Dogo argentino
| Dogo argentino | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Argentiina |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 885[1] |
| Rodun syntyaika | 1920-luku |
| Alkuperäinen käyttö | suurriistan metsästys, vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | metsästys-, poliisi-, seura- ja harrastuskoira |
| Elinikä | 10–12 vuotta |
| Muita nimityksiä | dogo, argentiinanmastiffi, argentiinandoggi, Argentine Dogo, Argentinean Mastiff, dogue argentin, Argentinische Dogge, argentiina dogi |
| FCI-luokitus |
ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 2.1 Mastiffityyppiset molossikoirat #292 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 40–50 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 62–68 cm narttu 60–65 cm |
| Väritys | valkoinen |
Dogo argentino, myös argentiinandoggi tai argentiinanmastiffi, on suurikokoinen molossirotu, joka kehitettiin Argentiinassa suurriistan metsästykseen. Se tunnetaan koirana, jolla on "karvapeite valkoista satiinia, runko terästä, sydän kultaa".[2]
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urosten säkäkorkeus on 62–68 cm ja narttujen 60–65 cm paino 40–45 kg. Väri on valkoinen,ainoastaan päässä saa olla 10% mustaa. Karvapeite on lyhyttä ja sileää.
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dogo argentino on vahvaluonteinen ja itsevarma, mutta myös ystävällinen eikä sen tulisi koskaan osoittaa aggressiota ilman erittäin hyvää syytä. Se ei ole kovin herkkähaukkuinen. Metsästyskoirana dogo argentino on nokkela, hiljainen, peloton ja rohkea. Kouluttaminen vaatii omistajalta määrätietoisuutta ja kärsivällisyyttä. Koira on älykäs ja reaktiokyvyltään nopea. Sen alati hyväntuulinen olemus kuvastuu myös liikkeistä. Peloton luonne, silmiinpistävä valkoinen väri sekä tarkoituksenmukainen rakenne tekevät siitä todellisen voimapesän. Dogo argentinon ei tule olla aggressiivinen ihmistä kohtaan ja tätä ominaisuutta on tarkasti vaalittava.[3]
Suomessa on kuitenkin uutisoitu tapauksista, joissa dogo argentino on käynyt yllättäen ihmisen tai koiran kimppuun. Rotu on lailla kielletty muun muassa Norjassa, Britanniassa ja Tanskassa. Myös Suomessa tehtiin vuonna 2010 lakialoite dogo argentinon ja muiden taistelu- ja laumanvartijakoirien kieltämiseksi. [4][5][6][7][8][9][10]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1920-luvulla argentiinalainen Antonio Nores Martinez alkoi jalostaa koirarotua, joka kykenisi metsästämään suurriistaa, kuten villisikoja ja puumia, mutta myös toimimaan perheen lemmikkinä ja talonvahtina. Martinez otti rodun pohjaksi nykyään sukupuuttoon kuolleen cordobantaistelukoiran (perro de pelea cordobes), joka oli suuri ja hurja taistelu- ja metsästyskoira.
Martinez käytti jalostuksessa cordobantaistelukoiran lisäksi tanskandoggia (suuremman koon vuoksi), bokseria (eloisuuden ja lempeyden vuoksi), espanjanmastiffia (voiman vuoksi), englanninbulldoggia (leveän rintakehän ja rohkeuden vuoksi), bullterrieriä (pelottomuuden ja korkean kipukynnyksen vuoksi), pyreneittenkoiraa (puhtaan valkoisen karvapeitteen vuoksi), pointteria (tarkan hajuaistin vuoksi), irlanninsusikoiraa (metsästysominaisuuksien vuoksi) ja bordeauxindoggia (voimakkaiden leukojen vuoksi).[2] Hän kehitti rotua edelleen valikoimalla jalostukseen ne koirat, joilla oli toivotut ominaisuudet. Rodulle kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmä vuonna 1928. Kun Antonio Nores Martinez murhattiin, hänen veljensä Augustin jatkoi hänen työtään. Augustin Nores Martinezin väsymättömien ponnistusten myötä Argentiinan Kennel Club hyväksyi rodun vuonna 1964 ja Kansainvälinen Kennelliitto FCI 1973.
Rotu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dogo argentino on ollut Suomessa palveluskoirarotu vasta vuodesta 2009 ja sen soveltuvuudesta on siksi niukasti kansallisen tason kokemusta. Suomessa rotua on pyritty pitämään palvelus-, harrastus- ja seurakoirana. Suomen Dogo Argentino Club ry:n mukaan ”dogoja luonnetestataan edelleen harmittavan vähän”.[11] Luonnetestitulokset ovat olleet kuitenkin pääsääntöisesti hyviä ja mm. avoimuudesta ja luoksepäästävyydestä rodun keskiarvo on +2,75 (asteikko huonoimman ja parhaan tuloksen välillä on –3 ja +3).
Terveystilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleisesti dogo argentino on melko terve rotu, eikä perinnöllisistä sairauksista ole Suomessa vielä varmaa tietoa. Keskimääräinen elinikä on 10–12 vuotta. Lonkkakuvausten tulokset ovat kuitenkin olleet yleisesti melko huonoja molossiroduille tyypillisen matalan lonkkamaljakon vuoksi, mutta vain harva rodun yksilö oireilee ja kärsii nivelrikosta. Päinvastoin kyynärien tulokset ovat keskivertoa paremmat. Kynsiä tulisi hoitaa usein, jotta kynsien halkeamisilta vältyttäisiin ja samalla hankalilta ontumisilta. Vaalea iho lisää iho-oireiden riskiä, mutta useimmat oireista ovat vaarattomia. Valkoinen väri tuo riskin aika ajoin syntyviin kuuroihin pentuihin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Dogo argentino. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 11.8.2019.
- ↑ a b Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 338. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ Rotumääritelmä
- ↑ Dogo argentino -rotuinen koira hyökkäsi toisen koiran kimppuun Oulun Höyhtyällä Kaleva.fi 10.8.2012
- ↑ Koira raateli pikkupojan kasvot IL 2.9.2008
- ↑ Koira puri miestä Rovaniemen keskustassa Rovaniemen poliisin tiedote 23.6.2009
- ↑ Taistelu- ja laumanvartijakoirien kieltäminen lailla[vanhentunut linkki] (Lakialoite 86/2010 vp)
- ↑ Dogo argentino terrorisoi omakotitaloaluetta Nousiaisissa (Arkistoitu – Internet Archive) (Iltalehden uutinen)
- ↑ Dogo argentino puri ihmistä ja koiraa (Turun sanomien uutinen)
- ↑ Dogo argentino hyökkäsi omalta pihaltaan toisen koiran kurkkuun (Arkistoitu – Internet Archive) (Iltasanomien uutinen)
- ↑ http://www.dogoclub.fi/
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dogo Argentino Club Finland ry
- Dogo argentino, Jalostuksen tavoiteohjelma[vanhentunut linkki]
- Suomen Kennelliitto: Dogo argentinon rotumääritelmä (Arkistoitu – Internet Archive)