&0015 240 m

Aseistus

  • Tykit
    • 1 × 25 mm GAU-22/A-tykki, 180 ammusta (F-35B:n ja F-35C:n säiliössä 220:n ammuksen lisävyö)
  • Ohjukset:
    • 4 sisäistä (Block 4:ssä 6) ja 6 ulkoista kiinnityspistettä, yhteiskuorma 8 200 kg
    • Ilmataisteluohjukset:
      • AIM-120 AMRAAM
      • AIM-9X Sidewinder
      • ASRAAM (Yhdistynyt kuningaskunta)
      • Meteor (Yhdistynyt kuningaskunta, Block 4)
    • Ilmasta maahan -ohjukset:
      • AGM-88G AARGM-ER (Block 4)
      • AGM-158 JASSM
      • SPEAR 3 (Yhdistynyt kuningaskunta, Block 4)
      • JAGM (Block 4)
      • JSM (Block 4)
      • SOM
    • Meritorjuntaohjukset:
      • AGM.158C LRASM (F-35C Block 4)

Avioniikka

  • AN/APG-81-AESA-tutka
  • AN-AAQ-40-elektro-optinen maalinosoitusjärjestelmä (EOTS)
  • AN/AAQ-37 DAS -ohjusvaroitusjärjestelmä
  • AN/ASQ-239 Barracuda -elektronisen sodankäynnin järjestelmä
  • AN/ASQ-242 CNI -laitteisto, joka sisältää:
    • Harris Corporation Multifunction Advanced Data Link (MADL) viestintäjärjestelmä
    • Link 16 -datalinkki
    • SINCGARS
    • IFF-omatunnuslaite ja transponderi
    • HAVE QUICK
    • AM, VHF, UHF-radio
    • GUARD-radio
    • tutkakorkeusmittari
    • mittarilaskeutumisjärjestelmä (ILS)
    • TACAN-järjestelmä
    • tukialuslaskeutumisjärjestelmä (F-35C)
    • JPALS-tarkkuuslähestymis- ja -laskeutumisjärjestelmä
    • TADIL-J JVMF/VMF -viestintäjärjestelmä

Versioiden väliset erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-35A
CTOL
F-35B
STOVL
F-35C
CV
Pituus 15,7 m (51,5 ft) 15,6 m (51,2 ft) 15,7 m (51,5 ft)
Kärkiväli 10,7 m (35,1 ft) 10,7 m (35,1 ft) 13,1 m (43,0 ft)
Korkeus 4,39 m (14,4 ft) 4,36 m (14,3 ft) 4,48 m (14,7 ft)
Siiven pinta-ala 42,74 m2 (460,0 sq ft) 42,74 m2 (460,0 sq ft) 62,06 m2 (668,0 sq ft)
Tyhjäpaino 13 154 kg (29 000 lb) 14 729 kg (32 472 lb) 15 686 kg (34 582 lb)
Sisäinen polttoaine 8 278 kg (18 250 lb) 6 123 kg (13 499 lb) 8 958 kg (19 749 lb)
Asekuorma 8 160 kg (17 990 lb) 6 800 kg (14 990 lb) 8 160 kg (17 990 lb)
Suurin
lentoonlähtöpaino
31 800 kg (70 100 lb) luokka 27 200 kg (60 000 lb) luokka 31 800 kg (70 100 lb) luokka
Lentomatka >2 200 km (1 200 nmi) >1 700 km (920 nmi) >2 200 km (1 200 nmi)
Taistelusäde 1 239 km (669 nmi) 935 km (505 nmi) 1 241 km (670,1 nmi)
Työntövoima/paino
 • tankit täynnä:
 • tankit puolillaan:

0,87
1,07

0,90
1,04

0,75
0,91
G-rajat +9,0 +7,0 +7,5


Huomiot
  1. Keijsper, Gerard: Lockheed F-35 Joint Strike Fighter, s. 122, 124. Pen & Sword Aviation, 2007. ISBN 9781844156313. (englanniksi)
  2. Sivu 119
  3. Sivu 124

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. F-35 Global Partnership Lockheed Martin. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  2. Dudley, Richard: Program Partners Confirm Support for F-35 Joint Strike Fighter Defense Update. 5.3.2012. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  3. a b c Pawlyk, Oriana: Key US Ally Declares Its F-35s Ready for Combat Military.com. 28.12.2020. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  4. Grazier, Dan: Is the F-35 Program at a Crossroads? POGO. 23.2.2021. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  5. Miller, Kathleen ym.: Flawed F-35 Too Big to Kill as Lockheed Hooks 45 States Bloomberg. 22.2.2013. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  6. Ciralsky, Adam: WILL IT FLY? Vanity Fair. 16.12.2013. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  7. Capaccio, Anthony: F-35’s Image as $428 Billion Bundle of Flaws Improved by Fixes Bloomberg News. 11.5.2020. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  8. Drew, James: First operational F-35 squadron declared ready for combat FlightGlobal. 31.7.2015. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  9. Insinna, Valerie: Air Force Declares F-35A Ready for Combat DefenseNews. 2.8.2016. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  10. a b Eckstein, Megan: Navy Declares Initial Operational Capability for F-35C Joint Strike Fighter USNI News. 28.2.2019. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  11. Cenciotti, David: The Israeli F-35I “Adir” Declared Operational. So What’s Next? The Aviationist. 6.12.2017. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  12. Donald, David: Italy's F-35s First To Achieve IOC in Europe AINonline. 2.12.2018. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  13. Kuper, Stephen: UK air combat capabilities reach new heights with IOC for F-35 Defence Connect. 14.1.2019. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  14. Eckstein, Megan: UK Royal Navy Declares IOC for Queen Elizabeth Carrier Strike Group Ahead of Spring Deployment USNI News. 4.1.2021. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  15. Reim, Garrett: Japan declares F-35A squadron initial-operation capable FlightGlobal. 29.3.2019. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  16. Major Milestone: Norway declares IOC for F-35A Government.no. 6.11.2019. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  17. F-35s achieve IOC Australian Defence Magazine. 4.1.2021. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  18. F-35 stealth fighter sees first combat, in Israeli operation BBC News. 22.5.2018. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  19. a b Selected Acquisition Report (SAR): F-35 Lightning II Joint Strike Fighter (JSF) Program (F-35) Defense Acquisition Management Information Retrieval (DAMIR). 17.4.2019. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  20. Drew, James: Lockheed F-35 service life extended to 2070 FlightGlobal. 25.3.2016. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  21. USAF studying future attack aircraft options Flightglobal.com. 9.3.2016. Viitattu 14.3.2016.
  22. Hornetin seuraajahankkeen tarjouspyyntö lähetetään kaikille hävittäjäkandidaateille defmin.fi. Viitattu 17.2.2018.
  23. Stadler, Rich: Lockheed Skunk Works: X-32 Common Lighweight Fighter. Code One Vol. 8 No. 3, lokakuu 1994, s. 2‒7. (englanniksi)
  24. a b Pre-JAST: History Joint Strike Fighter. Viitattu 5.5.2021. (englanniksi)
  25. a b JAST: History Joint Strike Fighter. Viitattu 5.5.2021. (englanniksi)
  26. Barrie, Douglas ym.: Short take-off, low funding. Flight International, 29.3.‒4.4.1995, s. 32‒36. (englanniksi)
  27. The JSF UK Industry Team Martin Baker Aircraft Company Limited. Viitattu 5.5.2021. (englanniksi)
  28. F-35 Lightning: The Joint Strike Fighter Program Defense Industry Daily. Viitattu 5.5.2021. (englanniksi)
  29. Lift Fan Installed In X-35B Following Successful Tests Of Lockheed Martin's JSF STOVL Propulsion System Lockheed Martin news releases. 11.1.2001. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
  30. Wilson, George C.: The engine that could Government Executive. 22.1.2002. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
  31. Propulsion system for a vertical and short takeoff and landing aircraft Patent Genius. 11.5.1993. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
  32. Gunston, Bill ja Gordon, Yefim: Yakovlev aircraft since 1924, s. 16. Putnam Aeronautical Books, 1997. ISBN 0851778720. (englanniksi)
  33. Petrescu, Relly Victoria Virgil: About Boeing X-32 Journal of Aircraft and Spacecraft Technology. tammikuu 2019. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
  34. Joe Baugher: Joint Strike Fighter joebaugher.com. 23.5.2020. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
  35. Tirpak, John A.: Scoping Out the New Strike Fighter Air force Magazine. 1.10.1998. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
  36. Bevilaqua, Paul M.: Joint Strike Fighter Dual-Cycle Propulsion System Journal of Propulsion and Power. syys-lokakuu 2005. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
  37. a b c JSF History Joint Strike Fighter. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
  38. Battle of the X-planes Nova. 15.2.2003. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
  39. Parsch, Andreas: Non-Standard DOD Aircraft Designations designation-systems.net. 27.4.2006. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
  40. Hehs, Eric: X to F: F-35 Lightning II And Its X-35 Predecessors Code One. 15.5.2008. Viitattu 22.5.2021. (englanniksi)
  41. Fulghum, David A. ja Wall, Robert: USAF Plans for Fighters Change Free Republic (alkuperäinen: Aviation Week & Space Technology). 19.9.2004. Viitattu 22.5.2021. (englanniksi)
  42. Sheridan, Arthur E. ja Burnes, Robert: F-35 Program History: From JAST to IOC The F-35 Lightning II: From Concept to Cockpit. 13.8.2019. Viitattu 22.5.2021. (englanniksi)
  43. Pappalardo, Joe: Weight Watchers Air & Space Magazine. marraskuu 2006. Viitattu 22.5.2021. (englanniksi)
  44. CF-35 Lightning II westdef.com. 21.2.2004. Viitattu 22.5.2021. (englanniksi)
  45. ’Lightning II’ moniker given to Joint Strike Fighter U.S. Air Force. 7.6.2006. Viitattu 22.5.2021. (englanniksi)
  46. A Digital Jet for the Modern Battlespace F-35 Lightning II. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  47. JOINT STRIKE FIGHTER: DOD Plans to Enter Production before Testing Demonstrates Acceptable Performance GAO report to Congressional Committees. Maaliskuu 2006. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  48. Insinna, Valerie: F-35 program office wraps up final developmental flight test Defense News. 12.4.2018. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  49. Haynes, Deborah: F-35 jets: Chinese-owned company making parts for top-secret UK-US fighters Sky news. 15.6.2019. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  50. Doffman, Zak: U.S. And U.K. F-35 Jets Include 'Core' Circuit Boards From Chinese-Owned Company Forbes. 15.6.2019. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  51. Minnick, Wendell: Chinese Businessman Pleads Guilty of Spying on F-35 and F-22 Defense News. 24.3.2016. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  52. Internal Pentagon Memo Predicts That F-35 Testing Won't Be Complete Until 2016 (excerpt) Defense-aerospace.com (alun perin: Ft. Worth Star Telegram). 1.3.2010. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  53. Capaccio, Tony: Lockheed F-35 Purchases Delayed in Pentagon’s Fiscal 2011 Plan Business Week. 6.1.2010. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  54. Charettem Robert N.: F-35 Program Continues to Struggle with Software IEEE Spectrum. 19.9.2012. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  55. F-35 Joint Strike Fighter (JSF) FY18 DoD Programs. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  56. Martin, David: Is the F-35 worth it? 60 minutes. 16.2.2014. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  57. Tirpak, John A.: All For One and All for All Air Force Magazine. 14.3.2016. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  58. McHale, John: JSF avionics: an interview with Lockheed Martin's F-35 director of mission systems and software Intelligent Aerospace. 13.4.2010. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  59. Shalal, Andrea: U.S. watchdog finds quality violations in Pratt work on F-35 engine Reuters. 27.4.2015. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  60. Insinna, Valerie: Inside America’s Dysfunctional Trillion-Dollar Fighter-Jet Program New York Times. 21.8.2019. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  61. Schneider, Greg: Lockheed Martin Beats Boeing for Fighter Contract The Washington Post. 27.10.2001. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  62. Dao, James ja Holson, Laura M.: Lockheed Wins $200 Billion Deal for Fighter Jet The New York Times. 27.10.2001. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  63. Merle, Renae: GAO Questions Cost Of Joint Strike Fighter The Washington Post. 16.3.2005. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  64. Shalal-Esa, Andrea: Pentagon tells Lockheed to shape up on F-35 fighter Reuters. 18.9.2012. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  65. Tirpak, John A.: The Cost of Teamwork Air Force Magazine. 8.1.2014. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  66. Capaccio, Anthony: F-35 Program Costs Jump to $406.5 Billion in Latest Estimate Bloomberg. 10.7.2017. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  67. Astore, William J.: The Pentagon’s $1.5 Trillion Addiction to the F-35 Fighter The Nation. 16.9.2019. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  68. F-35 Lightning II Program Status and Fast Facts Lockheed Martin F-35 Fast Facts. 1.3.2021. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  69. F-35 JOINT STRIKE FIGHTER: Development Is Nearly Complete, but Deficiencies Found in Testing Need to Be Resolved GAO report to Congressional Committees. Kesäkuu 2018. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  70. Insinna, Valerie: The F-35 jet might hit full-rate production more than a year late Defense News. 18.10.2019. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  71. U.S. MARINES CORPS DECLARES THE F-35B OPERATIONAL Marines.mil. Viitattu 22.6.2021. (englanniksi)
  72. Insinna, Valerie: After a couple months delay, the F-35 moves into operational tests Defense News. 6.12.2018. Viitattu 22.6.2021. (englanniksi)
  73. Tirpak, John A.: Keeping the F-35 Ahead of the Bad Guys Air Force Magazine. 25.2.2019. Viitattu 22.6.2021. (englanniksi)
  74. Lockheed Martin Awarded $1.8 Billion for F-35 Block 4 Development Defense World.net. 8.6.2019. Viitattu 22.6.2021. (englanniksi)
  75. Zazulia, Nick: U.S. Defense Department Plans to Spend $6.6B on F-35 Continuing Development Through 2024 Aviation Today. 19.3.2019. Viitattu 22.6.2021. (englanniksi)
  76. Trimble, Steve: USAF starts work on defining adaptive engine for future fighter FlightGlobal. 10.7.2018. Viitattu 22.6.2021. (englanniksi)
  77. Warwick, Graham: Northrop Developing Laser Missile Jammer For F-35 Aviation Week. 12.9.2013. Viitattu 22.6.2021. (englanniksi)
  78. F-35 - International Partners Global Security.org. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  79. JSF PSFD MOU F-35 Lightning II. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  80. F-35 Lightning: The Joint Strike Fighter Program, 2012 – 2013 Defense Industry Daily. 14.1.2013. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  81. Trump blames Obama as he reluctantly bans F-35 sales to Turkey CNN. 17.7.2019. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  82. Joint Strike Fighter acquisition, Observations on the supplier base GAO report to the chairman, committee on small business, house of representatives. toukokuu 2004. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  83. F-35 Joint Strike Fighter (JSF) Canada's Next Generation Fighter Capability Innovation, Science and Economic Development, Canada. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  84. Winter, Mat: Head of F-35 Joint Program Office: Stealth fighter enters the new year in midst of a growing phase Defense News. 9.12.2018. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  85. US Lockheed Martin F-35 chosen as Japan fighter jet BBC News. 20.12.2011. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  86. Vasarri, Chiara: Italy to Cut F-35 Fighter Jet Orders as Part of Defense Revamp Bloomberg Businessweek. 16.2.2012. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  87. Amberley welcomes full RAAF Growler fleet Australian Aviation. 7.7.2017. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  88. A timeline on Canada's involvement in the F-35 program canada.com. 5.4.2012. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  89. Drew, James: Canadian F-35 exit could signal wider air force review Flight Global. 22.10.2015. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  90. Mahmud, Aqil Haziq: Singapore identifies F-35 fighter jet to replace F-16s, expects to buy ‘small number’ for full testing Channel News Asia. 18.1.2019. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  91. Poland plans to buy 32 F-35A fighters: minister Reuters. 28.5.2019. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  92. Adamowski, Jaroslav: Poland inks $4.6 billion contract for F-35 fighter jets Defense News. 31.1.2020. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  93. a b Capabilities, F-35 Lightning II Lockheed Martin. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  94. Adams, Charlotte: JSF: Integrated Avionics Par Excellence Aviation Today. 1.9.2003. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  95. Integrated Core Processor L3 Technologies. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  96. Air Force takes combat air acquisitions priorities to Hill U.S. Air Force. 3.4.2009. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  97. Ryberg, Eric S.: The Influence of Ship Configuration on the Design of the Joint Strike Fighter Naval Surface Warfare Center Dahlgren Division (s. 5). 26.2.2002. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  98. Whittle, Richard: The Ultimate Fighter? Air&Space. helmikuu 2012. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  99. Hehs, Eric: JSF Diverterless Supersonic Inlet Code One. 15.7.2000. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  100. Sloan, Jeff: Skinning the F-35 fighter Composites World. 19.10.2009. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  101. Contract Awarded To Validate Process For JSF Aerospace Manufacturing and Design. 17.10.2010. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  102. Trimble, Stephen: Lockheed Martin reveals F-35 to feature nanocomposite structures Flightglobal. 26.5.2011. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  103. Nativi, Andy: F-35 Air Combat Skills Analyzed Aviation Week. 5.3.2009. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  104. Tirpak, John A.: Fighter of The Future Air Force Magazine. heinäkuu 2009. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  105. Seligman, Lara: Norwegian F-35 Pilot Counters Controversial ‘Dogfighting’ Report Defense News. 1.3.2016. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  106. Mahmud, Aqil Haziq: ‘Easiest aircraft I’ve ever flown’: Taking the F-35 for a spin - and a fight CNA Insider. 20.10.2018. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  107. Grześkowiak, Jacek: F-35 Flies Against F-16 In Basic Fighter Maneuvers Samoloty.pl. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  108. F-35 Lightning II Program Status and Fast Facts Lockheed Martin. 13.3.2012. Viitattu 3.7.2021. (englanniksi)
  109. McHale, John: F-35 avionics: an interview with the Joint Strike Fighter's director of mission systems and software Military & Aerospace Electronics. 1.5.2010. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  110. Sherman, Ron: F-35 Electronic Warfare Suite: More Than Self-Protection Aviation Today. 1.1.2006. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  111. Howard, Courtney: F-35 Joint Strike Fighter benefits from modern software testing, quality assurance Military & Aerospace Electronics. 5.10.2013. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  112. Tirpak, John A.: Climb Time for the F-35 Air Force Magazine. 1.12.2013. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  113. Raytheon Selects RACE++ Multicomputers for F-35 Joint Strike Fighter Embedded Star. 5.2.2004. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  114. McHale, John: F-35 Joint Strike Fighter leverages COTS for avionics systems Military & Aerospace Electronics. 1.2.2010. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  115. Parker, Ian: Reducing Risk on Joint Strike Fighter Aviation Today. 1.6.2007. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  116. Keller, John: Tens of thousands of Xilinx FPGAs to be supplied by Lockheed Martin for F-35 Joint Strike Fighter avionics Avionics Intelligence. 16.6.2013. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  117. Reed, John: Schwartz Concerned About F-35A Delays DoD Buzz. 23.11.2010. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  118. Lyle, Amaani: Program executive officer describes F-35 progress U.S. Air Force. 6.3.2014. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  119. AN/APG-81 F-35 AESA Radar Northrop Grumman. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  120. F-35 Distributed Aperture System (EO DAS) Northrop Grumman. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  121. Lemons, Greg ym.: F-35 Mission Systems Design, Development, and Verification AIAA Aviation Forum. 25.‒29.6.2018. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  122. JOINT STRIKE FIGHTER ELECTRO-OPTICAL TARGETING SYSTEM Lockheed Martin. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  123. F-35 jet fighters to take integrated avionics to a whole new level Military & Aerospace Electronics. 1.5.2003. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  124. Israel, US Negotiate $450 Million F-35I Avionic Enhancements Defense Update. 27.7.2012. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  125. Donald, David: F-35 Looks to the Future AINonline. 17.6.2019. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  126. Drew, James: Lockheed reveals Advanced EOTS targeting sensor for F-35 Block 4 Flight Global. 10.9.2015. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  127. Abbott, Rich: Raytheon Picked to Produce F-35 Sensor Aviation Today. 18.6.2018. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  128. Clark, Colin: Pawlikowski On Air Force Offset Strategy: F-35s Flying Drone Fleets Breaking Defense. 15.12.2014. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  129. Hehs, Eric: JSF Diverterless Supersonic Inlet Code One. 15.7.2000. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  130. FAST HISTORY: LOCKHEED’S DIVERTERLESS SUPERSONIC INLET TESTBED F-16 Aviationintel.com. 22.10.2012. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  131. F-35 Joint Strike Fighter (JSF) Lightning II GlobalSecurity.org. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  132. Tirpak, John A.: The F-35 on Final Approach Air Force Magazine. 26.11.2014. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  133. Clark, Colin: Threat Data Biggest Worry For F-35A’s IOC; But It ‘Will Be On Time’ Breaking Defense. 11.3.2015. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  134. Vlark, Colin: Gen. Mike Hostage On The F-35; No Growlers Needed When War Starts Breaking Defense. 6.6.2014. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  135. Butler, Amy: New, Classified Stealth Concept Could Affect JSF Maintenance Costs Aviation Week. 17.5.2010. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  136. JOINT STRIKE FIGHTER (JSF) Director, operational test & evaluation. vuosi 2000. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  137. Request for Binding Information Response to the ROYAL NORWEGIAN MINISTRY OF DEFENCE, Programme 7600 Future Combat Aircraft, Executive Summary – Part One Julkaisu = The Royal Norwegian Ministry of Defence web.archive.org. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  138. Capaccio, Tony: Lockheed Martin’s F-35 Fighter Jet Passes Initial Stealth Hurdle Bloomberg. 5.5.2011. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  139. F-35 – Beyond Stealth Defense Update. 14.6.2015. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  140. Ralston, James ym.: Defense Technical Information Center Institute for Defense Analyses. syyskuu 1998. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  141. Plopsky, Guy ja Bozzato, Fabrizio: The F-35 vs. The VHF Threat The Diplomat. 21.8.2014. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  142. Lockie, Alex: This strange mod to the F-35 kills its stealth near Russian defenses — and there's good reason for that Business Insider. 5.5.2017. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  143. Scully, Megan: Getting on With the Neighbors Air Force Magazine. 1.3.2010. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  144. Report on Jet Engine Noise Reduction Naval Research Advisory Committee. huhtikuu 2009. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  145. F-35 Acoustics Based on Edwards AFB Acoustics Test JSF Program Office & Lockheed Martin. huhtikuu 2009. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  146. F-35, F-16 Noise Difference Small, Netherlands Study Shows Aviation Week. 31.5.2016. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  147. Hensley, James: F-35 pilot training begins at Luke U.S. Air Force. 19.5.2015. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  148. Schutte, John: Researchers fine-tune F-35 pilot-aircraft speech system Air Force Materiel Command. 11.10.2007. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  149. VSI's Helmet Mounted Display System flies on Joint Strike Fighter Rockwell Collins News. 10.4.2007. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  150. MK16 EJECTION SEAT FOR F-35 Martin-Baker. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  151. Lowell, Jonathan: Keeping cool over Salt Lake U.S. Air Force. 25.8.2019. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  152. Zazulia, Nick: F-35: Under the Helmet of the World’s Most Advanced Fighter Aviation Today. 24.8.2018. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  153. a b {{Verkkoviite | Osoite = https://www.jsf.mil/downloads/documents/AFA_Conf_-_JSF_Program_Brief_-_26_Sept_06.pdf | Nimeke = F-35 Lightning II Program Brief | Tekijä = Davis, Charles R. | Julkaisu = F-35 Lightning II Program | Ajankohta = 26.9.2006 | Viitattu = 8.7.2021 | Kieli = (englanniksi)
  154. F-35 Helmet Display System Rockwell Collins YouTube Channel. 1.7.2014. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  155. Davenport, Christian: Meet the most fascinating part of the F-35: The $400,000 helmet The Washington Post. 1.4.2015. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  156. Seligman, Lara: USAF Acknowledges Expanded Risk of Neck Damage to F-35 Pilots Defense News. 14.10.2015. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  157. Osborn, Kris: Air Force tests new lightweight F-35 helmet Defense Systems. 18.5.2017. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  158. Lockheed Martin Awards F-35 Contract Daily Markets. 17.11.2011. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  159. Warwick, Graham: Lockheed Weighs Alternate F-35 Helmet Display RP Defense (alkuperäinen: Aviation Week). 21.4.2011. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  160. Carey, Bill: BAE Drives Dual Approach To Fixing F-35 Helmet Display Issues AINonline. 15.2.2012. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  161. Lockheed Martin Selects BAE Systems to Supply F-35 Joint Strike Fighter (JSF) Helmet Display Solution BAE Systems Newsroom. 11.9.2011. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  162. a b Majumdar, Dave: F-35 JPO drops development of BAE alternative helmet FlightGlobal. 11.10.2013. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  163. Williams, Dan: Lockheed cites good reports on night flights of F-35 helmet Reuters. 30.10.2012. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  164. Small Diameter Bomb II - GBU-53/B Defense Update. 2011. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  165. F-35B STOVL Variant Lockheed Martin Products. 2009. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  166. SPEAR CAPABILITY 3 MBDA. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  167. Keller, John: Navy asks BAE Systems to build T-1687/ALE-70(V) electronic warfare (EW) towed decoys for F-35 Military & Aerospace Electronics. 17.8.2018. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  168. Cenciotti, David: Photo: Lockheed Martin F-35's first mission with external weapons The Aviationist. 20.2.2012. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  169. Hewson, Robert: UK changes JSF configuration for ASRAAM IHS Jane’s. 4.3.2008. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  170. MBDA Shows Off ASRAAM Military Equipment and History (original: Defense News. lokakuu 2010. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  171. RELEASE SYSTEMS PRODUCT CATALOG L3Harris. elokuu 2020. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  172. Davis, ”Digger”: JSF Range & Airspace Requirements Headquarters Air Combat Command. 30.10.2007. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  173. F-35 Lightning II 25mm Gatling Gun System General Dynamics Armament and Technical Products Viitattu = 9.7.2021. (englanniksi)
  174. Donald, David: Terma Highlights F-35 Multi-Mission Pod AINonline. 11.7.2012. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  175. Bolsøy, Bjørnar: F-35 Lightning II status and future prospects F-16.net. 17.9.2009. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  176. Everstine, Brian W.: Lockheed Looking at Extending the F-35’s Range, Weapons Suite Air Force Magazine. 17.6.2019. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  177. Why America’s New F-35 Block 4 is a Drastic Improvement: 50% More Missiles, 25% Longer Range and Much More Military Watch Magazine. 27.1.2021. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  178. Trimble, Stephen: PICTURE: MBDA reveals clipped-fin Meteor for F-35 Flightglobal. 17.9.2010. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  179. F-35B Internal Weapons Bay Can't Fit Required Load Of Small Diameter Bomb IIs (Updated) Inside Defense. 25.2.2015. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  180. AIR FORCE PRESIDENT'S BUDGET FY20 USAF Financial Management & Comptroller. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  181. IMPORTANT COOPERATIVE AGREEMENT WITH LOCKHEED MARTIN Kongsberg News Archive. 9.6.2009. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  182. Tirpak, John A.: Nuclear Lightning Air Force Magazine. 17.3.2014. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  183. Norris, Guy: High-Speed Strike Weapon To Build On X-51 Flight Aviation Week. 20.5.2013. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  184. Drew, James: Lockheed considering laser weapon concepts for F-35 Flight Global. 6.10.2015. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  185. Parsons, Dan: USAF chief keeps sights on close air support mission Flight Global. 16.2.2015. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  186. Long Road Ahead For Possible A-10 Follow-On Aviation Week. 24.3.2015. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  187. JSF: Contact Joint Strike Fighter. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  188. Warwick, Graham (alkuperäinen Aviation Weekin blogi): Screech, the F135 and the JSF Engine War F-16.net. 17.3.2011. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  189. Katz, Dan: The Physics And Techniques Of Infrared Stealth Aviation Week. 7.7.2017. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  190. Custom Tool to Save Weeks in F-35B Test and Evaluation Defense Aerospace (alkuperäinen U.S. Naval Air Systems Command). 6.5.2011. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  191. Zolfagharifard, Ellie: Rolls-Royce’s LiftSystem for the Joint Strike Fighter The Engineer. 28.3.2011. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  192. Game-changing technology Rolls-Royce. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  193. Hirschberg, Mike: V/STOL Fighter Programs in Germany: 1956-1975 2000 International Powered Lift Conference. marraskuu 2000. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  194. How the Harrier hovers Harrier.org.uk. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  195. Kjelgaard, Chris: From Supersonic to Hover: How the F-35 Flies Space.com. 21.12.2007. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  196. Hutchinson, John: Going vertical Ingenia. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  197. https://www.rolls-royce.com/media/press-releases-archive/yr-2009/fighter-engine-study-netherlands.aspx Rolls-Royce Media. 16.6.2009. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  198. Trimble, Stephen: Rolls-Royce: F136 survival is key for major F-35 engine upgrade Flight Global. 6.11.2009. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  199. Majumdar, Dave: GE, Rolls Royce Stop Funding F-35 Alt Engine Defense News. 2.12.2011. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  200. Trimble, Steve: USAF starts work on defining adaptive engine for future fighter FlightGlobal. 10.7.2018. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  201. Pratt & Whitney Validates Growth Option for F135 Engine PR Newswire. 31.5.2017. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  202. Kjelgaard, Chris: P&W Outlines Three-step F135 Development Pathway AINonline. 15.6.2017. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  203. Kjelgaard, Chris: P&W Outlines New Plan for F-35 Engine Upgrades AINonline. 13.6.2018. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  204. Norris, Guy ja Anselmo, Joe: F-35 Engine Upgrade Would Enable Directed Energy Weapons Aviation Week. 18.7.2018. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
  205. Butler, Amy: New, Classified Stealth Concept Could Affect JSF Maintenance Costs Aviation Week. 17.5.2010. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  206. Majumdar, Dave: US Air Force praises early performance of Lockheed Martin F-35 Flight Global. 6.11.2012. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  207. Defense Management: DOD Needs to Monitor and Assess Corrective Actions Resulting from Its Corrosion Study of the F-35 Joint Strike Fighter United States Government Accountability Office. 16.12.2010. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  208. Trimble, Stephen: FARNBOROUGH: Lockheed encouraged by pace of F-35 testing Flight Global. 12.7.2010. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  209. gguarino: Li-Ion Battery in Production for F-35s Aviation Today. 23.7.2013. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  210. Hawkins, Dan: F-35 maintenance training spawns USMC's first air FTD Global Security.org. 27.7.2012. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  211. F-35, MAINTENANCE AND THE CHALLENGE OF SERVICE STANDARDIZATION Second Line of Defense. 20.6.2011. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  212. Majumdar, Dave: USMC finds workaround for cyber vulnerability on F-35 logistics system Flight Global. 21.11.2012. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  213. Tucker, Patrick: The F-35 Has To Phone Texas Before Taking Off Defense One. 8.1.2015. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  214. Host, Pat: Pentagon announces replacement for F-35's ALIS Janes. 22.1.2020. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  215. Mighty F-35 Lightning II Engine Roars To Life PRNewswire. 20.9.2006. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  216. Lockheed Martin F-35 Lightning II Stealth Fighter Completes First Flight Lockheed Martin News releases. 15.12.2006. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  217. Final F-35A Test Aircraft at Edwards Air Force Magazine. 27.1.2011. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  218. Lockheed Martin F-35B STOVL Stealth Fighter Achieves Successful First Flight Lockheed Martin News releases. 11.6.2008. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  219. F-35 fighter makes first vertical landing Reuters. 18.3.2010. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  220. F-35C Makes First Flight Air Force Magazine. 8.6.2010. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  221. Hudson, Mary L. ym.: F-35 System Development and Demonstration Flight Testing at Edwards Air Force Base and Naval Air Station Patuxent River American Institute of Aeronautics and Astronautics (AIAA): 27. 24.6.2018. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  222. Hehs, Eric: CATBird Code One. 23.8.2010. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  223. Branch, Ricardo: Northern Edge fields new radar system Joint Base Elmendorf-Richardson. 27.9.2005. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  224. Saiki, Tracey: Continued testing of F-35 JSF sensors a success at Northern Edge 2011 U.S. Air Force. 28.6.2011. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  225. Majumdar, Dave: Lockheed: New Carrier Hook for F-35 USNI News. 13.12.2013. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  226. Judd, Kiran ym.: F-35C Joint Strike Fighter Additive Manufacturing Tailhook Redesign ENGINEERING DESIGN 100: section 23. 24.4.2016. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  227. Joint Strike Fighter - Lightning II Monthly Assessment Report Defense Contract Management Agency. kesäkuu 2009. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  228. Lyle, Amaani: Program executive officer describes F-35 progress U.S. Air Force. 6.3.2014. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  229. Trimble, Stephen: Fatigue cracks raise questions about key decision in F-35 redesign Flight Global. 22.11.2010. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  230. a b F-35 Joint Strike Fighter (JSF) FY19 DoD Programs. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  231. Grazier, Dan: F-35 Far from Ready to Face Current or Future Threats, Testing Data Shows POGO. 19.3.2019. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  232. Swiss Internal Report Flags F-35 Afterburner Issue DefenseWorld.net. 15.5.2020. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  233. F-35A High Angle of Attack Operational Maneuvers Scribd (alkuperäinen: Lockheed Martin). 14.1.2015. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  234. Clark, Colin: Pilots Say F-35 Superior Within Visual Range: Dogfight Criticisms Laid To Rest Breaking Defense. 19.6.2017. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  235. F-35B completes first sea trials on USS Wasp Naval Air Systems Command. 24.10.2011. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  236. Shalal-Esa, Andrea: U.S. Marines see progress in F-35 testing despite challenges Reuters. 30.8.2013. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  237. MARINE TEST PILOT MAKES FIRST F-35B NIGHT LANDING AT SEA Marines. 15.8.2013. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  238. F-35B Completes At-Sea Developmental Testing Naval Aviation News. 14.3.2017. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  239. Navy F-35 jet trials 'rolling' landing on aircraft carrier BBC News. 15.10.2018. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  240. Stewart, Joshua: F-35C shines in first carrier trials aboard carrier Nimitz Navy Times. 15.11.2014. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  241. Cavas, Christopher P.: F-35C Back at Sea for 3rd Round of Carrier Tests Defense News. 17.8.2016. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  242. Grady, John: Preliminary F-35C Feedback is Positive, As Formal Operational Testing Begins This Fall USNI News. 11.10.2018. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  243. Capaccio, Anthony: F-35s Hobbled by Parts Shortages, Slow Repairs, Audit Finds Bloomberg. 23.10.2017. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  244. Tirpak, John A.: F-35 Mission Capable Rates Up for All Variants, Lord Tells HASC Air Force Magazine. 14.11.2019. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  245. The hidden troubles of the F-35 Defense News. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  246. F-35 Joint Strike Fighter (JSF) FY20 DoD Programs. 2020. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  247. Insinna, Valerie: The Pentagon has cut the number of serious F-35 technical flaws in half Defense News. 24.4.2020. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  248. Tirpak, John A: Most USAF Fighter Mission Capable Rates Rise in Fiscal 2020, Led by F-35 Air Force Magazine. 24.5.2021. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  249. F-35 Finally Can Use All Its Weapons In Combat Aviation Week. 5.3.2018. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  250. F-35 Lightning II Joint Strike Fighter (JSF) Program (F-35) Selected Acquisition Report (SAR). 17.4.2019. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
  251. Shalal-Esa, Andrea: US Marines near start of F-35 fighter training flights Reuters. 25.2.2012. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  252. Air Force issues flight release for Eglin AFB F-35A U.S. Air Force. 28.2.2012. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  253. Capaccio, Tony: Air Force Expands F-35 Trials Over Tester’s Objections Bloomberg News. 28.9.2012. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  254. Clark, Colin: Pentagon’s Testing Czar Questions F-35 Program’s OTE Plan Breaking Defense. 28.8.2012. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  255. Shalal-Esa, Andrea: More problems raised at Pentagon F-35 fighter review Reuters. 11.9.2012. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  256. Majumdar, Dave: USAF to start F-35 operational utility evaluation on 10 September Flight Global. 7.9.2012. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  257. Majumdar, Dave: USAF unit completes F-35 OUE activity FlightGlobal. 16.11.2012. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  258. Yuma receives first F-35B Dvids Hub. 16.11.2012. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  259. Majumdar, Dave: Simulation plays vital role in building F-35 tactics and aircraft development Flight Global. 22.11.2012. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  260. Everstine, Brian: F-35 pilot training starts next month at Eglin Military Times. 17.12.2012. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  261. Cenciotti, David: UK base selected to host first U.S. F-35 jets in Europe The Aviationist. 9.1.2015. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  262. Eckstein, Megan: Marines Declare Initial Operational Capability on F-35B Joint Strike Fighter USNI News. 31.7.2015. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  263. Executive Summary of VMFA-121 Support of Red Flag 16-3 United States Marine Corps (raportti). 1.8.2016. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  264. Lockie, Alex: The F-35 slaughtered the competition in its latest test Business Insider. 8.2.2017. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  265. Cohen, Rachel S.: JPO Seeks to Slash F-35A Flight-Hour Costs Air Force Magazine. 2.5.2019. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  266. Thompson, Mark: Costly Flight Hours Time. 2.4.2013. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  267. Reim, Garrett: Lockheed Martin sees F-35 production rising to 180 units per year, despite high flying costs Flight Global. 30.1.2020. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  268. Owen, Robert C.: Distributed STOVL Operations and Air-Mobility Support: Addressing the Mismatch between Requirements and Capabilities Naval War College Review, vol. 69, nr 4 Autumn, article 6. 2016. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  269. Lockheed F-35 jet used by U.S. in combat for first time: official Reuters. 27.9.2018. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  270. Brauer, Holly: U.S. Air Force’s F-35A Lightning II arrives for first Middle East deployment U.S. Air Forces Central. 15.4.2019. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  271. U.S. Air Force F-35As conduct first combat employment U.S. Air Force. 30.4.2019. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  272. Rogoway, Tyler: https://web.archive.org/web/20180813044728/http://www.thedrive.com/the-war-zone/20914/the-f-35-has-a-new-nickname-given-to-it-by-the-usafs-most-elite-pilots The Warzone. 17.5.2018. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  273. F-35B Lightning Royal Air Force. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  274. Ministry of Defence: Major Projects Report 2008, Project Summary Sheets National Audit Office Report. 18.12.2008. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  275. US Marines eye UK JSF shipborne technique Flight Global. 15.6.2007. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  276. Royal Air Force’s No. 617 Squadron to fly F-35B fighter Air Force Technology. 18.7.2013. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  277. Dambusters to be first Lightning II squadron GOV.UK. 18.7.2013. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  278. 'IMMORTAL’ AIR SQUADRON TO FLY ROYAL NAVY’S NEWEST JETS Royal Navy. 9.9.2013. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  279. PARADE HERALDS NEW ERA FOR RAF Royal Air Force, RAF Coningsby. 12.4.2013. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  280. Third Joint Strike Fighter for the UK arrives Royal Air Force. 28.6.2013. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  281. NAVY’S NEW F-35 JUMP JET FLIES FROM TRADEMARK SKI RAMP FOR FIRST TIME Royal Navy. 25.6.2015. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  282. Question for Ministry of Defence UK Parliament. 17.1.2017. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  283. Identity of F-35 Lightning Training Squadron Announced Royal Air Force. 5.7.2017. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  284. Second Lightning fighter jet squadron arrives in UK Royal Air Force News. 17.7.2019. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  285. RAF’s legendary Dambusters squadron reforms to fly F-35 jets GOV.UK. 18.4.2018. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  286. Britain’s most advanced jets touch down on home soil GOV.UK. 6.6.2018. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  287. Nicholls, Dominic: New RAF jet 'combat ready' in face of resurgent Russia threat The Telegraph. 10.1.2019. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  288. UK’s most advanced jets deploy overseas for the first time GOV.UK. 8.4.2019. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  289. UK stealth fighter jets join fight against Islamic State BBC News. 25.6.2019. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  290. First UK fighter jets land onboard HMS Queen Elizabeth GOV.UK. 13.10.2019. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  291. F-35 Lightnings depart for Exercise RED FLAG in USA Royal Air Force. 22.1.2020. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  292. a b RAAF F-35S ACHIEVE 1,000 FLYING HOUR MILESTONE Australian Aviation. 11.6.2020. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  293. a b Wroe, David: Joint Strike Fighters: Australian military stealth unveiled at Avalon Airshow The Sydney Morning Herald. 3.3.2017. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  294. Prime Minister Scott Morrison lands at Williamtown for F-35 welcome Port Stephens Examiner. 10.2.2021. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  295. Israel Declares F-35I Adir Combat Capable F-35 Lightning II. 6.12.2017. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  296. Novak, Jake: The F-35 has already freaked out Iran and changed everything in the Middle East CNBC. 18.7.2019. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  297. Okbi, Yasser ja Hashavua, Maariv: Report: Israeli stealth fighters fly over Iran The Jerusalem Post. 29.3.2018. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  298. Ahronheim, Anna: IAF commander: Israel first to use F-35 jet in combat The Jerusalem Post. 22.5.2018. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  299. Israel says it is the first country to use U.S.-made F-35 in combat Reuters. 22.5.2018. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  300. Kubovich, Yaniv: This Is the Photo of an Israeli F-35 Over Beirut Haaretz. 24.5.2018. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  301. Bachner, Michael: Israel said to hit Iranian sites in Iraq, expanding strikes on missile shipments The Times of Israel. 30.7.2019. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  302. Trevithick, Joseph: Israel Is Getting A Single F-35 Test Jet Unlike Any Other The Warzone. 25.5.2017. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  303. Jennings, Gareth: Israel receives F-35I testbed to develop national capabilities Janes. 12.11.2020. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  304. מבצע "שומר החומות" – סיכום IDF. 11.5.2021. Viitattu 27.7.2021. (hepreaksi)
  305. Waldron, Greg: IN FOCUS: Tokyo casts wary eye on Chinese airpower developments FlightGlobal. 2.8.2012. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  306. Ewing, Philip: Lockheed’s comprehensive Q&A on the F-35 DoD Buzz. 19.6.2012. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  307. a b Hehs, Eric: F-35 Lightning Drag Chute Code One. 13.8.2014. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  308. Hancock, Ben D.: The STOVL Joint Strike Fighter in Support of the 21st Century Marine Corps GlobalSecurity.org. 1997. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  309. Bly, Peter: Constructability of a High Temperature Concrete Pad Geotechnical & Structures Laboratory, US Army Engineer Research & Development Center (ERDC). 14.6.2011. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  310. Norris, Guy: Pilot reaction to flying the F-35B Aviation Week. 24.4.2014. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  311. F-35B STOVL-mode Flight Defence Aviation. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  312. Kjelgaard, Chris: From Supersonic to Hover: How the F-35 Flies Space.com. 21.12.2007. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  313. F-35C Lightning II Joint Strike Fighter Carrier Variant Naval Technology. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  314. Kalman, Aaron: Jet’s name is just plane ‘Awesome’ The Times of Israel. 18.4.2013. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  315. Israel’s First F-35 Lightning II Takes Flight F-35 Lightning II. 26.7.2016. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  316. Israel, David: Lockheed Martin Engineers Boosted Israel’s F-35 Fleet Under Veil of Secrecy, Coronavirus Isolation Jewish Press. 23.7.2020. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  317. Israeli Air Force Inaugurates New F-35I Squadron Military Leak. 20.1.2020. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  318. Trimble, Stephen: Israel sets sights on two-seater F-35 Flight Global. 22.1.2010. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  319. Egozi, Arie: Israel to boost range of future F-35 fleet Flight Global. 11.1.2008. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  320. AF releases Future Operating Concept U.S. Air Force. 15.9.2015. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  321. Eaglen, Mackenzie ja Berger, Rick: 20 Technologies That Will Keep the U.S. Air Force Flying High The National Interest. 16.9.2015. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  322. Roblin, Sebastien: Israel Is Showing America How To Best Use The F-35 Stealth Fighter The National Interest. 11.4.2020. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  323. Yalkin, Tolga R. ja Weltman, Peter: An Estimate of the Fiscal Impact of Canada’s Proposed Acquisition of the F-35 Lightning II Joint Strike Fighter Office of the Parliamentary Budget Office. 10.3.2011. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  324. A New Plan for a Strong Middle Class Liberal. lokakuu 2015. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  325. Drew, James: Canadian F-35 exit could signal wider air force review Flight Global. 22.10.2015. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  326. Defence spending to be stepped up, more tanks and F-35 jets Dutch News.nl. 14.12.2018. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  327. Gravemaker, Anno: First operational F-35A arrives in the Netherlands FlightGlobal. 4.11.2019. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  328. Sprenger, Sebastian: The Netherlands to buy nine more F-35s for $1.1 billion Defense News. 8.10.2019. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  329. F-35A Lightning II The Royal Australian Air Force. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  330. Gady, Franz-Stefan: First F-35A Stealth Fighters Arrive in Australia The Diplomat. 10.12.2018. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  331. Kuper, Stephen: Lightning inbound: IOC declared for RAAF F-35 fleet Defence Connect. 28.12.2020. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  332. Emmott, Robin: Belgium picks Lockheed's F-35 over Eurofighter on price Reuters. 25.10.2018. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  333. Valpolini, Paolo: Belgian F-35s to reach FOC in late 2030 EDR on-line. 16.11.2019. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  334. Vavasseur, Xavier: South Korea To Double Down On F-35 And Procure STOVL Variant For LPX-II Naval News. 4.9.2020. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  335. Yeo, Mike: Asia allies take major steps forward with F-35 rollout Defense News. 1.4.2019. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  336. South Korean air force declares IOC for its F-35 Joint Strike Fighters Janes. 17.12.2019. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  337. Julkaisu = SOFREP: WATCH: ISRAEL TAKES DELIVERY OF FIRST PAIR OF F-35I ‘ADIR” AIRCRAFT sofrep.com. 15.12.2016. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  338. Gross, Judah Ari: Ministers sign off on pricey purchase of F-35s, refuelers and bombs The Times of Israel. 16.2.2021. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  339. Cenciotti, David: The Israeli F-35I “Adir” Declared Operational. So What’s Next? The Aviationist. 6.12.2017. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  340. Kington, Tom: Italy’s Navy-Air Force tussle over the F-35 comes to a head Defense News. 21.10.2020. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  341. The first Italian F-35 rolls out of the hangar Leonardo. 16.3.2015. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  342. Donald, David: Italy's F-35s First To Achieve IOC in Europe AINonline. 2.12.2018. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  343. a b Gady, Franz-Stefan: Japan Air Self Defense Force Stands Up First F-35A Lightning II Fighter Squadron The Diplomat. 1.4.2019. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  344. Robson, Seth: State Department OKs sale of F-35 stealth fighters to Japan worth more than $23 billion Stars and Stripes. 10.7.2020. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  345. Norway receives first F-35 fighter jet Reuters. 10.11.2017. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  346. Northrop Grumman completes center fuselage for first Norwegian F-35 aircraft F-35 Lightning II. 9.12.2014. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  347. Major Milestone: Norway declares IOC for F-35A Regjeringen.no. 6.11.2019. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  348. Adamowski, Jaroslaw: Poland inks $4.6 billion contract for F-35 fighter jets Defense News. 31.1.2020. Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  349. Zhang, Lim Min: Parliament: Singapore to buy 4 F-35 fighter jets for a start, with option to buy 8 more, says Ng Eng Hen The Strais Times. 1.3.2019. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  350. Newdick, Thomas: Switzerland Chooses F-35 As Its Next Fighter Jet The Warzone. 30.6.2021. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  351. Jennings, Gareth: Denmark receives first F-35 Janes. 7.4.2021. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  352. Allison, George: UK looking at ’60 and then maybe up to 80′ F-35B jets UKDJ. 23.3.2021. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  353. Insinna, Valerie: The UK’s first four F-35s are back on home turf. Here’s what’s next. Defense News. 7.6.2018. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  354. Jennings, Gareth: UK declares IOC Land for F-35 force Janes. 10.1.2019. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  355. The UK Carrier Strike Group Reaches Initial Operating Capability SLDinfo.com. 31.1.2021. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  356. Insinna, Valerie: SECAF nominee walks a tightrope on F-35 procurement plans Defense News. 27.9.2005. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  357. Pawlyk, Oriana: The Marine Corps just beat the Navy and Air Force to the latest F-35 milestone Business Insider. 26.7.2021. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  358. U.S. MARINES CORPS DECLARES THE F-35B OPERATIONAL Marines. 31.7.2015. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  359. USMC’s First F-35C Squadron Reaches IOC Naval News. 4.12.2020. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  360. Insinna, Valerie: Air Force Declares F-35A Ready for Combat Defense News. 2.8.2016. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  361. Eckstein, Megan: Navy Declares Initial Operational Capability for F-35C Joint Strike Fighter USNI News. 28.2.2019. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  362. a b Air Force Closing in on 250th F-35A Air Force Magazine. 6.7.2020. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
  363. Engine pieces found on runway after F-35 fire – sources Reuters. 27.6.2014. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  364. Osborn, Kris: F-35A Engine Fire Investigation Finds $50 Million in Damages Military.com. 8.6.2015. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  365. All F-35 Fighter Jets Grounded Amid Fire Probe Sky News. 4.7.2014. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  366. Mehta, Aaron: BREAKING: F-35 Cleared For Flight [FINAL UPDATE] Defense News Intercepts. 15.7.2014. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  367. Everstine, Brian: AF investigation: Catastrophic engine failure caused F-35 fire Air Force Times. 5.6.2015. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  368. Radelat, Ana: Pentagon blames Pratt & Whitney suppliers for F-135 engine problems The CT Mirror. 25.4.2016. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  369. Snow, Shawn: F-35B crashes near Marine Corps Air Station Beaufort, South Carolina Marine Times. 28.9.2018. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  370. Macias, Amanda ja Breuninger, Kevin: Pentagon grounds Lockheed Martin’s F-35 jets after South Carolina crash CNBC. 11.10.2018. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  371. Losey, Stephen: Some Air Force, Navy F-35s resume flying after grounding Air Force Times. 13.10.2018. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  372. {{Verkkoviite|osoite=https://www.reuters.com/article/us-usa-defense-f35-idUSKCN1SH0G9%7Cnimeke=Defective fuel tube caused September F-35 crash in South Carolina: report|julkaisu=Reuters|ajankohta=11.5.2019|viitattu=21.5.2020|kieli=(englanniksi)
  373. a b F-35 stealth fighter that crashed off Japan didn't send distress signal before Pacific plunge The Japan Times. 11.4.2019. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  374. a b c Yeo, Mike: F-35A crash: Japan’s defense minister addresses security concerns, procurement plans Defense News. 12.4.2019. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  375. Hollings, Alex: REPORT: NEW JAPANESE F-35S MADE SEVEN EMERGENCY LANDINGS LEADING UP TO CRASH IN THE PACIFIC SOFREP. 19.4.2019. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  376. Yoshida, Reiji: Remains of Japan ASDF pilot found, two months after F-35A fighter crash off Aomori The Japan Times. 7.6.2019. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  377. Japanese F-35 fighter jet disappears over Pacific during exercise Kyodo News. 10.4.2019. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  378. Reuters: Daunting salvage task awaits Japanese F-35 investigators baffled by crash Kelly, Tim. 11.4.2019. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  379. Lendon, Brad: Japan F-35 fighter crash: Pilot suffered 'spatial disorientation' CNN. 11.6.2019. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  380. Altman, Howard ja Losey, Stephen: F-35 crashes at Eglin AFB, pilot successfully ejected and in stable condition. 2nd crash at base in four days Air Force Times. 20.5.2020. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  381. UNITED STATES AIR FORCE AIRCRAFT ACCIDENT INVESTIGATION BOARD REPORT Air Education & Training Command. 11.9.2020. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)
  382. Martinez, Luis: Marine F-35 jet crashes after clipping wings with refueling plane ABC News. 30.9.2020. Viitattu 30.7.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta F-35 Joint Strike Fighter.