Tämä on lupaava artikkeli.

Petsamo-yhtiö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Oy Petsamo Ab eli Petsamo-yhtiö oli Suomen valtion vuonna 1921 perustama yhtiö, jonka tarkoituksena oli hoitaa ja edistää Petsamon kalastusta ja elintarvikehuoltoa. Väärinkäytösten vuoksi yhtiön toiminta kärsi pahoin, ja toiminta lopetettiin tappiollisena vuonna 1926.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi sai Petsamon haltuunsa Tarton rauhansopimuksessa vuonna 1920. Alue oli harvaan asuttu, köyhä ja poikkesi elinkeinojensa puolesta muusta Suomesta: pääelinkeinot maatalouden rinnalla olivat kalastus ja poronhoito. Hallitus asetti heti rauhansopimuksen jälkeen asiantuntijakomitean suunnittelemaan Petsamon hallintoa ja kehittämistä. Kiireellisimmiksi katsottiin elintarvikekysymykset ja kalakaupan järjestäminen.[1]

Komitea ehdotti Petsamoon perustettavaksi yhtiön, joka harjoittaisi kalataloutta sekä hoitaisi elintarvikehuollon ja vähittäiskaupan alueella. Komitean mukaan valtion tulisi omistaa yhtiöstä puolet. Yhtiön perustamisen valmistelu alkoi syksyllä 1920 sisäasiainministeriön johdolla.[1]

Yhtiön perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätös yhtiön perustamisesta tehtiin toukokuussa ja perustamiskokous pidettiin 8. elokuuta 1921. Yhtiön osakkeista valtio merkitsi 2 500 kappaletta, loput 2 449 jakaantuivat 13 yksityishenkilön kesken. Yhtiön hallintoneuvostoon valittiin kuusi henkilöä, valtion edustajiksi kalastushallituksen ylijohtaja Toivo Järvi, varatuomari Väinö Tanner ja pankinjohtaja Mauri Honkajuuri, sekä kolme yksityistä omistajaa. Hallintoneuvosto valitsi yhtiön käytännön toimintaa hoitamaan johtokunnan, johon kuului hallintoneuvostosta yhtiön suuromistaja, toimitusjohtajaksikin valittu apteekkari B. Adler ja kaksi ulkopuolista henkilöä, merikapteeni Björklöf ja pormestari Panula. Johtokuntaan ei valittu valtion edustajia.[1]

Yksityisomistajat vaativat pian yhtiölle ostettavaksi aluksia suurimittaista merikalastusta varten. Valtion edustajien vastustuksesta huolimatta yhtiö osti moottorialus Avancen 1,3 miljoonan markan hintaan. Pian yhtiön toiminta sekaantui yksityisosakkaiden muihin liiketoimiin. Yksityisomistajia oli osakkaana Oy Murman Fiskeriet Ab:ssä, joka oli menossa konkurssiin maksukyvyttömänä. Nämä pyrkivät myymään Petsamo-yhtiölle huonokuntoisen Silvia-höyrylaivan. Myyntiä varten alus oli korjattava, joten toimitusjohtaja Adler lainasi suuria summia Petsamo-yhtiön varoja Silvian korjaustöihin ja sai vakuutena kiinnityksen alukseen. Alus vuokrattiin Petsamo-yhtiölle, jonka piti kuitenkin lunastaa alus telakalta ennen kuin sai laivan käyttöönsä. Lisäksi yhtiölle ostettiin korkeaan hintaan kelvotonta tavaraa yhtiön suurosakkaiden lähipiiristä.[1]

Marraskuussa valtion edustajat pitivät yhtiössä tilintarkastuksen, jossa havaittiin toimitusjohtaja Adlerin nostaneen kassasta 1,3 miljoonaa markkaa. Adler ja johtokunnan jäsen Björklöf erotettiin. Tammikuussa yhtiön johto vaihdettiin valtion edustajia lukuun ottamatta. Yhtiön tulos oli vuonna 1921 raskaasti tappiollisenen: tappiota kertyi 1,8 miljoonaa markkaa.[2]

Uuden johdon alla 1922[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityisomistajien maksamattomat osakkeet lunastettiin valtiolle, joka tämän jälkeen omisti 98 prosenttia yhtiöstä. Saatavat Oy Murman Fiskeriet Ab:ltä menetettiin, koska yhtiö oli konkurssissa. Entisen toimitusjohtajan palkkaamaa henkilökuntaa erotettiin. Avance-laiva yritettiin myydä, koska sen ylläpito kävi kalliiksi.[2]

Yhtiölle määritettiin uusi toimintalinja. Yhtiön tuli hoitaa Petsamon elintarvikehuolto ja avustaa alueen asukkaita heidän tuotteidensa myynnissä. Petsamo-yhtiö sitoutui pitämään alueella myymälöitä ja myymään tuotteet kauppa- ja teollisuusministeriön määräämin hinnoin. Myymälät perustettiin Salmijärvelle, Parkkinaan ja Kalastajasaarentoon. Myynnistä asukkaille yhtiö sai 10 prosentin, ulkopuolelle viennistä 5 prosentin osuuden. Norjaan vietiin petsamolaisilta ostettua hylkeenrasvaa ja turskaa. Yhtiö sai myös Valtion viljavaraston Petsamon varastot hoitaakseen.[2]

Vanhan hallinnon aikana tehtyjen väärinkäytösten ja maksamattomien pääomien johdosta vuoden 1922 tulos oli 2,3 miljoonaa markkaa tappiollinen. Myyntiä oli kertynyt 250 000 markkaa. Avance-laivan ylläpitokulutkin olivat myyntituloja suuremmat.[2]

Toiminnan järkeistäminen ja osuuskaupan tulo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1923 yhtiön toimintaa pyrittiin järkeistämään ja menoja karsimaan. Avance-laiva ankkuroitiin pysyvästi. Sillin kalastus ei onnistunut, mutta turskaa vietiin kuivattuna Etelä-Suomeen. Tilinpäätöksessä tappiot saatiin pienennettyä 180 000 markkaan. Vuoden 1924 tappiot olivat 150 000 markkaa.[2]

Petsamo-yhtiön kulutustavarakauppa ei ollut saavuttanut petsamolaisten luottamusta. Paikalliset pitivät yhtiön toimintaa vieraana ja hinnoittelua epäoikeudenmukaisena. Vuonna 1924 paikallinen väestö perusti Petsamoon Petsamon Osuuskaupan. Osuuskauppa veti alueen kuluttajakaupan, jolloin Petsamo-yhtiön talous hankaloitui entisestään.[3]

Yhtiön lopettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1926 aloitettiin yhtiön lopettaminen jatkuvien tappioiden vuoksi. Asiaa oli suositellut jo kaksi vuotta aikaisemmin valtioneuvoston asettama Östen Elfingin johtama komitea. Yhtiön varastot ja omaisuus myytiin pilkkahinnalla, lähinnä valtiolle. Yhtiö lopetettiin vuonna 1929.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taskila, Erkki: Valtion liiketoimintaa Petsamossa: Oy Petsamo Ab (1921-1929), s. 93-106. Scripta Historica VI, Oulun historiaseuran julkaisuja, toim. Matti Lackman. Tornio: Oulun Historiaseura ry.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Taskila 1980, s. 93-97
  2. a b c d e Taskila 1980, s. 98-103
  3. a b Taskila 1980, s. 104-105

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elfing, Östen: Petsamon taloudellisesta elämästä ja toimenpiteistä sen kehittämiseksi. lausunto maatalousministeriölle. Helsinki: , 1925.