Christoffer Sundqvist

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Christoffer Sundqvist (s. 7. toukokuuta 1978[1], Tukholma[2]) on suomalainen klarinetisti. Vuodesta 2005 lähtien Sundqvist on toiminut Radion sinfoniaorkesterin sooloklarinetistina. Hän esiintyy säännöllisesti eri orkesterien solistina ja kamarimuusikkona sekä opettaa klarinetinsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja mestarikursseilla. Sundqvist tunnetaan monipuolisena muusikkona, jonka ohjelmisto kattaa teoksia perusohjelmistosta uusiin tilaussävellyksiin.[3][1]

Vuodesta 2013 lähtien Sundqvist on toiminut Jakobstads Sinfoniettan taiteellisena johtajanalähde? sekä yhdessä säveltäjä Sebastian Fagerlundin kanssa Pietarsaareen perustamansa Rusk-kamarimusiikkifestivaalin taiteellisena johtajana.[4]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Christoffer Sundqvist aloitti klarinetinsoiton Pietarsaaren konservatoriossa Bernhard Nylundin oppilaana. Vuonna 2002 hän suoritti diplomin Sibelius-Akatemiassa opettajanaan Anna-Maija Korsimaa ja jatkoi opintojaan Baselin musiikkikorkeakoulussa Sveitsissä professori Francois Bendan johdolla. Sundqvist on myös osallistunut useille mestarikursseille ja opiskellut kamarimusiikkia lukuisten merkittävien muusikoiden johdolla (mm. Charles Neidich).[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoritettuaan diplomin Sundqvist esiintyi aluksi suomalaisten orkesterien solistina soittamalla muun muassa W. A. Mozartin, Carl Nielsenin ja Krzysztof Pendereckin konserttoja sekä toimi kamarimuusikkona. Radion sinfoniaorkesterin vuoden debytantiksi hänet valittiin 2004, ja seuraavasta vuodesta lähtien hän on ollut Radion sinfoniaorkesterin sooloklarinetisti.[3]

Viime vuosina Sundqvist on soittanut lähes kaikkien suomalaisorkestereiden solistina. Ulkomaisista solistivierailuista tärkeimmät orkesterit ovat BBC:n sinfoniaorkesteri, Göteborgin sinfoniaorkesteri, Sinfonieorchester Basel, ERSO (Eesti Riiklik Sümfooniaorkester), Nordwestdeutsche Philharmonien ja Norrköpingin sinfoniaorkesteri. Kapellimestareina ovat olleet muun muassa Jukka-Pekka Saraste, John Storgårds, Sakari Oramo, Okko Kamu, Hannu Lintu, Anna-Maria Helsing ja Eugene Zigane.[3]

Sundqvist on vakituinen vieras eurooppalaisilla musiikkifestivaaleilla. Hän on esiintynyt mm. Varsovan syksyssä, Fürstensaal Classix -festivaalilla Kemptenissä Saksassa ja MärzMusik-festivaalilla Berliinissä sekä West Cork -kamarimusiikkifestivaalilla Bantryssä Irlannissa.

Sundqvist on kantaesittänyt useita konserttoja: Radion sinfoniaorkesterin solistina Aulis Sallisen konserton klarinetille ja alttoviululle yhdessä Tommi Aallon kanssa (2007) ja Erkki-Sven Tüürin klarinettikonserton (2013), sekä Vaasan kaupunginorkesterin solistina Korsholman musiikkijuhlilla Sebastian Fagerlundin klarinettikonserton (2006) ja Jakobstads Orkesterin solistina Markus Fageruddin konserton kahdelle klarinetille Melting Century Rondos Björn Nymanin kanssa (2004). Vuonna 2011 Sundqvist toi takaisin julkisuuteen viimeksi 1970-luvulla esitetyn Pehr Henrik Nordgrenin klarinettikonserton.

Kamarimuusikkona Sundqvist on aktiivinen. Vuonna 1997 hän oli mukana perustamassa Arktinen hysteria -puhallinkvintettiä. Hänelle toinen tärkeä kamarimusiikkikoonpano on ollut turkulainen Plus Ensemble. Sundqvist on esiintynyt useissa kamarimusiikkikokoonpanoissa ja konsertoinut Suomessa ja ulkomailla sekä kantaesittänyt suomalaisia teoksia, mm. Pehr Henrik Nordgrenin, Atso Almilan ja Magnus Lindbergin sävellyksiä.[3]

Uusien klarinettiteosten synnyttämiseksi Sundqvist tekee tiivistä yhteistyötä säveltäjien kanssa. Yhteistyö Sebastian Fagerlundin kanssa on tuottanut laajan kansainvälisen huomion saaneen klarinettikonserton lisäksi kantaesitykset teoksista Fuel (2010) ja Sonata (2011).

Luonnehdintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”RSO:n sooloklarinetisti Christoffer Sundqvist on eleettömästi vain parastaan tarjoten noussut suomalaisten instrumentalistien huipulle. Musisoinnin sulavuus, rytminen kimmoisuus, äärimmäisyydet tavoittava sointikirjo ja varma tyylitaju ovat lumonneet aina, olipa kyse orkesterisooloista, kamarimusiikki- tai solistiesityksistä.” (Jukka Isopuro, Helsingin Sanomat 3.9.2011)[5][1]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2013 ‒ Per Henrik Nordgren: Konsertto klarinetille, kansansoittimille ja pienelle orkesterille op. 14. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Juha Kangas, Alba ABCD 359.
  • 2011 – Sebastian Fagerlund: Konsertto klarinetille ja orkesterille. Göteborgin sinfoniaorkesteri, joht. Dima Slobodeniouk, BIS-SACD-1707[1]
  • 2011 ‒ Levitation. Peter Eötvös: Levitation; Carl Nielsen: Klarinettikonsertto; Aulis Sallinen: Konsertto klarinetille, alttoviululle ja kamariorkesterille op. 9. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu ja Okko Kamu, Christoffer Sundqvist (klarinetti), Kullervo Kojo (klarinetti), Tommi Aalto (alttoviulu), Alba ABCD 314.
  • 2010 ‒ Jukka Tiensuu: Tango lunaire, Plus IV, Beat, Rubato, Asteletsa ja Tombeau de Beethoven. Plus Ensemble (Erkki Lahesmaa, sello, Mikko Luoma, harmonikka ja Christoffer Sundqvist, klarinetti), Alba ABCD 287.
  • 2010 ‒ Atso Almila: Puhallinkvintetto II Arctic Hysteria; Pehr Henrik Nordgren: Laupias samarialainen puhallinkvintetille op. 141, Puhallinkvintetto nro 2 op. 22; Joonas Kokkonen: Kvintetto huilulle, oboelle, klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille. Puhallinkvintetti Arktinen hysteria (Matti Närhinsalo, huilu, Anni Haapaniemi, oboe, Christoffer Sundqvist, klarinetti, Tommi Hyytinen, käyrätorvi ja Ann-Louise Wägar, fagotti), Alba ABCD 307.
  • 2000 ‒ Sebastian Fagerlund: Emanations, sooloklarinetille, kahdelle lyömäsoittajalle ja jousiorkesterille. Turun konservatorion orkesteri, joht. Sauli Huhtala, KACD2001-2.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Sundqvist Christoffer, Fazerin Konserttitoimisto. Viitattu 24.9.2014.
  2. Kvist, Wilhelm: Ruskiga tongångar i Jakobstad, Hufvudstadsbladet 20.11.2013. Viitattu 24.9.2014.
  3. a b c d e f g Christoffer Sundqvist, Radion sinfoniaorkesteri, Yleisradio. Viitattu 24.9.2014.
  4. RUSK – Öppningskonsert/Avajaiskonsertti, Music & Arts Jakobstad. Viitattu 24.9.2014.
  5. Jukka Isopuro, Helsingin Sanomat 3.9.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]