Ensio Siilasvuo
| Ensio Siilasvuo | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Pehr Hjalmar Ensio Siilasvuo |
| Syntynyt | 1. tammikuuta 1922 Helsinki |
| Kuollut | 10. tammikuuta 2003 (81 vuotta) Kauniainen |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Suomi |
| Palvelusvuodet | 1939–1979 |
| Komentajuudet |
JR11 esikuntap. Lapin sota YK-komppania 2:n päällikkö Suezilla 1957 Suomen YK-pataljoona 2 Kyproksella 1964–1965 UNTSO 1970–1976 YK:n UNEF II 1973–1975 YK:n Lähi-idän joukkojen pääkoordinaattori 1975–1979 |
| Taistelut ja sodat | talvisota, jatkosota Kiestingin ja Uhtuan suunnilla sekä Kannaksella, Lapin sota Tornion maihinnousu |
| Sotilasarvo | kenraali |
| Kunniamerkit |
Suomen Leijonan suurr. Vapaudenristi III miekkojen kera. Vapaudenristi IV tammenlehvien kera |
Pehr Hjalmar Ensio Siilasvuo (vuoteen 1936 Strömberg, 1. tammikuuta 1922 Helsinki – 10. tammikuuta 2003 Kauniainen) oli suomalainen kenraali ja sotainvalidi. Hän toimi rauhanturvaajana muun muassa Lähi-idässä.
Siilasvuo valmistui luutnantiksi Kadettikoulusta jalkaväkilinjalta juuri ennen jatkosotaa 1941, Sotakorkeakoulusta 1952 sekä valtakunnalliselta maanpuolustuskurssilta 1965. Hän haavoittui kahdesti jatkosodan aikana. Sodan jälkeen hän toimi JR 1:ssä kouluttajana ja komppanianpäällikkönä vuosina 1945–1950. Sotakorkeakoulun jälkeen hän toimi toimistoupseerina Oulun sotilaspiirin esikunnassa vuosina 1953–1955. Rovaniemen sotilaspiirin esikunnan toimistopäällikkönä hän oli vuosina 1956–1957.
Vuonna 1957 Siilasvuo sijoitettiin suomalaisen YK-komppanian päälliköksi Suezille. Pohjanmaan jääkäripataljoonan pataljoonaupseerina hän toimi vuonna 1958. YK:n sotilastarkkailijana Libanonissa hän työskenteli myöhemmin vuonna 1958. Hänet sijoitettiin sotilasasiamieheksi Varsovaan vuosiksi 1959–1961. 3. divisioonan esikunnassa Kouvolassa hän palveli osastopäällikkönä vuosina 1962–1964. Suomalaisen YK-pataljoonan komentajana Kyproksella hän oli vuosina 1964–1965. Tämän jälkeen hän opetti Sotakorkeakoulussa vuosina 1965–1967.
Jerusalemissa YK:n Lähi-idän aselevon tarkkailujärjestö UNTSO:n apulaiskomentajana Siilasvuo oli vuosina 1967–1970 sekä komentajana vuosina 1970–1973. Lähi-idän UNEF II valvontajoukkojen komentajana hän toimi vuosina 1973–1975. Vuosina 1975–1979 hän toimi YK:n Lähi-idän rauhanturvaamistoiminnan pääkoordinaattorina. Tämän jälkeen hän jäi eläkkeelle. Vuoden 1982 presidentinvaaleissa Siilasvuo oli sitoutumattoman Koivistoa kannattavan listan kautta valitsijamiehenä[1].
6. lokakuuta 1998 Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari ylensi hänet täyden kenraalin arvoon. Samana päivänä 25 vuotta aiemmin oli alkanut jom kippur -sota, jonka jälkiselvittelyissä hänellä oli ollut historiallinen osuus saatuaan sotivat osapuolet eli Egypti ja Israel neuvottelemaan keskenään.[2] Siilasvuo kuoli 10. tammikuuta 2003 Kaunialan sotavammasairaalassa. Hänet on haudattu Oulun hautausmaalle sankarihauta-alueen läheisyyteen isänsä kenraali Hjalmar Siilasvuon viereen.
Ylennykset: Vänrikki 1941, luutnantti 1941, kapteeni 1944, majuri 1955, everstiluutnantti 1962, eversti 1967, kenraalimajuri 1969, kenraaliluutnantti 1973, kenraali 1998.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vaalimainos: Itsenäisesti ajatteleva valitsija. Helsingin Sanomat, 16.1.1982, s. 30. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Rauhan kenraali - Ensio Siilasvuon sotilasdiplomatia lähi-idässä on antanut hänelle korvaamattomuuden maineen. Helsingin Sanomat, 11.12.1977, s. 15. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.5.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ensio Siilasvuo Wikimedia Commonsissa
- Ensio Siilasvuon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Kenraali rauhan palveluksessa (Arkistoitu – Internet Archive)
- https://runeberg.org/kuka/1978/0896.html
- Mikko Uola: Siilasvuo, Ensio (1922–2003) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 8.5.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||||||||||||||
