Etelänjauhiainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etelänjauhiainen
Silverleaf whitefly.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Nivelkärsäiset Hemiptera
Alalahko: Sternorrhyncha
Yläheimo: Jauhiaiset Aleyrodoidea
Heimo: Aleyrodidae
Suku: Bemisia
Laji: tabaci
Kaksiosainen nimi
Bemisia tabaci
(Gennadius, 1889)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Etelänjauhiainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Etelänjauhiainen Commonsissa

Etelänjauhiainen (Bemisia tabaci) on jauhiaisten yläheimoon kuuluva pieni hyönteislaji, jonka ruumiin pinnalla on puuteri­maista pölyä. Etelänjauhiaisen kehitysasteet ovat muna, toukkavaiheet, valekotelo ja aikuinen. Etelänjauhiaisen kaikki kehitysasteet elävät lehtien alapinnoilla yleensä vanhemmilla alalehdillä. Etelänjauhiaisen munat ovat soikeita, vaalean kellanvihreitä ja noin 0,5 mm:n mittaisia. Nuoruusvaiheet ovat 0,5–1 mm:n pituisia, litteitä ja kellanvihreitä. Vain nuorin toukka-aste liikkuu. Valekoteloasteet ovat noin 1 mm:n pituisia, litteitä ja kellanvihreitä. Aikuisena etelänjauhiainen on 1,5 mm:n pituinen ja sen ruumis on väriltään kellertävä.

Etelänjauhiainen muistuttaa ansa­rijauhiaista (Trialeurodes vaporariorum), mutta on rakenteeltaan hennompi. Jauhiaisia on vaikea tunnistaa tarkasti, koska niiden ominaisuudet vaihtelevat mm. isäntäkasvin ja olosuhteiden mukaan ja lajin varma määritys vaatii aina laboratoriotutkimuksen.

Etelänjauhiainen imentä aiheuttaa lehtien kallastumista ja heikentää kasvua. Jauhiaisaikuiset ja -toukat erittävät mesikastetta, joka edistää härmä- ja nokisienten kasvua lehtien pinnoilla. Tämä heikentää osaltaan kasvien yhteyttämiskykyä. Pahempi ongelma on kuitenkin etelänjauhiaisen kyky levittää ainakin 60 eri virusta, joista pahimpia ovat tomaatin keltakäppyrävirus (TYLCV) ja kurkun keltatäplävirus (CYSDV).

Etelänjauhiainen on yleinen maapallon lämpimillä alueilla ja EU:n alueella siitä on pysyviä esiintymiä Välimeren maissa. Keski-Euroopassa ja Suomessa sitä esiintyy vain kasvihuoneissa. Etelänjauhiainen leviää kasvien mukana, joten Suomeen tuotavat kasvihuonekasvien taimet, leikkokukat ja ruukkukasvit voivat levittää lajia.

Etelänjauhiaisen isäntäkasveja, joiden kautta laji voi levitä ovat ainakin joulutähti (Euphorbia pulcherrima), gerbera (Gerbera × cantabrigiensis) begoniat (Begonia spp.), kiinanruusut (Hibiscus spp.), krysanteemi (Chrysanthemum × grandiflorum), kurkut (Cucumis spp.), paprika (Capsicum annuum) ja tomaatti (Solanum lycopersicum).

Etelänjauhiainen on kasvinterveyden suojele­misesta annetun lain (702/2003) tarkoittama hävitettävä kasvintuhooja, jota havaittaessa tai epäiltäessä on otettava yhteyttä kasvinsuoje­luviranomaisiin. Suomi on etelänjauhiaisen suhteen suoja-aluetta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.