Sotainvalidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sotainvalideja saksalaisessa julisteessa vuodelta 1917.
Kätensä menettänyt sotainvalidi.

Sotainvalidi (myös sotavammainen) on sodassa pysyvästi vammautunut henkilö.[1]

Suomalaiset sotainvalidit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sodissa vuosina 1939–1945 rintamalla haavoittui ja sairastui yhteensä noin 205 000 henkilöä. Pysyvästi vammautuneiden määräksi on arvioitu noin 90 000 henkilöä. Pari vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen säädettiin sotilasvammalaki, jonka nojalla sotainvalidit saavat edelleen hoitoa ja kuntoutusta. Lakia on myöhemmin täydennetty useita kertoja. Sotainvalidien johdonmukainen kuntoutus aloitettiin Suomessa 1960-luvun alussa. Muiden rintamaveteraanien kuntoutus aloitettiin 1970-luvun loppupuolella. Suomessa oli vuoden 1994 lopussa noin 220 000 rintamaveteraania, joista sotainvalideja noin 36 000.[2]

Suomessa sotainvalidien etuja valvoo 18. elokuuta 1940 Jyväskylässä perustettu Sotainvalidien Veljesliitto. Liiton jäseniksi ovat voineet liittyä myös sotainvalidien puolisot ja lesket. Sotainvalideille korvataan muun muassa sotavammojen hoitokuluja ja kuntoutusta sekä maksetaan elinkorkokorvausta vamman tai sairauden aiheuttamasta haitasta. Korvausten maksaminen on ensisijaisesti valtion vastuulla.

Suomen sotilasvammalaki määrittelee puolustusvoimien palveluksessa aiheutuneiden vammojen hoidon ja kuntoutuksen sekä niistä maksettavat korvaukset.Laki määrittelee myös sotien aikana palveluksen ulkopuolisten sotavammaisiksi määriteltyjen siviilihenkilöiden vammojen hoidon ja kuntoutuksen sekä niistä maksettavat edut.[3]

Sodassa psyykkisesti vammautuneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvi- ja jatkosodassa vammautui suuri määrä sotilaita psyykkisesti erityisesti asemasodassa ja muissa pitkäkestoisissa tilanteissa. Vammautuneet olivat pääasiassa aikuistuneita, jo siviilissä vakiintuneita henkilöitä, joille sotiminen ei ollut aikuistumisriitti. Psykiatrisia osastoja oli sotasairaaloissa enimmillään 15 ja niissä 1 800 paikkaa.[4]

Psyykkisesti haavoittuneille ei juuri maksettu sotainvalidikorvauksia, sillä katsottiin, että häiriöt johtuivat miehestä itsestään, ja myöhemminkin korvaushakemukset on hylätty kolmin-nelinkertaisesti myönnettyihin korvauksiin verrattuna. Linjan loi vuonna 1943 lääkintäkapteeni Hannes Salmenkallio: ”Jos nämä potilaat saavat korvausta, niin heidän paranemisensa viivästyy tai he jäävät kokonaan paranematta. ”[4]

Aiheesta on väitellyt Ville Kivimäki. Hänen englanninkielisen väitöskirjansa Battled Nerves: Finnish Soldiers' War Experience, Trauma, and Military Psychiatry 1941-44 tarkastettiin Åbo Akademissa kesäkuussa 2013, ja se on ilmestynyt suomeksi Murtuneet mielet -nimisenä.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kivimäki, Ville Murtuneet mielet : taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945., WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-37466-5

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 140. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 978-952-5446-20-3.
  2. Hanhela H. Tapio, Kallanranta Tapani, Kivelä Sirkka-Liisa: Rintamaveteraanien kuntoutustarve ja kuntoutuksen kehittäminen, s. 4. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 1995:7. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, Sosiaali- ja terveyspalveluosasto, 1995.
  3. Sotilasvammalaki, Finlex-tietokanta
  4. a b c Lindstedt, Risto: Särkyneet sankarit. Suomen Kuvalehti, 5.7.2013, nro 27, s. 22-31.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]