Diego Simeone

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Diego Simeone
Diego Simeone - 01.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Diego Pablo Simeone
Syntymäaika 28. huhtikuuta 1970 (ikä 47)
Syntymäpaikka Buenos Aires, Argentiina
Pelipaikka puolustava keskikenttäpelaaja
Pituus 177 senttimetriä
Lempinimi El Cholo
Seura
Seura Atlético Madrid
Tehtävä Päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1987–1990 Vélez Sársfield 76 (14)
1990–1992 Pisa 55 (6)
1992–1994 Sevilla 64 (12)
1994–1997 Atlético Madrid 98 (21)
1997–1999 Internazionale 57 (11)
1999–2003 Lazio 90 (15)
2003–2005 Atlético Madrid 36 (2)
2005–2006 Racing Club 37 (3)
Yhteensä 513 (84)
Maajoukkue
1988–2002 Argentiina 106 (11)
Valmennusura
2006 Racing Club
2006–2007 Estudiantes
2008 River Plate
2009–2010 San Lorenzo
2011 Catania
2011 Racing Club
2011– Atlético Madrid

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.Virheellinen NIMI-arvo

Mitalit
Maa: Argentiinan lippu Argentiina
Miesten jalkapallo
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Atlanta 1996 jalkapallo

Diego Simeone (s. 28. huhtikuuta 1970 Buenos Aires, Argentiina) on argentiinalainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja. Joulukuusta 2011 lähtien hän on toiminut espanjalaisseura Atlético Madridin päävalmentajana.

Simeonen ollessa 14-vuotias hänen valmentajansa Victorio Spinetto nimesi hänet El Choloksi. Hänen energisyytensä pelata muistutti valmentajaansa aikoinaan Boca Juniorsissa ja Argentiinan maajoukkueessa pelaavaa Carmelo Simeonea.[1]

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simeone aloitti ammattilaisuransa 1987 Vélez Sarsfieldissä. Hän lähti Eurooppaan jo varhain liittyen vuonna 1990 Pisa Calcion joukkueeseen. Pisassa Simeone pelasi kaksi kautta nousten joukkueen avauskokoonpanoon. Simeonen taidoista kiinnostuttiin laajemmin ja 1992 hän siirtyi Sevillaan, josta kaksi vuotta myöhemmin Atlético Madridiin. Atléticossa Simeone juhli kaudella 1995-1996 tuplaa, kun seura voitti sekä La Ligan että Copa del Reyn.

Menestys Atléticossa auttoi Simeonea saamaan sopimuksen FC Internazionale Milanoon 1997. Debyyttikaudellaan argentiinalainen pääsi juhlimaan Inter-paidassa UEFA Cupin mestaruutta. Kahden Inter-kauden jälkeen Simeone liittyi Sven-Göran Erikssonin valmentaman S.S. Lazion vahvuuteen. Roomalaisseurassa pelasi Simeonen lisäksi tukku nimekkäitä argentiinalaisia kuten Roberto Sensini, Hernán Crespo ja Juan Sebastián Verón. Argentiinalaiset onnistuivat Lazio-paidassa menestyksekkäästi ja kaudella 1999/2000 seura juhli Serie A:n mestaruutta 26 vuoden tauon jälkeen ja vasta toista kertaa seuran historiassa. Kaikkiaan Simeone edusti Laziota neljän kauden ajan, mutta menestysajat sijoittuivat juuri mestaruuskauteen.

Kesällä 2003 Simeone palasi Atlético Madridiin, josta siirtyi kahden kauden jälkeen takaisin kotimaahansa. Hän lopetti uransa vuonna 2006 Racing Club de Avellanedassa. Maajoukkuetasolla Simeone edusti Argentiinaa 106 A-maaottelussa tehden niissä 11 maalia.[2][3] Hän voitti kaksi Copa Américaa ja oli mukana MM-kisoissa kolme kertaa.

Simeone oli yksi Argentiinan maajoukkueen johtavista pelaajista. Uraan mahtui kuitenkin myös ikävämpiä hetkiä, joista yksi sattui MM-kisoissa 1998. Ottelussa Englantia vastaan David Beckham sai punaisen kortin taklattuaan Simeonea, joka reagoi tilanteeseen varsin näyttävästi. Ottelun jälkeen hän myönsi liioitelleensa reaktiotaan. [4] Seuraavassa ottelussa Alankomaita vastaan Simeone itse joutui jättämään kentän loukkaannuttuaan taklaustilanteessa. Hän lopetti maajoukkueuransa MM-kisoihin 2002.

Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura valmentaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmennusuransa Simeone aloitti Racing Clubissa 2006. Vaikean alun jälkeen hän sai joukkueen pelin kulkemaan ja tulos Clausurassa 2006 oli vakuuttavaa. Hän kuitenkin jätti tehtävänsä jo toukokuussa seuran siirryttyä uuteen omistukseen.

Pian Racingista lähtönsä jälkeen Simeonesta tuli Estudiantes de La Platan päävalmentaja. Hän teki seurassa vakuuttavaa jälkeä ja luotsasi sen 23 vuoden tauon jälkeen Argentiinan mestariksi. Finaaliottelussa Estudiantes kaatoi Boca Juniorsin 3-1. Simeone äänestettiin parhaimmaksi valmentajaksi Argentiinan liigassa toukokuussa 2006. Argentiinalaisvalmentaja Roberto Perfumo ylisti uransa alussa ollutta Simeonea "synnynnäiseksi valmentajaksi".[5] Simeone jätti Estudiantesin Aperturan 2007 jälkeen.

Joulukuussa 2007 Simeone allekirjoitti vuoden sopimuksen River Platen kanssa. [6] Simeone jatkoi menestyksekästä valmennusuraansa myös River Platessa johdattamalla joukkueen Clausuran mestariksi 2008. [7] Hän erosi tehtävistään marraskuussa 2008 River Platen pudottua Copa Sudamericanan puolivälierissä. [8]

Simeone palasi valmennustehtäviin huhtikuussa 2009 San Lorenzon peräsimessä. [9] Simeone valmensi seuraa vuoden verran, kunnes sai potkut huonojen tulosten vuoksi. [10]

Tammikuussa 2011 Simeone sai ensimmäisen valmennuspestinsä Euroopasta, kun Serie A:ssa pelaava Calcio Catania palkkasi hänet päävalmentajakseen. [11] Hänen johdollaan sisilialaisseura sijoittui kauden päätteeksi Seriessä sijalle 13. Tulos ei tyydyttänyt seurajohtoa ja Simeone sai potkut kesäkuun alussa 2011. [12]

Jouluaatonaattona 2011 Simeone palasi valmentajaksi Eurooppaan, kun hänen peliurallaan edustamansa Atlético Madrid palkkasi hänet erotetun Gregorio Manzanon seuraajaksi.[13] Simeone tiivisti Atléticon puolustuspelaamista ja sai joukkueen suunnan kääntymään. Eurokentillä hän johdatti Atléticon Eurooppa-liigan loppuotteluun ja toiseen mestaruuteen kahden vuoden sisällä, kun finaalissa kaatui Athletic Bilbao maalein 3-0.[14]

Kaudella 2013–2014 Simeone johdatti Atlético pelasi huikean kauden ja haastoi toden teolla Real Madridin ja FC Barcelonan Espanjan pääsarjassa. Fyysisesti, aggressiivisesti ja tiiviisti puolustaen pelannut Atlético voitti lopulta seuran historian 10. liigamestaruuden, ja ensimmäisen 18 vuoteen, kolmen pisteen erolla Barcelonaan. Puolustuksen tiiviyttä kuvastaa, että Simenonen joukkuetta vastaan tehtiin liigassa vain 26 maalia. Seura menestyi myös Mestarien liigassa, jonka pudotuspeleissä se raivasi tieltään AC Milanin, FC Barcelonan ja Chelsean. Unelma historiallisesta mestaruudesta kariutui kuitenkin paikallisvastustaja Real Madridiin, joka oli loppuottelussa parempi 4-1 jatkoaikavoitolla. Kausi 2014–2015 oli edellistä vaikeampi, eikä tiivis puolustuspelaaminen riittänyt siivittämään maalinteon nihkeyden kanssa paininutta Atléticoa kolmossijaa korkeammalle. Mestarien liigassa tie katkesi jälleen Realia vastaan, tällä kertaa tosin välierissä.

24. maaliskuuta 2015 Simeone allekirjoitti uuden vuoteen 2020 asti ulottuvan jatkosopimuksen seuran kanssa.[15] Simeone on rakentanut Atléticosta vahvasti ja fyysisesti pelaavan joukkueen, joka on hänen alaisuudessaan vakiinnuttanut paikkansa Espanjan ja Euroopan huipputasolla. Simeonea on kehuttu intohimon ja voitontahdon palauttamisesta vuosia alavireisesti pelanneeseen Atléticoon.[16][17]

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Tito Vilanova
Carlo Ancelotti
Miguel Muñoz -palkinto
2014
2016
Seuraaja:
Carlo Ancelotti
-
Edeltäjä:
Marco Giampaolo
Calcio Catanian päävalmentaja
1-6/2011
Seuraaja:
Vincenzo Montella
Edeltäjä:
Gregorio Manzano
Atlético Madridin päävalmentaja
12/2011-
Seuraaja:
-