Christian Vieri
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Christian Vieri | ||
| Syntymäaika | 12. heinäkuuta 1973 | ||
| Syntymäpaikka | Bologna, Italia | ||
| Pituus | 185 senttimetriä | ||
| Lempinimi | Bobo | ||
| Junioriseurat | |||
| 1987–1988 |  Marconi Stallions
| ||
| 1988–1989 | Santa Lucia | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1989–1990 |  AC Prato
|
0 | (0) |
| 1990–1992 | AC Torino
|
7 | (1) |
| 1992–1993 | Pisa Calcio
|
18 | (2) |
| 1993–1994 | US Ravenna
|
32 | (12) |
| 1994–1995 | AC Venezia
|
29 | (11) |
| 1995–1996 | Atalanta
|
19 | (7) |
| 1996–1997 | Juventus
|
23 | (8) |
| 1997–1998 |  Atletico Madrid
|
24 | (24) |
| 1998–1999 | SS Lazio
|
22 | (12) |
| 1999–2005 | Internazionale
|
143 | (103) |
| 2005 | AC Milan
|
8 | (1) |
| 2006 |  AS Monaco
|
7 | (3) |
| 2006–2007 | Atalanta
|
7 | (2) |
| 2007–2008 | ACF Fiorentina
|
26 | (6) |
| 2008–2009 | Atalanta
|
9 | (2) |
| Maajoukkue | |||
| 1997–2005 |  Italia
|
49 | (23) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Christian ”Bobo” Vieri (s. 12. heinäkuuta 1973 Bologna, Italia) on entinen italialainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä.
1980-luvulla alkaneella urallaan Vieri edusti Pratoa, Torinoa, Pisa Calciota, Ravenna Calciota, SSC Veneziaa, Atalantaa, Juventusta, Club Atlético de Madridia, SS Laziota, FC Internazionale Milanoa, AC Milania, AS Monacoa ja ACF Fiorentinaa.
Italian maajoukkueessa Vieri debytoi vuonna 1997. Hän pelasi maajoukkueessa 49 ottelua tehden niissä 23 maalia[1].
Jalkapalloura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vieri vietti lapsuutensa Australian Sydneyssä. Australia-siteiden vuoksi hänen pikkuveljensä Max Vieri edustaa Australiaa. Australiassa Vieri sai innostuksen jalkapalloiluun, osittain isänsä ansiosta: tämä on entinen Serie A:n tähtipelaaja. Christian aloitti juniorina Sydneyn Marconi Stallionsissa, mutta pian perheen palattua takaisin Italiaan oli edessä uuden seuran löytäminen.
Vieri siirtyi Italiassa Pratoon, joka pelasi silloin C1-tasolla. Pratossa nuoren superlahjakkuuden kyvyt huomattiin nopeasti ja edessä oli siirtyminen suurseura Torinoon vuonna 1990. Torinossa nuori Bobo pelasi ensimmäisen Serie A-ottelunsa vuonna 1990. Lopulta peliaikaa nuori hyökkääjä sai seitsemässä ottelussa ja maaleja kertyi yksi.
Vuonna 1992 Vieri myytiin Pisaan ja ura tuntui etenevän laskusuuntaan. Seura oli juuri edeltävänä kautena pudonnut takaisin Serie B -tasolle, vaikka joukkue oli ennen kauden alkua ollut kovinkin nimekäs sisältäen muiden muassa Diego Simeonen ja Michele Padovanon kaltaisia tähtiä. Putoamisen jälkeen yhdistelmä oli kuitenkin hajonnut ja Pisa aloitti uuden nousun rakentamisen pitkälti nuoriin pelaajiin satsaamalla. Taloudellisessa mielessä seura saikin asiansa järjestykseen, kuitenkin pitkälti myymällä pois huippujunioreitaan.
Yhden Pisa-kauden jälkeen Vierin edessä oli siirto Ravennaan Serie B -tasolla vuonna 1993. Siellä Vieri teki 32 ottelussa 12 maalia ja nousi koko Italian tietoisuuteen. Venezia osti nuoren hyökkääjän riveihinsä ja kaudella 1993–1994 Vieri teki 29 ottelussa 11 maalia. Kiertolaisen elämä kuitenkin jatkui, vaikka Venetsia tuntui monilta osin kotoiselta kaupungilta.
Atalanta osti Vierin; seuraava kausi Bergamossa oli kuitenkin rikkonainen ja 19 ottelussa kertyi vain seitsemän maalia Serie A:ssa.
Seuraavana vuorossa oli Juventus, joka hankki Vierin 16 miljoonan euron arvoisella siirrolla, pitkälti hyvien Atalanta-kontaktiensa ansiosta. Hän pelasi Juventuksessa kaudella 1996–1997 Serie A:ssa 23 ottelua ja teki niissä kahdeksan maalia. Eurokentillä tahti oli vieläkin kovempaa. 10 ottelussa syntyi kuusi maalia. Vahva Juventus voitti tuolla kaudella Serie A:n mestaruuden häviten vain kolme ottelua 34:stä. Vierin tasosta kertoo se, että Kroatian supertähti Alen Bokšić jäi kyseisenä kautena täysin "Bobon" varjoon Juventuksessa, onnistuen maalinteossa vain kolmasti. Tällä kaudella Vieri pääsi myös Mestarien liigan finaalitunnelmaan, kun Juventus hävisi loppuottelussa Dortmundille 1–3. Hän pelasi ottelussa 73 minuuttia, ennen kuin Marcello Lippi vaihtoi Vierin Nicola Amorusoon. Aiemmin kaudella Juventus oli voittanut UEFA Super Cupin kaataen kaksiosaisessa finaalissa Paris Saint-Germainin yhteismaalein 9–1.
Menestyksekäskään Juventus-kausi ei kuitenkaan taannut jatkoa seurassa. Espanjalainen Atlético Madrid houkutteli Vierin riveihinsä 27,5 miljoonan euron siirtosummalla ja lopullinen läpilyönti uudessa maassa tapahtui Primera Divisiónissa kaudella 1997–1998, jolloin 24 ottelussa syntyi 24 maalia, joka riitti sarjan maalikuninkuuteen.
Italialainen Lazio hankki Vierin riveihinsä vuoden 1998 MM-kisojen jälkeen. Seuraava kausi sujui myös mallikkaasti; 22 ottelussa 12 maalia. Vuonna 1999 "Bobo" siirtyi Interiin silloisella ennätyssummalla, joka oli 46 miljoonaa euroa. Aluksi Vieri kiinnitettiin parin vuoden sopimuksella, mutta lopulta hän pelasi seurassa vuoteen 2005 asti tuloksena 143 ottelua ja 103 maalia. Hänestä tuli seuran yksi kaikkien aikojen legendoista. Kauan odotettua Scudettoa ei Giuseppe Meazzalle tullut Vierin aikana ja valmentajat vaihtuivat tuhkatiheään. Vierin aikana Interissä kiersi peräti 7 eri päävalmentajaa, joista jokaisella oli oma käsityksensä Vierin peluuttamisesta. Eniten luottamusta "Bobolle" osoitti Héctor Cúper, jonka aikana Vieri oli avauksessa viikosta toiseen. Jatkuva riitely niin uuden valmentajan Roberto Mancinin kuin joukkuetovereidenkin kanssa sai sinettinsä kesällä 2005, kun hän siirtyi kaikkien yllätykseksi paikalliskilpailija AC Milaniin.
Peliaikaa ei huippuhyökkääjin jo valmiiksi varustetussa AC Milanissa tullut syksyllä 2005 ja edessä oli siirto Ranskan AS Monacoon. Siellä Vieri pelasi keväällä 2006 seitsemän ottelua tehden kolme maalia, mutta vakava polvivamma ottelutilanteessa pakotti hänet peräti viiden kuukauden pakkolepoon.
Vieri siirtyi kesällä 2006 AS Monacosta UC Sampdoriaan yhden vuoden sopimuksella, mutta vain kaksi kuukautta myöhemmin Vieri jätti seuran ilmoittamalla lopettavansa jalkapalloilija uransa.[2] Myöhemmin hän kuitenkin teki vuoden sopimuksen Atalantan kanssa, johon sisältyi yli sadan tuhannen euron maalibonus. Kausi meni pitkälti pieleen polvivamman vuoksi. Vieri palasi takaisin pelikentille tullessaan vaihdosta kentälle 18. huhtikuuta 2007, kun Atalanta BC hävisi Empolia vastaan pelatun ottelun 0–2. Yhteensä hän ehti pelata vain seitsemässä ottelussa, joissa Vieri teki kaksi maalia. Tunnetumpi näistä maaleista syntyi 6. toukokuuta 2007 Sienaa vastaan pelatussa ottelussa, jossa hän laukoi kääntölaukauksen puolesta kentästä maaliin.
Kesäkuussa 2007 Atalanta ilmoitti ettei jatkaisi Vierin sopimusta, joka loppui 30. kesäkuuta. Noin kuukautta myöhemmin hän teki vuoden sopimuksen Fiorentinan kanssa, mikä oli arvoltaan noin 2,75 miljoonaa dollaria. Virallisesti Vierin siirtyminen julkistettiin 21. heinäkuuta 2007.[3] Uudessa seurassa kausi meni kohtuullisesti huolimatta roolista vaihtopelaajana. Pelaamastaan 26 ottelusta Vieri oli seitsemän kertaa avauksessa ja onnistui maalinteossa kuusi kertaa. Sopimuksensa päätyttyä kauden jälkeen hän ilmoitti pelaavansa vielä kaksi kautta ennen uransa lopullista päätöstä.
Kesällä 2008 Vieri olikin muutamien seurojen siirtohuhuissa ja muun muassa Englannin valioliigaan noussut Hull City oli tarjonnut kokeneelle hyökkääjälle kymmenen tuhannen punnan viikkopalkan. Vieri kuitenkin päätti palata takaisin Atalantaan ja solmi joukkueen kanssa vuoden sopimuksen 30. kesäkuuta 2008.[4] Hän kuitenkin jätti seuran huhtikuussa 2009, jonka aikana Vieri pelasi 9 ottelua. Vieri lopetti uransa lokakuussa 2009[5].
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Christian Vierin veli Massimiliano "Max" Vieri edusti Australian jalkapallomaajoukkuetta.[6]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Intercontinental Cup: 1996
- Serie A:n mestaruus: 1997
- UEFA Super Cup: 1997
- Primera Divisiónin maalikuninkuus: 1998 (24 maalia)
- Cup-voittajien Cup: 1999
- Serie A:n paras pelaaja: 1999, 2002
- Serie A:n maalikuninkuus: 2003 (24 maalia)
- FIFA 100
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1850825[vanhentunut linkki]
- ↑ Vieri jätti Sampdorian Urheiluviikko. 11.8.2006. Arkistoitu 13.3.2016. Viitattu 3.7.2008. (suomeksi)
- ↑ Christian Vieri Atalantasta Fiorentinaan Paitsio.com. 19.7.2007. Arkistoitu 20.6.2008. Viitattu 3.7.2008. (suomeksi)
- ↑ Christian Vieri palaa Atalantaan Ilta-Sanomat. 30.6.2008. Viitattu 3.7.2008. (suomeksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Christian Vieri jäi ilman seuraa ja lopetti hs.fi. 22.10.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 2.9.2011. Viitattu 25.10.2009.
- ↑ Spencer, Jamie: 15 Footballers Who Are Much Less Famous Than Their Superstar Siblings 90min. 7.12.2016. Arkistoitu 5.7.2019. Viitattu 5.7.2019. (englanniksi)
1 Toldo | 2 Bergomi | 3 P. Maldini | 4 Cannavaro | 5 Costacurta | 6 Nesta | 7 Pessotto | 8 Torricelli | 9 Albertini | 10 Del Piero | 11 D. Baggio | 12 Pagliuca | 13 Cois | 14 Di Biagio | 15 Di Livio | 16 Di Matteo | 17 Moriero | 18 R. Baggio | 19 Inzaghi | 20 Chiesa | 21 Vieri | 22 Buffon | Valmentaja C. Maldini
1 Buffon | 2 Panucci | 3 Maldini | 4 Coco | 5 Cannavaro | 6 Zanetti | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Inzaghi | 10 Totti | 11 Doni | 12 Abbiati | 13 Nesta | 14 Di Biagio | 15 Iuliano | 16 Di Livio | 17 Tommasi | 18 Delvecchio | 19 Zambrotta | 20 Montella | 21 Vieri | 22 Toldo | 23 Materazzi | Valmentaja Trapattoni
1 Buffon | 2 Panucci | 3 Oddo | 4 Zanetti | 5 Cannavaro | 6 Ferrari | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Vieri | 10 Totti | 11 Corradi | 12 Toldo | 13 Nesta | 14 Fiore | 15 Favalli | 16 Camoranesi | 17 Di Vaio | 18 Cassano | 19 Zambrotta | 20 Perrotta | 21 Pirlo | 22 Peruzzi | 23 Materazzi | Valmentaja Trapattoni
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
