Eero Lampio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eero Lampio (sukunimi aik. Lampén; 5. lokakuuta 1889, Lieksa30. heinäkuuta 1931, Paatsjoki) oli suomalainen konsuli, liikemies ja eräkirjailija, ainakin oman kertomansa mukaan myös kilpahiihtäjä[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lieksalaiseen kauppiasperheeseen syntynyt Lampio lopetti koulunkäynnin reputettuaan ylioppilaskirjoituksissa. Hän työskenteli sitten puutavarayhtiöiden palveluksessa Karjalan ja Lapin rajaseuduilla ja myöhemmin Venäjän puolella Itä-Karjalassa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Lampio osallistui Venäjän sotatarvikekuljetuksiin ja hän toimitti Muurmannin ratatyömaalle ratapölkkyjä ja puutavaraa sillanrakennusta varten.

Vuonna 1919 Lampiosta tuli Suomen konsuli asemapaikkanaan Murmansk. Hän toimi yhteysmiehenä aluetta siihen aikaan hallinneiden englantilaisten suuntaan. Lampio oli mukana valmistelemassa Petsamoon suuntautunutta Walleniuksen retkeä ja hänestä oli tarkoitus tehdä Petsamon siviilihallinnon johtaja suomalaisten saatua Petsamon haltuunsa. Helmikuussa 1920 Lampio ehdotti, että Suomen valtio toimittaisi elintarvikkeita meritse elintarvikepulaa kärsivään Petsamoon. Kuljetuksella olisi ollut propanganda-arvoa ja lisäksi elintarvikkeet olisi myyty velaksi petsamolaisille ja näin sitoutettu heidät Suomeen.

Elintarvikkeiden kuljetusta varten yksityinen Ab Murman Fiskeriet-yhtiö sai Suomen valtiolta korottoman lainan Silvia-nimisen aluksen ostoa varten. Kuljetus pysähtyi kuitenkin Norjan Vuoreijaan, koska tällä välin Walleniuksen joukot oli karkotettu Petsamosta. Elintarvikkeet varastoitiin Vuoreijaan ja Lampio järjesti Silvia-alukselle paluulastiksi Suomeen Jäämeren kalaa. Kalaa ei saatu kuitenkaan Suomessa kaupaksi ja lopulta valtiolle koitui hankkeesta yli 2 miljoonan markan tappiot. Tilintarkastajat arvostelivat myöhemmin ulkoministeriötä epäluotettavana pidetyn Lampion käyttämisestä hankkeessa.

Englantilaisten poistuttua Murmanskista Lampio siirtyi Vuoreijaan jossa hän oli Suomen konsulina vuoden 1921 loppuun saakka. Vielä vuonna 1920 Lampio osti Suomen valtion laskuun kolme kalastusalusta joilla oli tarkoitus käynnistää valtamerikalastus Petsamossa.

Vuonna 1923 Lampiosta tuli Kolttakönkään hotellin johtaja. Hän oli samaan aikaan myös valtion omistaman vuonna 1922 perustetun Oy Petsamo Ab:n asiainhoitajana ja lisäksi hän muonitti Atif-yhtiön järjestämiä savotoita sekä omisti traanikeittämön ja kalankuivaamon. Lampion asiainhoitajan toimi ja myös omat liiketoimet päättyivät kun Oy Petsamo Ab lopetettiin 1926 tappiollisena. Viimeksi Lampio toimi 1920-luvun lopulla Trifonan majana tunnetun valtion majatalon hoitajana.

Viimeiset vuotensa Lampio asui Petsamon Yläluostarin munkkien luona. Hän kirjoitti eräkirjoja ja harrasti metsästystä ja lohen ongintaa Petsamon joissa. Kesällä 1931 hän pyysi lohia yhdessä kullankaivaja Kaarlo Turusen (Kulta-Turunen) kanssa. Lampio ja Turunen hukkuivat heinäkuun lopulla 1931 kun heidän veneensä kaatui Paatsjoen Saarikoskessa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Petsamon opas. Otava 1921 (yhdessä Lauri Hannikaisen kanssa)
  • Eräretkiä pohjolan lohivesillä ja riistamailla. Otava 1930, uusintapainos 1997
  • Yli Lapin rajojen. Konsuli Eero Lampion jälkeenjääneestä käsikirjoituksesta elämänkuvauksen kirjoittanut K. M. Wallenius. Gummerus 1936

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen kirjailijat tietokanta
  • Jouko Vahtola ym. Turjanmeren maa - Petsamon historia 1920-1944. Petsamo-Seura, Rovaniemi 1999 (Lampiosta s. 79)
  • Erno Paasilinna: Maailman kourissa. Otava 1983 (Lampiosta s. 74)
  1. toim. Erno Paasilinna: ”Matka Imanterolle”, Valikoima Lapin-kuvauksia tuntureilta ja metsistä, s. 210. Yli Lapin rajojen. Konsuli Eero Lampion jälkeenjääneestä käsikirjoituksesta elämänkuvauksen kirjoittanut K. M. Wallenius. Gummerus 1936. WSOY, 1986. ISBN 951-0-12719-1.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.