Eero Lumiahon Liikenne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
E. Lumiahon Liikenne Oy
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1936
Perustaja Eero Lumiaho
Lakkautettu 1987
Kotipaikka Jalasjärvi
Toiminta-alue Länsi-Suomi
Toimiala linja- ja tavara-autoliikenne
Omistaja Lumiahon perhe

Eero Lumiahon Liikenne oli Jalasjärvellä vuodesta 1936 vuoteen 1984 ja Seinäjoella 1984–1987 toiminut linja-auto- ja tavaraliikenneyhtiö. 1970-luvun alkuun mennessä liikenneneuvos Eero Lumiahon yhtiö oli kasvanut Suomen suurimmaksi yksityiseksi kuljetusyritykseksi.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1912 syntynyt eläinlääkärin poika, liikealalla ja linja-autonkuljettajana toiminut Eero Lumiaho osti vuonna 1936 työnantajansa Väinö Latvalan linja-autot liikennelupineen ja perusti oman yrityksen. Kymmenen vuotta myöhemmin hän hankki omistukseensa Jalasjärven Auto Oy:n kaluston ja linjat.[1][2]

Lumiahon Liikenteen tärkein reitti oli useina vuoropareina ajettu Jalasjärvi–Vaasa-linja.[1] Lumiahon pikavuorot kuljettivat matkustajia Vaasan ja Tampereen välillä. Toinen pitkä reitti oli SeinäjokiPeräseinäjoki–Jalasjärvi–HonkajokiKankaanpää. Lyhyempien paikallisreittien lähtöpiste oli yhtiön kotipaikka Jalasjärvi, ja niiden päätepisteitä olivat ainakin Kihniö ja Kurikka. Lisäksi Lumiahon linja-autot hoitivat kunnan sisäisiä reittejä sivukylien ja kirkonkylän välillä.[3] 1960-luvulla Lumiaho järjesti ulkomaan bussimatkoja, jotka ulottuivat ympäri Eurooppaa, jopa Marokon Tangeriin.

Yritysostoin Suomen suurimmaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenten mittaan E. Lumiahon Liikenne Oy kasvoi yritysostoin ja laajeni myös tavaraliikenteeseen 1952. Lumiaho kuljetti tavaraa linjoilla Helsinki–Turku, Seinäjoki–Helsinki, Seinäjoki–Jalasjärvi, Vaasa–Helsinki ja Vaasa–Turku, minkä lisäksi yritys hoiti tilausrahtiliikennettä. Vuodesta 1955 lähtien Lumiaho alkoi hoitaa lihan kylmäkuljetuksia Englantiin, Italiaan, Neuvostoliittoon, Ranskaan, Saksaan ja Pohjoismaihin kymmenillä liharekoilla. 1950-luvun lopulta se alkoi hoitaa myös polttoaineiden kuljetuksia satamista huoltamoille ja yritysasiakkaille.[1][4]

Vuonna 1976 Lumiaho osti Kuljetusliike Karl Fredmanin Suomen-toiminnot. Kauppaan kuului 10 autoa ja 12 perävaunua.[5] Vuonna 1980 ostettiin kurikkalainen vuonna 1934 perustettu Eino Rinta-Kanto Oy. Kauppaan kuului seitsemän linja-autoa. Rinta-Kannon toiminta jatkui omalla nimellä vuoteen 1982, jolloin se sulautettiin osaksi Lumiahoa.[6]

Vuonna 1970 E. Lumiahon Liikenteen tummanvihreällä ja kermanvalkoisella maalattu kalusto käsitti 30 linja-autoa, 32 liharekkaa ja 28 muuta tavara-ajoneuvoa. Yritys oli Suomen suurin yksityinen kuljetusalan yritys.[1] Eero Lumiaho sai liikenneneuvoksen arvonimen vuonna 1968[7]. Hän kuoli auto-onnettomuudessa Hämeenkyrössä lokakuussa 1972[8].

Antti Aarnio-Wihurin Cargo-yhtiöt osti Eero Lumiahon Liikenne Oy:n osakekannan kesällä 1983. Liikenneministeriö hyväksyi linja-autojen ja linjalupien siirron uudelle Jalasjärven Linja-autoliikenne Oy:lle 6.7.1984, ja samalla Lumiahon tavaraliikenne ja henkilöliikenne erkanivat eri yhtiöiksi. Lumiahon rahtiliikenne siirtyi 1984 elokuussa Seinäjoelle, ja linja-autoliikenne jäi Jalasjärvelle. Jalasjärven Linja-autoliikenne Oy:n osakekanta myytiin myöhemmin samana vuonna A & J Hautamäelle.[9] Hautamäen osti myöhemmin Connex, joka myöhemmin toimi nimellä Veolia.[10]

Lumiahon perheen poika Pentti perusti vuonna 1970 Kuljetusliike P. Lumiaho Oy:n (myöhemmin Cargo Express Oy), joka hoiti pankkien ja valokuvalaboratorioiden pikakuljetuksia kymmenillä autoilla ja puolella tusinalla Cessna-lentokoneella.[11][12]

Yrityksen perinnettä pidetään yllä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä jalasjärveläismiestä entisti 2010-luvun alussa Lumiahon väreissä ajaneen Volvo-linja-auton vuodelta 1959 alkuperäistä vastaavaan kuntoon. Aikaa kului arvioiden mukaan pari tuhatta työtuntia.[13] Lisäksi tallessa on toinenkin yhtiön väreissä edelleen oleva museokatsastettu bussi Etelä-Pohjanmaalla.

Yhdistysrekisteriin on yhä merkitty Eero Lumiahon Liikenne Oy:n Henkilökuntakerho ry.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Eero Lumiaho – apukuskista Suomen suurimman kuljetusliikkeen omistajaksi, teoksessa Mäki, Aki: Pois alta, auto tuloo, Eteläpohjalaisen autoilun ja autokaupan varhaishistoriaa, s. 167–169. Jyväskylä: Etelä-Pohjanmaan Autoalan Liikkeiden Yhdistys ry, 1997. ISBN 952-90-9409-4.
  2. Viitaniemi, Matti ja Mäkelä, Aarne: Suomen linja-autoliikenteen historia, s. 447. Jyväskylä: Linja-autoliitto ry, 1978. ISBN 951-99162-8-8.
  3. Aikatauluhaku: Eero Lumiahon Liikenne Suomen Linja-automuseo. Viitattu 11.3.2013.
  4. Kelk, Karli: Liikenneneuvos Eero Lumiaho (1912–1972). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 13.8.2014. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (maksullinen)
  5. Tom Fredman: Karl Fredmanin linja-auto- ja tavaralinjaliikenne 4/2012. Hetku-lehti, Suomen Linja-autohistoriallinen Seura. Viitattu 10.3.2013.
  6. Jarmo Luoma-aho: E. Rinta-Kanto Oy 2001. Elinkeinoelämän keskusarkisto. Viitattu 10.3.2013.
  7. ,Liikenneneuvokset Biografiakeskus. Viitattu 10.3.2013.
  8. Kuolleita: Liikenneneuvos Eero Matias Lumiaho. Helsingin Sanomat, 28.10.1972, s. 7. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  9. Erkki Kurtti: Lumiaho kokonaan Seinäjoelle. Lakeuden Pääkaupunki -lehti, 16.8.1984.
  10. Jouni Ventula: Linja-autonkuljettajasta karhunkaatajaksi. Auto- ja Kuljetusala -lehti, 24.6.2009, 2009. vsk, nro 8, s. 14. AKT ry. Lehden verkkoversio Viitattu 10.3.2013.
  11. Schenkerin historiaa Suomessa 8.1.2007. Schenker Oy. Viitattu 10.3.2013.
  12. Jyri Raivio: Kenen Finnwings?. Ilmailu-lehti, 1979, nro 1. Tiivistelmä lehtijutusta Fsnordic. net Forums -keskusteluketjussa Viitattu 10.3.2013.
  13. Jenny Huttunen: Tutut värit palasivat maanteille 23.7.2012. Ilkka. Viitattu 10.3.2013.
  14. Eero Lumiahon Liikenne Oy:n Henkilökuntakerho ry Yhdistysrekisteri. Viitattu 10.3.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]